keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Se on sitten helmikuun osalta menoa!

Tulossa oleva Pääsiäinen on minulle mieluinen juhla, vaikkei mämmi oikein enää maistukaan.


Täällä Pohjois-Karjalassa opin, että punainen on (ortodoksien) pääsiäisen väri. Olinhan muualla tottunut enemmän tipun keltaiseen. Muistan myös vanhusten oikeasti pelänneen ja inhonneen pääsiäis-noitia, kun olin vuosia sitten askarruttamassa heitä.  Tehtiinkin jotain ihan muuta. Joskus taas pitkät pyhät ovat tuntuneet pitkiltä kun kevään  sankoissa myräköissä ja lumisateissa ei ole ollut loppua. Pääsiäisen junien kanssa sattuneista sekaannuksista matkalla pyhien viettoon  on myös kokemuksia. Mutta silti.


Löysin kopiopaperille värittämäni kuvan, joka on ollut tekstausharjoituksiani. Lisää pääsiäistä, kunhan kädet parantuvat.


maanantai 25. helmikuuta 2013

Vihoviimeinen entreeee!

Sattuipa tässä liukastuminen kotiin tullessani. Asun nimittäin aikamoisella mäellä. Tietä oli jollain koneella juuri päivällä ajettu eikä mistään löytynyt jalan alle hiekan jyvästäkään. Samaisella tien pätkällä olen kaatunut myös parisen vuotta sitten illan pimetessä, sellaisessa paikassa missä päällyste yhden äkin jostain kumman syystä päättyy.
Tällä kertaa oli jalassa oikein kansainvälisissä urheilukisoissa mainostetut Uvex-merkkiset jalkineet, jotka tuntuivat vain pikku pakkasessa kovettuneen pohjistaan kiikkeriksi kipoiksi.
Kiitän Luojaani, ettei käynyt pahemmin. Tuli vain mustelmia ja venähdyksiä ja ranteet olivat kyllä lähellä katketa. Siis nyt ei piirrellä paremmin. Käytinkin kuvankäsittelyä kuvaamaan tuota ikävää tapahtumaa.

Kotiin tulo vastamäessä

torstai 21. helmikuuta 2013

Viimeiset vitamiinit alaoksilta

Kun mustaviinimarja-pensaan runsaat  tertut on jo pomittu, mutta jotain sentään jäänyt linnuillekin

C-vitamin, piirros

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Öinen soolo

Eka kissahavainto tehty!

Kun kaksi keväistä kollikissaa osuu yöllä yksiin kotisi nurkille, seuraa siitä ärhäkkä yhteenotto tai ainakin kova mekkala. Osaa se kulkuri moukua yksinäänkin!

Yössä yksin kun vaeltaa...

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kakkaroita!

Heissan ja hellurei!

Päivitänpä blogiani näillä joskus piirtämilläni kakkaroilla. Kaikki  taitettavan kortin kukat olivat ensin kovin yksilöllisiä, jos sitä ilmausta nyt tuossa käyttäisin. Varsinkin alaosan kukkaset eivät yhtään muistuttaneet ylempiä, ihan tarkoituksella. Aikani väritettyä tuo "ryhmän vaikutus" alkoi kuitenkin tahtomattani näkyä. Jäin tuota jotenkin miettimään. Höh.

Iloista Päivää!
Kortista tuli vähän huono skannaus eikä sen "kuolematon" idea varmasti ainakaan tämän kuvan perusteella selviä kellekään, mutta ajatushan on tärkein, eiks niin....

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Viivästynyt kukka viidakostani

Heippa jälleen taas.
Siinäpä vierähti jokunen päivä kaukana tietokoneesta elämän ankarien realiteettien parissa, mietinnässä läheisen terveyttä ja henkeä, sekä loppu elämää koskevat valinnat. Eikä tämä vielä tähän pääty. Tarkoitan parantumattoman sairauden kanssa painimista.
Ehtipä mennä ystävänpäiväkin samassa. Siksipä lähetän tämän kukan viidakostani Kaikille katsoville. Muistuttaa vähän Amazonin liljaa.

