sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Karvaisilla kynsillä

Hyvää sunnuntaita!

Sataa, sataa aina vaan. Sadetta pidetty päiväkausia.

Äidin käsi on kipeänä. Olen voidellut sitä ystävättäreltäni saamalla Hevos-balsamilla.  Ehkä huomenna jo päästään itse-asiaan, eli saunan lämmitykseen ja sellaiseen löylyyn, että luutkin lämpiävät.

Mutta useinhan reissussa rähjääntyy. Mitenhän tämä karvajalka.

Kynnet, vesivärit


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Vanhis muistelee

Hyvää pe-pe-Perjantaita Arvoisat Vieraat!

Synttärien jälkimainingeissa on blogi ollut taka-alalla, varsinkin kun Äitini on vieraanani. Ja täytyypä sanoa, että kyllä on ällistyttävän virkeä ihmisolento 81-vuotiaaksi. Ihan olen äimän käkenä. Minä olen seuraavaa sukupolvea ja usein niin rättiväsynyt, etten oikein ymmärrä mihin suuntaan pitäisi aina lakua kääntää...

No ruummillinen työ on varmasti sopivana annoksena antanut hyvän pohjakunnon tällekin rouvalle. Tiedän itsestäni, ettei liian raskas raataminen sovi kuitenkaan kuin"terveille" ihmisille. Ei meille selkävikaisille ainakaan. Sanokoot tohtorit mitä tahansa
.
Valitettavasti näiden pyöreiden juhlieni kuvat ovat jossain tietotekniikan kätköissä. Kamera oli ainakin osunut soittajaan ja itseeni saunavastatarpeet kainalossa. Hauskaa oli.

Tämä kuva on aiemmilta synttäreiltäni otettu kuva, josta näkee tuon äidin iloisen ilmeen. miesystävänikin on vielä terve.

Vasikka katselee emoaan yläkuvassa.Mutta tuohan on sonnivasikka.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Vanahalla Viijjatilla

Arvoisat kanssaihmiset!


Nyt kun vauhtiin on päästy, niin ikävystytän vielä Teitä tällä Pikku -Fiatilla, johon tuskin enää minun lisäkseni mahtuisi muita. Saattaisi ainakin yllättää suljetunpaikan kammo tässä kopissa. Mutta enpä kopittele enempää, sillä tiedän juuri tämänkin nimenomaisen ajopelin saaneen paljon kannattajia, jotka muistavat vaan ne parhaat ekstra hyvät puolet körryyttelemisistään, tai hurjasteluistaan.

Värikynä piirros

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Enää harvemmin nähtyä

Hyvää  Keskiviikkoa!

Olipa kylällä aikamoinen vilske kun tämä keskiviikko on kesä- ja  iltatoripäivä näin lomien ajan. Autoa ja ihmistä kuin merenmutaa ja pipoa, mikä on harvinaista täällä muuna aikana. Mutta eipä näkynyt yhtään  Rättäriä. Toki sellainen löytynee tältäkin kylältä, ainakin on  usein kesäisin putputellut vastaani pyöräillessäni Enon tiellä.

värikynä piirros

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Näätäpesuettani katsomaan

Kesä jatkuu, mutta yöt pimenevät 

Kerroin aiemmassa postauksessa näädän ilmaantumisesta eteisen vintille..En ole vähään aikaan käynytkään mökillä
Mitenhän näätäpesue  on kasvanut, vieläkö ne pikku talon valtaajat mahtavat ollakaan paikalla, selvuää kohta kunhan palaan mökille järjestelemään synttäreitäni.

Näädän pojat, piirros



perjantai 5. heinäkuuta 2013

Veret seisauttava lato!

Hyvää loppuviikkoa!


Suomalaista maalaustaidetta ja arkkitehttuuria... Kuvan on ottanut veljeni Juha Voutilainen


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Päivän tuoppi ja kova käsityö

Heippa!

Onneksi on tänään tuuleskellut ja ihan ollut semmoisen oikean kesän tuntuista, justiisa. Lykkäsin taas pyörätuolia hikipäin ja ottihan tuo voimille ylämäessä. Oisinko jaksanutkaan ilman tuulen apua.
Torilta ostettiin ukkelin kanssa Polka-mansikoita syömätarpeiksi. Mutta  ei Sengan voittanutta, tai vanhoista ns lajikkeettomista puutarhamansikoista puhumattakaan. Kypsiä olivat kylläkin. Vaaaan.

