Arvoisat kanssaihmiset!
Nyt kun vauhtiin on päästy, niin ikävystytän vielä Teitä tällä Pikku -Fiatilla, johon tuskin enää minun lisäkseni mahtuisi muita. Saattaisi ainakin yllättää suljetunpaikan kammo tässä kopissa. Mutta enpä kopittele enempää, sillä tiedän juuri tämänkin nimenomaisen ajopelin saaneen paljon kannattajia, jotka muistavat vaan ne parhaat ekstra hyvät puolet körryyttelemisistään, tai hurjasteluistaan.
 |
| Värikynä piirros |
"Pompannappi" se siinä ja vielä sillä oikella värillä eli punainen. Kuussatanen oli suosittu vielä pitkälle seiskytluvulle asti.
VastaaPoistaMeillä oli vihreä, ja sen rekkari oli OVA-51. Takapenkillä tuli aina kamalan kuuma pidemmillä matkoilla, kun moottori lämmitti...
VastaaPoistaMuistan naapurilamme olleen tuollaisen, väri oli vihreä;)
VastaaPoistaKiitos postauksesta, Anne-Riitta, ja hyvää viikonloppua sinulle.♥
Isälläni oli tuollainen 70-luvulla. Sillä ajoin itsekin ensi kerran autoa syrjäisellä metsätiellä. Pienihän se on, mutta muistan kerran että tuossa oli kyydissä eräällä reissulla vanhempieni lisäksi kaksi lasta ja isovanhemmat!! Nopeudesta sen verran, että jos tuolla mentiin sataa hipoen, oli kaasu jo pohjassa ja leikki kaukana. Hevosvoimiakin muistaakseni ruhtinaalliset 34!
VastaaPoistaHyvä piirustus taas jälleen kerran.
♥ hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaMeilläkin oli pikkufiiu, kun olin lapsi. Hyvin sinne viisihenkinen perhe mahtui :-D Nyt ei sama porukka mahtuisi.
VastaaPoistaHienoja autopiirroksia olet tehnyt, minä olen ollut lomaretkellä.
Hienoja autopiirroksia!
VastaaPoistaMuistoja ei koskaan kyllästy katsomaan. Niin uskon ja päätin itsekin alkaa kerätä muistoja talteen.
VastaaPoistaHola!!!
VastaaPoistaEste pequeño coche me recuerda con nostalgia el primer coche que conduci, se trataba del Seat600 fabricado en Barcelona
Con la crisis a nivel mundial, tendremos que adaptarnos a lo antiguo?
Saludos cordiales