Värikynä piirros

perjantai 8. helmikuuta 2013

Lapset kammarin ikkunassa

Mitähän nuo ukot ulkona oikein heiluvat? Ovatkos  ne hyviä vai pahoja setiä? Toivottavasti vain kertovat harmittomia kalajuttuja. 

Hyvää viikonvaihdetta Kaikille Vierailijoilleni. Kiitän kommenteistanne. Vastaan sujuvammin kunhan siirryn tuohon uuteen koneeseeni, mikä vielä odottelee nettiä. Mitenhän se varjeltuisi kaikilta näiltä mainoksilta,  jotka kiusaavat tätä vanhaa tupajumia.


Lapset ikkunassa, m-vkopio vesivärityöstä

torstai 7. helmikuuta 2013

Nykkii-nykkii

Onkiminen osaa olla sitten kivaa!

Tämä piirros löytyi äsken etsiessäni paria osoitetta paperinipun välistä. Osoitteet kun vaihtuvat, puhelinnumerot varsinkin nykyään ihan yhtenään.. Kännykät menevät epäkuntoon tai häviävät eikä muutenkaan mikään ole niin kiveen hakattua! Onkiminen onkin siihen nähden aivan ihanaa, kuten kuvasta näkyy, vaikkei mitään olisi niin otsahiessä etsinytkään.. Saaliita on sitten tullut enemmän syötyä kuin kuvattua.


Ongella, piirtelyä

Talvinen hauki, tätä 11-kiloista vonkaletta esittelinkin jo fb-sivullani.


tiistai 5. helmikuuta 2013

Jo vähän "mandalointia"

Tuo otsikko siksi, että tämä on ihka ekani. Mandaloihin olen tutustunut oikeastaan vasta täällä bloggerissa ja todellakin ihaillut näkemiäni.

Pastelli

maanantai 4. helmikuuta 2013

Leveällä leivosen siivet

Tänään lauha keli ja aamun valkeneminenkin aikaistunut selvästi. Kun läksin kävelemään kylille tintit varikset ja naakat rupattelivat nekin puheliaina. Kuului myös tikka päristävän rumpusarjojaan lähistöllä. Se tuntui mukavalta, kuin olisi askelkin keventynyt siinä samalla.

Kun lueskelen omia juttujani, muitakin kuin näitä blogitekstejä,  tuntuvat ne välillä vähän marisevilta. Kuin pitäisin itseäni jotenkin ruikuteltavana olentona. Vai liekö vain kaikuja savolaismallisesta ironiasta, mikä huumorin laatuna altistaa väärinkäsityksille hyvinkin herkästi. Varsinkaan huonona päivänä en saisi sitä viljellä. Kun en sitten itsekkään aina ymmärrä, mitä oikein tarkoitin! Odotan joka tapauksessa kovasti kevättalvea ja kevään tuloa, minkä varmaan huomaakin.

Ulkoilun jälkeen etsin tämän leivosen tähän terhentelemään. Sekin on kaverini Maukan käsialaa. Leivoselle ominaista on kuulemma leveä nokka! Harvemmin olen nähnyt aivan viime vuosina lepattelemassa pellon ojien yllä ravintoa etsimässä. Maisemat muuttuvat ja elinolot samalla..


perjantai 1. helmikuuta 2013

Päästäisiinpä pian pääsiäiseen!

Vaikka talvi sopii suomalaiselle, niiii. Enpä enää tiiä.

Lupasivat pakkasta, joten sivelin liian rasvaiset becon-palat tinteille hyvinvoivaan joulukuuseen parvekkeella kaverini luona
.Ja vielä ois tulossa Ystävän Päivä ja Runebergin päivä ja ties mitä, ennenkuin järvistä lähtee nuo huonoiksi mainitut jäät! Ja laineet alkavat liplattaa.

