Hyvät Ystävät!
Joulumuistoni Avoimessa museossa tuossa alla. Niissä ei ole sammunutta, muuta kuin pois puhallettu kuusen kynttilä ja olen siitä Kiitollinen. Ja entäs se ruoka ja olosuhteet, missä valmisti äitini kaikkea mahdollista ravintola-tason ylittävää herkkuruokaa. Ja ne mummon suoltamat uunimakkarat.
Nyt emme tarvitse kuin hitonmoisen dieetin. mutta eipä kukaan rehkikään "jokinpaikka" pitemmällä. kuin se eräs toinen paikka, niinkuin isäni teki mm tukkitöissä.
Aamurannan Joulu
Oli ihanaa viettää joulua Aamurannassa. Se oli syntymäkotini syrjäisessä Leppävirran Ropan kylässä Ropan järven rannalla. Paikka oli entinen torppa ja räätäli-ukkini kotitila, josta oli muotoutunut sitten tavallinen pientila.
Jouluna
hevonen
ja lehmät saivat tavallistakin parempaa ruokaa ja kohtelua. Pyhävaatteita pidettiin pyhinä, paitsi ulkona hiihtäessä. Adventinajan mummo oli veisannut tavallista enemmän virsiä. Adventtikalenteri oli ihan nykymuodossaan ja sitä innokkaasti avattiin. Kouluaikana lasten joulu alkoi oikeastaan kuusijuhlasta, johon osallistui koko perhe. Myös joulupaketteja tuli postissa kaukaa sukulaisilta. Lahjat olivat sitten piilossa, vaikka tiedettiin kyllä, missä..
Aattona oli saunan lämmitys.
Pukin tullessa isä oli mennyt joko navetalle tai saunan uunia katsomaan rantaan. Pukilla oli tietysti kiire, eikä isää suinkaan ehdittäisi hakemaan. Ihmettelin noin kolme-vuotisena, kun pukki kielsi minua kiusaamasta kissaamme Mustaa-Ollia! Mistä tiesikään, että olin vetänyt Ollia joskus hännästä. Kerran taas saapui kokonainen tonttuarmeija traktorilla. Tonttuja oli yhtäpaljon kuin eräällä sepällä lapsia. Kas kumma.
Tapana oli. että isä haki joulukuusen parin kilometrin päästä metsäpalstalta. Kuusi oli katsottu jo kesällä valmiiksi. Kuusi odotti porstuassa sisälle pääsyään. Koristeita ei kovin paljon ollut, mutta ne olivat sitäkin kauniimpia ja rakkaampia, mielestämme. Tätinikin oli lähettänyt niitä Helsingistä. Pallot olivat lasipalloja. Kynttilät olivat oikeat kuusen kynttilät. Tähtisadetikkuja poltettiin. Jos oli suojaa, tehtiin ulos lumilyhdyt. Jos saatiin kyyti, käytiin hautausmaalla yli kymmenen kilometrin
päässä.
Tapanina lämmitettiin jo aamulla
sauna ja lehmille oli taas jotain ekstraa.. Iäkäs mummoni tarjosi pienen pikarillisen viiniä aikuisille ja muistaakseni minäkin sain joskus teelusikallisen..
Sitten olikin vuorossa tapaninajelu, eli kylässä käynti hevosella ja reellä.
Anne-Riitta