"Nautimme" siinä jossain välissä myös eilen leipomiani mustikkkamuffinseja. Karmeita kiäkkänöitä.  Leipuri taitaa olla vähän ruosteessa.. Juomana oli kylmää maitoa. Maito maistui selvästi apilalle. Äpäreelle siis... Ainakin lehmillä tuntuu olevan jotain uutta purtavaa mausta päätellen. Tällaisia havaintoja siinä tehtiin ja sitten kärrit kipikapi ylämäkeen ja  takaisin sinne vuodeosaston hilpeyteen.

Siitä hilpeydestä pitänee ruveta kirjailemaan jotain muistiin. Sillä eiliset huonekaverin tokaisut saivat minut nauramaan kippurassa pois lähdettyäni. Tosin se  oli huonomuistiselta ihan tahatonta eikä niin virnuiluttanut siellä potilashuoneessa paikalla ollessa..

Tälle päivälle tämä visatuoppi, jonka ukkeli valmisti voimissa ollessaan käsin ilman sorvia. Minusta se on aika kaunis ja luonnollinen esine! Sopisikohan parhaiten piimäveden juontiin helteellä?

Visatuoppi, Maukan puukäsityötä

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Hätä ei lue muuta kuin Lakitonta Lukea

Näinhän se alkaa taas maanantai, ja Hyvää sitä Kaikille!

Ilonpäivähän tämä on, kun se ukkeli pääsee sieltä keskussairaalan kirurgialta tänään potemaan tänne lähemmäs. Mutta nyt on ÄKKIÄ löydyttävä asunto, jonne on helppo porhaltaa suoraan sisälle pyörätuolilla, eli niinkuin  ennen sanottiin, rullatuolilla, tämä vain ei ole rottingista. Sellaisiakin ennen oli.
Jospa se oisi vielä vapaana se  kämppä, jossa on kaksi parveketta korpeen päin! Haave Punaisesta tornista ja Peppi Pitkätossun huvilasta meren rannalla Muumitalon nuapurissa ei siis vielä toteudu. Kovalla kiireellä vain kyselemään uutta majapaikkaa mahdollisimman maatasossa, voisi sitten lukea siellä partsilla Lucky Lukea. Tosin sairastaminen jatkuu vielä tk-osastohoidossa.

Tässä kuitenkin tällainen pikku pytinki, mutta eihän tuonne tekis mielikään enää kiivetä. Eikä varsinkaan kantaa tavaroita!

Punainen talo, vesiväri


sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ikuisesti Sinun

Hyvää ja lämminhenkistä Sunnuntaita

Äsken kulkiessani kissanruokineni senioripuiston halki Siwasta kotiin päin, pysähdyin levähdyskatokselle juttelemaan siihen kerääntyneen porukan kanssa. Vähän tuossa kuului kaikenlaista kilinääkin ja paikalle saapui myös potkureineen läheisessä rivarissa asuva  todella sympaattiseksi osoittautunut vanha rouva, 85v. Aloimme siinä vähän avata kipeitä lihaksiamme puistoon vartavasten asennetuissa kuntolaitteissa, jotka muuten näyttävät ihan taideteoksilta...ovat vaaleansinisetkin vielä.

Avauduimme siinä muutenkin ja juttua riitti niin, että arvelin jo kissan kerenneen kuolla nälkään tuona aikana. Lähtiessäni kyselivät katoksen pojat, että tuliko nyt mualiman asiat kuntoon...
Olihan siinä tullut käytyä eri vuosikymmenillä ja erilaisissa kohtaloissa ja asioissa yleensä. Kiitos tuosta hetkestä!

Tästä minä tykkään täällä kylällä asuessa. Aika mutkatonta kanssakäymistä erilaisten ihmisten välillä ja aitoa  suhtautumista.
Useimmiten.

Ikuisesti Sinun, vesiväri

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kansaa yhdistäviä asioita nro 2

Kunnon öiset Fb-bileet !!!