"Eipä tuu mieleenkään", miten piti sukat monojen päällä jarpaat paleltumaisillaan hakeutua sinne opinahjoon. Vieläpä ilkeiden isojen poikien kanssa kilsakaupalla, onneksi parempiakin matkatovereita liittyi  lopun matkaa. Onneksi kaikki eivät olleet sellaisia !


Ga, täss myö ootellaa

Lapsi Ulpukkalehdostani

Kun näyttelyn nimeksi on suurella vaivalla keksitty Näkyjä...eikä sitäkään ihan itse keksitty, vaan joku on hätäpäissään sanonut että laita se... kun jotain on laitettava.. niin mihinkähän tuo jo viittais?

Oiskohan kyseessä intiutio -vaje? Minusta tuo olisi hyvin kuvaava nimitys olotilalle, jossa ei yhtään enää raksuta. Tuossa tapauksessa näyttelysihteerillä puolestani.

Pastelli, kesäinen Joensuun näyttelyn muisto v.2004


Jostain syystä en päässyt kommentoimaan, mutta tässäpä nämä Kiitokset seuraavana tuleville kommenteille. Poggarin toimittaja teki jutun täällä jo ennen näyttelyä kun hain töitäni Mantsin kehyksestä, missä  ne kehystettiin. Kahtena seuraavana vuonna oli joulukuussa näyttelyt täällä Piirolan pihassa. Viimeksi heinä-elokuussa Piirolassa pari-kolme vuotta sitten.
Näyttelyn pitäminen on kivaa ja vähän jännittävääkin, koska olen vähän ujo. En ole kauhean "hienostunut" ja toivon " tavallisten" ihmisten käyvän aina katsomassa, jos ja kun olen jotain saanut aikaan. Esillä on ollut myös nukkeja ja punoksia.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Nuo silmät mua sähtää!

Tänään vuorossa Maukan kampihäntäinen kissa!

Kissa on muotoiltu liimapuusta ja kokopuinen häntä liitetty takapuoleen. Katti näyttää hyppäävän minä hetkenä hyvänsä pystyyn.

Musta Vaaraonikin antoi minulle jo heti aamusta vähän sähköhoitoa käydessään kipunoimassa vieressäni. Suorastaan sen turkki rätisi. Olisikohan jotain kevään merkkejä? Huomaan useissa blogikirjoituksissa jo havaitun esim lintujen elämässä orastavaa keväisyyttä ainakin etelämmässä.

Kissa, puutyö nikkaroinut Mauri

tiistai 29. tammikuuta 2013

Alkaisi vain jo suo sulaa!

Maukan vuolema kurki siinä tepastelemassa oksaisilla koivillaan.

M:n puutöistä on vielä joitakin ottamiani kuvia ja tarkoitukseni on etsiä ne muistoksi blogiini.Yhdessä puuhailu ja yhteinen kiinnostus kädentaitoihin oli mukavaa. Nyt puuttuu paljon elämästä, kun työkalut eivät ukolla kädessä pysy. Kaiketi myönnettävä, ettei uusia töitä enää koskaan synny.

Kurki, koivua

Tukevahko M-merkkinen tuolini

.. on talven kuivuudessa ruvennut vähän nitisemään.. Ihmekös tuo tämän kokoajan ylöspäin kapuavan elopainon alla! Tuoli onkin ollut kovassa käytössä jo kymmenen vuotta.
Lahjaksi saamani tuoli, nikkaroinut M
Tuolin tunnistaa omakseni runsaista väritahroista, mitkä ovat sormistani tarttuneet. Ne jotenkin kuuluvat asiaan.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Unelmainen luomu-olio

Tämä puutyö on kaverini Maukan tekemä. Hän on luvannut tuoda töitään blogiini.
Löydetty,  Mauri 2004

Kallen päivää kaikille!

