Näytetään tekstit, joissa on tunniste sota. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sota. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. maaliskuuta 2022

Ukrainan tuoksu

 

Palattiin sotaan

Minun jalkani on kipeä ja nilkkojani pakottaa. Olen kävellyt liian monta kilometriä tänään. 
Monta vuotta sitten näin unta, että matkustajakone oli tehnyt pakkolaskun kammarin ikkunan alle. Se tuli päälle ja jysähti takaraivoon kuin ratapölkky. Ihmisiä alkoi tulvia matkalaukkuineen puutarhan läpi tupaan ja omenapuun oksat katkeilivat rytinässä. Olihan se kauheaa keskellä yötä kuun paisteessa, kun kone savusi tuvan juuressa ja mekkala keskellä yötä kun matkustajat harhailivat pimeässä kuka mihinkin suuntaan.
Jalkapuoli tuli aikaisemmin kuin menetti molemmat jalkansa. Ei hän unessa itkenyt. Se oli vain ensimmäinen värssy. Elämä siirtyy ehtoopuolelle eikä kuulu odotetusti ihanaa lintusen liverrystä vaan kumea hiljaisuus mikä on jättänyt taakseen jyskeen ja hätähuudot.
Ystäväni kertoi Syyriasta, miten tuuli toi kaupungista mätänevien ruumiiden löyhkän ja miten se tulee vieläkin hänen nenäänsä öisin. Miten hän kuulee siskonsa kuolinhuudon kun sotilaat ampuvat perässä tullutta siskoa selkään öisellä pakomatkalla. Kuolleet vain ovat nyt paljon lähempänä Myyrmäkeä, Tammistoa tai Joensuuta. Ukrainan viljapeltojen ja kukkaniittyjen tuoksu ei ole kulkeutunut tuulessa tänne asti mutta joskus sain kokea sen nenässäni minäkin.

Kaikki paska paljastui kevättalvisen lumen alta tuona päivänä kun tiesin Venäjän kriminaalien Ukrainaan hyökänneen, Masentavaa. Voi kunpa siitä tulisikin  lopulta puhdistavaa, mikä huuhtoisi tuon paskan pois.Toivon, että tätä seuraisi maailman laajuinen ihmisarvokeskustelu ja silmien avautuminen vallanhimoisen itsekkyyden aiheuttamalle rappiolle. Teurastajat ja massamurhaajat eivät pääsisi livahtamaan veräjän raosta tuosta vain. Nyt nakkivaraskin saa kärsiä enemmän teostaan mutta rahassa rypevät alistajat tuskin koskaaan.
Tämä mutkille käännelty tuuba oli elämässäni aistittavissa vuosien ajan, jo ennen sitä, kun se lentokone putosi kammarin ikkunan alle unissani.. Ihmisten vaatteissa ja kättelyissä, pieninmpiä paikkakuntia myöten piirakkapulikoissa, papin puheissa ja valtion rauhan hieronnassa ja hankkeissa. Kaikessa sellaisessa, missä kieroilusta ja kaksinaamaisuudesta on etua. En osaa edes kuvailla, miltä se odotus tuntui.







sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Piikkinokkainen lintu

Kynän käteen ottamisen vaikeus


Toisaalla ylettömän yltäkylläisyyden ja toisaalla älyttömän vihamielisyyden täyttämä aikamme ei ole paljon innoittanut piirtämään. Olen ihan itseni takia jopa pidättäytynyt piirtämisetä, koska se tahtoo synkentää mieltäni entisestään..
Kun tuota piikkinokkaa piirsin, en oikein tiennyt putoaako se, pääseekö edes lentoon, vai mikä sen osa tuossa olisi. Vaikka äitini oli näkevinään siihen ilmestyvän kauniin kolibrin, lintu tuntui jo vahingoittaneen ja viiltäneen tuon pariskunnan elämää ihan tarpeeksi. Ajattelin sitten katsoa seuraavaan päivään ja laskin kynän kädestäni. No tulikin uutinen ukrainalaisen matkustajakoneen kohtalosta. Enkä sitten saanut kuvaa tuon valmiimmaksi. Ajatukseni kun olivat epämääräisesti harhailleet juuri siellä, missä tuo tapahtui.






lauantai 12. huhtikuuta 2014

Viinakortilla ja ilman

Hyvää lauantai iltapäivää Arvoisa Vieraani!


