Julkaisin jo arabialaisen yön, nyt on vuorossa aamu. Mielikuvitukseni näkymät selittänee lapsuuteni yksinäisessä paikassa maaseudulla, missä korkeinta viihdettä oli kammarin kuusiruutuisesta ikkunasta tuikkiva tähtitaivas ja kesällä poutapilvet taivaalla. Pahinta pelkoa sota, yön pimeys ja paha ukonilma. Kauneus tarttui lapsen silmiin kukkaniitystä ja auringon asemasta paremmin kuin kuluneista lattia lankuista tai nokisesta uunin rinnasta, mistä rappingit jo tippuivat lattialle.Olin lapsi leuka ikkunassa. Myöhemmin opiskelin kädentaitoasioita. Jossain vaiheessa olin töissä Arabialla. Tuolloinen kumppanini oli kultaseppä. Vanhojen korujen filigraani koristelu viehätti silmääni. Kun muutin Pohjois-Karjalaan, menin sinne aluksi punonnan koulutuksen houkuttelemana. Rajaseudulla syntynyt mieheni, jo edesmennyt, oli työskennellyt mm Irakissa. Nykyisin minulla on tuttavia arabi-maista ja kun olen arabian kieltäkin opiskellut, se tietysti. Somistajan piti opetella aikana ennen tietokone-fontteja tekstaamaan sujuvasti eri tyylisiä tekstauksia. Harjoitteluun minulta meni tunti jos toinenkin, mutta kun opettelin arabian kielen kirjaimia, eivät ne -yllätys yllätys- tuntuneetkaan enää niinkään vaikeilta. Koska taiteessa voi nähdä asiat miten haluaa, valitsin arabialaiseen aamuuni hollantilaisen laatukuvan. Olen hyvin tietoinen maailmaa repivistä asioista. Niitäkään ei aina jaksa, joten,
Ihanaa aamua!