Kallen päivä on, enkä edes muistanut veljen Kalle-pojalle lähettää nimipäiväkorttia. Kallen päivästä ennustetaan loppuvuoden säitäkin, sen mukaiseti kuulemma ilmoja pitelee! Meinaakohan tuo nyt muistin huononemista sitten osaltani vuoden loppua kohti  tuo korttiunho.. Huh.

Vaihdoin jo otsakkeena olleen pakkaskuvan hieman hentoisempiin ja kevättä ounasteleviin väreihin, sillä minulle riittäisi jo hyvinkin tätä keskitalvea.

Aamulla tuli radiosta some-aiheista - sosiaalinen media, ohjelmaa, missä erilaisten aineistojen taltioijat, päiväkirjan pitäjät  ja  bloggarit kertoilivat kokemuksiaan. Niin, kuinkas paljon omilla nimillään blogia pitävät voisivat asioistaan julkisesti kertoa, olen minä sitä itsekin joskus miettinyt.
 Varsinkin kun sukunimeni jotenkin vaikuttanee keksityltä kaikkine kaksine väliviivoineen.
Jotenkin vieraalta tuntuisi kuitenkin käyttää nimimerkkiä, kun on tarkoittanut kaiken nähtäväksi esim kaukaisille sukulaisille (ja kelle vaan, ketä kiinnostaaa). Ehkäpä omalle itellekin ennenkaikkea.

Tarkoitus ei ole ainakaan mitään henkkohtaista likasankoa kaataa lukijoiden niskaan, vaan enemminkin ihan vain tarjota nähtäväksi omia teelmiä
- ja saada siitä iloa irti,  kun on kerran tällainen käsintehty pohja.. Ja antaa vaikka blogin itsensä näyttää mihin suuntaan se on menossa, koska en niin tiukasti halua aihepiiriä rajata. Jossain blogiohjeissahan on neuvottu pysymään vain yhdessä asiassa lukijamäärän  saavuttamiseksi. Tietty kaupallisessa mielessä niin. Mutta ehkä syvemmältäkin asioita voisi luotailla. Ehkä itsekin alan kirjoitella enemmän, vaikka piirroksista aloitin.

Liitän tähän vielä yhden kukkasen!

Kiitos-kukkanen Kaikille!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Tuohinen kukkaroni


 Perimmäistä perjantaita tammikuulta!

Vanha tuohinen kukkaroni tai iltalaukkuni tuohisine helmineen on jo läpästään vähän käpristynyt ja sen pintaan kyhäämäni koristeet haalistuneet. Vai pitäisikö kutsua sitä vain yksintein "TUOHETTOMAKS kukkaroksein"? Siltä usein tuntuu.
Tein  kukkaron kymmenen vuotta sitten punonnan erikoistekniikka linjalla opiskellessani täällä Ilomantsissa. Kuitenkin muoto on säilynyt, eikä tuota vielä erehtyisi luulemaan saunan sytykkeeksi. Tuohilevyjen ristikkäin liimaaminen pitää sen suorana.




Kukkaro,  koivun tuohi


torstai 24. tammikuuta 2013

Kesämylly

Tuuli pyörittää vielä myllyn siipiä vinhasti, muttei hätää, ilmassahan on mukana muutakin...

 

Mutta sitten pitkän hellejakson jälkeen nousi myrsky. Näin trombin kaikennielevän suppilon vierivän metsäojaa pitkin pihaan ja samassa se pyöräytti myllyn betoni jalustoineen korkealle ilmaan. Ja Räiskis ja VinksVonks sekunnissa! Onneksi trombi muttuui  ohueksi seinämäksi ja sujahti  rakennusten välistä metsään, missä olikin heti kaatanut suuria puita. Mennessään se siinä vielä katkoi lampaan kelloja yhdistävän narun pikku pätkiksi ja nakkeli puu-ukkoja sinne tänne, muuten vältyttiin pahemmilta tuhoilta.  Myllyn rakentaja vain on jo niin sairas ettei pysty enää uutta myllyä nikkaroimaan.