Eilen ensimmäistä kertaa Joensuun markkinoilla! Olihan tuulinen sää. (Tietysti edellisenä päivänä oli ollut aurinkoista.)  Sattui  muutakin käyntiä kaupungissa.Tietysti  piti ystävättäreni kanssa poiketa torille ja ostaakin jotain.. Siis alennuksessa olleet kympin kiinalaiset villahatut ja huivit. Vaan ettepä uskokaan, miten hienot. Kaikki kääntyivät takuulla katsomaan ainakin kotikonnuille palattuamme!! Markkinakylmyydestä on kyllä kokemusta varsinkin Kuopiosta, missä on mm vaellettu vanhusten kanssa kolmattakymmenen asteen pakkasessa rollaattorein tammimarkkinoilla. Koulustakin oli muuten ennen oikein markkinaloma.

Varkauden syysmarkkinoista taas jäi mieleen fakiiri -ja villieläin teltat, joista isän mukana olleelle -ja taas palelevalle- penskalle jäi vähän kaksijakoiset mielikuvat. Pelottihan se, kun taikuri sovitti koehenkilölle köyttä kaulaan ja suretti, kun väsynyt ilves oksensi ja katseli muualle päin. Mutta kyllä se muuten ihan oli hauskaa palloineen-päivineen!

Aasin siltoja tultiinkin Varkauteen, minne isäni oli poikennut sodasta palatessaan, oltuaan sotahommissa oikein pidemmän kaavan mukaan, jatketun  asepalveluksesta joutunut rintamalle. Vaikka pitkät sotavuodet olivat vieneet nuoruuden, ikä ei ollut näkynyt naamasta. Varkauden kauppala oli meidän kotipaikan lähin isompi keskusta, kaupunki sitten vähän myöhemmin. Sinnekin  matkaa ja huonot kulkuyhteydet. Varkaudessa oli  lähin pitkäripainen, missä ei  käyty kuin korkeintaan kerran vuoteen, vaikka juuri markkinareissulla. Mäyriskin oli pelkkä koirarotu ennen ja kotona huuteli muu karja.

Isälle oli tullut siinä Äiti-Hilman  luo tullessa mieleen käydä viinakaupassa. Saattoi olla muuten eka kerta eläissään. Jos tuo totta on, vain tälle meidän mummolle viinipulloa hakemaan!!! Myyjä oli heti resuiselta ja nuoren näköiseltä sotapojalta alkanut tingata ikää ja papereita, niin että  oli ruvennut kertymään äkäisiä jonottajia. Takana ollut vanha  mies oli jo kerennyt kysellä, mistä poika on noin kurjissa vaatteissa tulossa, ja epäillyt nuoren ulkonäön takia  vapaaehtoisena sotaan  lähteneeksi.. Isäni oli  keskosena syntynyt ja ollutkin  vähän  hinteläkasvuinen. Asianlaita oli siinä selvinnyt ja ukko oli tokaissut kovalla äänellä, että näytähän  mies munas, kyllä se  myyjä  uskoo! Kaikkihan olivat tietysti ruvenneet nauraa hohottamaan. Lopulta siihen oli johtaja tullut paikalle. Isä oli  siitä lopulta lähtenyt tyytyväisenä kadulle,  mutta se vanha mies oli vielä tullut perässä,  kuin anteeksi pyydellen, ettei siellä sodassa taidettu paljon kysellä...

Viinakorttia on alettu käyttää vasta vuodesta 1944, sotahommiin lähdöstä aika monta vuotta.. Oiskohan tuo isukalta jäänyt siellä korven jyskeessä ohi korvien? Tai pitänyt ensin kotikylän postista noutaa tyyliin automatka, jalkamatka, venematka, jalkamatka ja sama toisinpäin. Tai muuten olleet paprut hukassa ja väärässä liivin taskussa.
  
Kuvassa on tuo taian-omainen paperi, eli viinakortti. Se ei kuitenkaan ole isäni, vaan  kumppanillani käytössä ollut. Olen siitä poistanut sukunimen, syntymäajan ja ammatin. Sotua ei näissä ollut sentään. Sitä ei vielä ollut käytössä. Jos joku kuvasta sattuisi M:n tuntemaan, tuskin kukaan pahakseen panisi.

Viinakortti

Blogitekstisuositus

KOVA LUU

  Tässä se parempi jalka Hymniä omaishoitajuudesta Suomessa Tarina on tosi ja lainattu omasta julkisesta fb-kirjoituksestani ...