Lupaan, etten enää palaa näihin kansalaisia yhdistäviin asioihin tämän koomin, vaan ollaan kukin rauhassa tahoillamme. En kuitenkaan  malta olla julkaisematta tätä edellisen postauksen jatko-osaa koskien  netin tapahtumakutsuja seuranneita teinibileitä. Kuka kutsujen takana oli ei oikein koskaan selvinnyt. Sanan levittyä perjantai iltana alkoi ympäristössä käydä kuhina ja paikalle lappaa lukemattomia tuntemattomia kaikilla mahdollisilla kulkupeleillä  läheltä ja kaukaa. Satuimme kuitenkin aavistelemaan jotain ja olimme kaikki kotona.
Lopulta pimahdettuani heitin vahingossa ulos senkin paikalle ilmaantuneen ainoan Vastuullisen vanhemman, joka ovella kertoi olevansa erään sisällä olevan pojan isi. Hihkaisin, että kaikkihan täällä väittävät olevansa toistensa isiä tai äitejä, näkyvät muutenkin olevan sukua keskenään, mutta sinua en päästä sitä enää katsomaan!  Ja alkakaakin kaikki painua täältä ulos samantien...

Isä  näytti todellakin nuorelta ja luulin hänen keksineen tuon vain  päästäkseen sisälle "juhlataloon" kavereittensa luo neitokaisia tapailemaan.
Olimme nimittäin vasta paikkakunnalle muuttaneita emmekä edes tunteneet vielä juuri ketään.
Toivottavasti isä nyt olisi edes vähän ylpistynyt tuosta ikäepäilystä, eikä muistele pahalla ärhentelyäni! En tosin tiedä kuuluiko nuorelta näyttäminen erityisemmin hänen arvottamiinsa asioihin, halusi vain vastuuntuntoisena hakea jälkikasvun kotiin.. 

Öiset bileet

Toivotan Kaikille Vierailijoille Oikein Mukavaa ja Rattoisaa Viikonloppua!


torstai 27. kesäkuuta 2013

Kansaa yhdistäviä tapahtumia


Superkuu ja Ruotsi-Suomi maaottelu.

 Zeppeliini, sputnikki  ja kalamarkkinat. Siinäpä muutamia. Ukkonenkin ryski äsken niin kovalla voimalla, että tuntematon ajautui kanssani juttusille. Puita kaatui. Taisivat tosin olla jo lahoja. Ainakin tuo lähi-koivu.

Superkuu herätti huomiota juhannuksen aikoihin



keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Joella näin kaksi puunhalaajaa

Heippa taas Arvon Vieraat!


Yleensä en kesän kuumuudesta ole paljon valitellut ja kuittaankin taas tämän nestehukkaisen kelin toteamalla, että kylmästä asunnosta on hyötyä ainakin näin kovalla helteellä! Viilentävä muistikuvani  joelta tuntui myös oikein mukavalta näin sisätiloissa. Täällä kun ei ole paarmoja.
Kohtaaminen näiden ihmisten kanssa tuli yllätyksenä erämaa joella, missä ei juuri liikuta, varsinkaan rannoilla. Enimmäkseen näkyy merkkinä ihmisestä vain suihkukoneiden vanoja taivaalla.

Puunhalaajat, piirros



tiistai 25. kesäkuuta 2013

Tiistain perhoset

Heippa helteestä!

En tiedä  ovatko nämä päivä- vai yöperhosia... Kissa ehkä tietäisi. Tietäjä kun on- kerran osaa pyydystää sellaisia lajeja, joitten luulee minua miellyttävän. Ruokakuppiaan ajatellen. En kyllä tykännyt äskeisestä lahjuksesta, vaan se on jo roskiksessa. Myyräkuume jos saapuisikin vielä ikkunasta. Huh.
Laitoin perhoset tähän kuitenkin  aivan epätieteellisesti  lentelemään. Enkä kysynyt Tietäjältä mitään. Pitäisi kuitenkin mennä kupille.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Leivonta puuhissa

Kesälämmintä maanantaita


ja kesäistä evästystä vähän pieleen menneellä skannauksella. Siitä huolimatta tässä voisi syödä vaikka tuohisessa paistettua juhannusrieskaa, jos vain sitä oisi saatavilla. Sellaista herkkua äiti tapasi paistaa juhannukseksi ja se oli kyllä hyvää voilla päällystettynä.
(Raidat kuvasa, koska piirros on lasin alla)

Salaleipuri, vesiväripiirros

torstai 20. kesäkuuta 2013

Tuskanpunainen kukkaketo

Hyvät huomenet!