Mylly, pastelliliitu

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Sonkajan koulun vanha tammi

Näiden korkeuksien tammeksi  kookas yksilö on Sonkajan koulun tammi. Taimi on tuotu aikaa sitten Vanhasta Valamosta. Myrsky on sitä vahingoittanut kaatamalla ison runko-oksan kuvan ottamisen jälkeen.

Tammi pakkasessa

Hevosena

Onpa tullut pariin kertaan katsottua telkusta Ypäjän hevoskoululaisten touhuja. Huomioni on kiinnittynyt enimmäkseen hevosiin. Kyllä ne ovat kauniita ja tuollaiset hyvin hoidetut hevoset suorastaan säkenöivät. Tähän piirrokseen ei ollut hevosta mallina, vaan se on ihan "omasta päästä".
Enpä ole varma onko hepalla  harjassaan kuuran kukkia vai oikeita kesäkukkia.


Mielikuva hevosesta, pastelli

perjantai 18. tammikuuta 2013

Pakkasen panemaa

Komea päivä.  Arvokkasti huurteiset puut ja hanki hohtavat talviauringon paistaessa haalean siniseltä taivaalta. 


Mutta tuo pakkanen!


 Kasvot muistavat lapsena tapahtuneen ikävän paleltumisen samanlaisena päivänä. Olin aikuisten mukana nostamassa jäitä avannosta. Niitä tarvittiin sähköttömässä taloudessa maidon jäähdyttämiseen kesällä. Jäitä säilytettiin mutaläjässä navetan läheisyydessä. "Kuutiot" sahattiin järven jäästä, vedettiin hevosella ylös jään pinnalle ja  kuljetettiin ylös pihaan.
Pakkasta oli lähes -30C.  Naamani alkoi yht´äkkiä tuntua oudon lämpimältä. Onneksi toiset huomasivat kasvojeni valkenemisen ja minut vietiin sisälle lämpimään. Seurauksena oli palovamman kaltainen paleltuma. Sen jälkeen pakkanen on tuntunut hyvin ilkeältä  kasvoissani.

Keväämmällä hiihtämässä  kuvassa

Mahdotonta menoa Lylysuolla

torstai 17. tammikuuta 2013

Sarjassamme Pieniä Ihmeitä!

Hyvä Vieraani! 
Eilen mystisesti kadonneet kuvat olivatkin yönaikana itsestään palautuneet. Hyvä niin. Oisikohan yhteen kuvaan kohdistuneet tekemiset sitten jotenkin siirtyneet muihinkin teksteihin, missä on samanlaisia asetuksia ym.. Nalle-sivukaan ei taida olla ihan kunnossa. Enpä tiiä kun en ole asiantuntija.

Tässä nyt sitten kimppu tulppaaneja. Eivätkä nämä ole vanhaksi menneitä joulun aikaisia ale-kukkasia, vaikka jokunen jo vähän siinä ja siinä alkaa ollakin.

Tulppaanit, taitettu kortti, vesivärit

tiistai 15. tammikuuta 2013

Hapottomia pihlajan marjoja

Mökin pihlaja
Tammikuu on puolessa välissä, enkä rehellisesti sanottuna ole siitä tippaakaan katkera. Enkä pystyisi katkeruutta tai happamuutta edes  tuntemaan, ehkä en yhdestäkään asiasta näin henk.kohtaisella tasolla -mutta jos jokin pännii, se on aivan eri juttu, eikö vain?
Viime syksynä ei mökin pihlajassa ollut montakaan marjaa -eivätkä nekään muutamat olleet kovin punaisia..

