Martti Ahtisaari oli tunnettu ystävällisenä ihmisenä myös presidenttiytensä ulkopuolella. Ei hän erotellut ihmisiä rikkauden tai aseman perusteella, vaan suhtautumisensa oli varsin tasapuolista myös hänen yksityisyydessään. Kannustavin sanoin hän oli puhutellut myös kotiinsa huoltomiehen hommissa tullutta nuorta Jouni-veljeäni, joka saattoi vasta Kuopiosta Helsinkiin muuttaneena etukäteen vähän arastella pressan kohtaamista, mutta turhaan. Heidän välilleen olikin syntynyt keskustelua, kun presidentti oli osoittanut kiinnostusta huoltomiehen tekemisiin ja jäänyt siihen seuraamaan ja jutustelemaan. Edesmenneelle veljelleni tuo Ahtisaaren mutkattomuus oli ollut yllätys ja hän muisti kyllä sen koko elämänsä. Ahtisaarikin oli Kuopiosa ollut koulussa, samoin Eeva ja Martin isä työssä aikoinaan siellä armeijan leivissä. Kuopion Saaristokaupungissa sijaitsee nykyisin Ahtisaaren koulu.
Ahtisaaren hautajaisia tuskin moni pystyi seuraamaan liikuttumatta. En minäkään. Poikkeuksellisen kaunis oli tämä hautajaistilaisuus myös musiikiltaan. Arvokkaat tarkasti suunnitellut valtiolliset hautajaiset kuin näytelmää. Ja muistutus, että kaikki me vanhenemme säätyyn katsomatta. Presidentit ja kuninkaatkin.