Kukkapiirrosteni joukosta tämä tuskanpunainen kukkaketo " Jussia ootellessa". Poikani on nimittäin Jussi ja odotan häntä kovasti käymään ja näkyilemään. Kukat vaikuttavat unikoilta, keltaisenaan ilmassa säkenöivät  edustanevat vain hyvää mieltä ja elämän optimismia...
 Samalla toivotan Kaikille Lukijoille Oikein Hyvää Juhannusta!

Elon kukkia, vesiväri

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Tuulen kukat tulevat

Keskiviikko iltaa Rakkaat Katsojat!

Tuulen kukat, vesiväri
Kaverini lähti eilen aamulla suurin toivein keskussairaalaan poistattamaan tikkejä amputoidusta raajastaan. Suuri toive oli päästä kotiin terkkarilta huhtikuulla alkaneelta sairaalajaksolta. Toisin kävi ja siviilit vaihtuivat samantien niihin kuusi numeroa liian isoihin sairaalavaatteisiin siellä isossa pajassa. Edessä on  varmasti uusi isompi leikkaus. Että se juhannuksesta.

 Ja mitä tästä opimme? Emme mitään. Diabetes väijyy kaikkialla ja joitain sukuja vielä hanakammin kuin toisia. Vältä sitä  ja metabolista oireyhtymää, jos suinkin voit!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Minä, sateenkaaren "täysosuma"

Hieman ironiaan taipuvaisuuteni takia voisi olla otsikosta aistivinaan jotain tuon tapaista, mutta totta joka sana


Vuonna 2008 olin erään ystäväni kanssa Koitajoen suunnalla Kesonsuolle erkanevalla joenhaaralla, jota puroksi kyllä kutsutaan. Jahkailimme vesille lähdön kanssa ukkosen jyrinän takia, matka  kun olisi useita kilometrejä pitkä. Ilman näyttäessä rupeavan selkiintymään, joelle lähdettiin.

Purolla nähtiin ihmeellinen sateenkaari-näytelmä. Kauempana näkyi paistavan aurinko aivan siniseltä taivaalta sateenkaarien takaa, mutta me jouduimmekin ukkosrintamaan. Äkkiä  suuri sateenkaari kääntyi meitä kohti lähestyen veneen takaa. Aivan kuin olisi valtava olento kääntynyt meitä katsomaan.  Se oli niin leveä että peitti koko puron leveyden useita metrejä. Korkeutta sillä tuntui olevan aina taivaaseen asti.

Istuin veneen kokassa ja kaari siirtyi minuun alkaen liekehtiä vaatteissani ja hiuksissani ja ympäröivässä vedessä. Kaverini hämmästyi ja minäkin aluksi ihan järkytyin tästä suuresta yllätyksestä niin että iho meni kananlihalle, Sateenkaari viipyi ainakin kilometrin matkan ja niin kauan ympärilläni, kun laskimme maihin vastapäätä Keson lintutornia. Salamat välähtelivät ja kaari kääntyi pois taas kuin elävä olento ja himmeni alkaneeseen sateeseen. Lintubongari oli  ollut samalla tornissa ja nähnyt myös jotain merkillistä tapahtuvan.

Minulla oli seuraavana kesänä Taitokeskus Piirolan Pihassa näyttely, missä kerroin tästä tapahtumasta ja mistä tämä kuvakin. Kuva maalauksesta on skannattu sanomalehtikuvasta ja siksi noin epämääräinen. Alkuperäinen maalaukseni tuhoutui myöhemmin huonossa säilössä kelvottomaksi.

Seuraaja



Blogitekstisuositus

KOVA LUU

  Tässä se parempi jalka Hymniä omaishoitajuudesta Suomessa Tarina on tosi ja lainattu omasta julkisesta fb-kirjoituksestani ...