Sekaannusta kuvien kanssa! Jostain syystä blogistani hävisi joukko kuvia. Muutenkaan kuvan liittäminen ei onnistu niinkuin pitäisi.


lauantai 12. tammikuuta 2013

Hakovaarassa Hopeapajun alla

Talvea vaaralla. 
Kuvan puu on jo kaadettu, mutta Hiltusen mökki Hakovaarassa on entistä ehompi! 

Keskitalvea Hakovaarassa

Toukokuun valoissa
Viimeisiä rakennuksia tien varressa matkalla Keson lintutornille.

torstai 10. tammikuuta 2013

Keson Kakadu, Erittäin Harvinainen!

Tammikuista päivää Hyvä Vieraani.

Olen liikkunut paljon luonnossa ja oleskellutkin siellä myös yksinäni päiväkausia, tosin vain sulan maan aikaan. Joskus saattaa tavata silloin aivan "erikoisia lajeja". Monelle henkeen ja vereen asiantuntijalle saattaa kyllä syntyä erimielisyyttä näistä havainnoista. 
Tuskinpa tästäkään  kukaan saa rariteettia vaikka kiiruhtaisikin mahtavalle Ilomantsin Keson lintusuolle sitä oikopäätä tähyämään putkeensa! Kannattaa kuitenkin tänä vuonna yrittää, sillä mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa on niin paljon, ettei huonokuntoisempi jaksa kaikkia muistikorttejaan edes repussa kantaa.


Keson Kakadu, puuvärit


Näkymiä Kesonsuon lintutornista. Suo, joka täytyy KOKEA!

Pitkospuut Kesonsuon lintutornille

tiistai 8. tammikuuta 2013

Keijukaiset parasta päänsärkylääkettä

TiistaiTervehdys!

Päätäni alkoi oudosti särkeä. Niskastakin kuuluu vain kuivaa rutinaa kuin näkkäripaketista. Mikäs avuksi? Eihän tähän auta Ibusalit tai Disperinit eivätkä parasetamoolit tai muutkaan apteekkirohdot. Päätin kokeilla keijukaisia. Ne ilmestyivätkin tuohon muutamassa hetkessä. Mikä onkaan rattoisampaa, kuin piirrellä Ihan niitänäitä. Suosittelen.

Keijukaiset lääkkeenä, piirtelyä






Lisää piirtelyä...väriä lisää...
    

Ja Sitten Lopulta... Maahiseltako apu?

Vastaani tuleekin  keijukaisten talo, niin luulisin. Tai kokonainen linnahan tuosta tupsahtikin Ehkäpä sieltä löytyykin keijujen henkilääkärin vastaanotto, missä itse Maahinen kopsauttaa ryhmysauvalla polvilumpiooni -ja katso! Päähäni ei koskaan ole koskenutkaan.

 Kannattihan taas vähän piirrellä.


Keijujen talo, värikynät yms

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kattien loppiaisjuhlat!

Huomenna tämä ylensyönti ja yletön ystävällisyys taas päättyy. Kuvassa kissat juhlivat paperilyhtyjen valossa. Myös lintuparvi on tulossa ja suuren lyhdyn päällä istuu piippalakkinen HIIRI.


Juhla, vesiväri

maanantai 31. joulukuuta 2012

Happy NewYear! Ja Onnenkengällä ohimoon.

Mitähän tuo aivan elonsa alkutaipaletta aloitteleva  suloinen pikku riiviö oikein aikoo?
Varotaanko, ettei vain osu Onnen kengällä ohimoon? Vai oisko se sittenkin kaiken muuttava kohtalokas ONNENPAUKKU tuo pläjäys!

Pikaiseen tehty vesiväri piirros

maanantai 24. joulukuuta 2012

perjantai 21. joulukuuta 2012

Ottakaa sika kiinni!

Linja-auto pysähtyi mökin kohdalle. Lapset olivat äitiä vastassa potkukelkkoineen. Huomasin tien vieressä kaksi lumiukkoa. Ja - enpä ollut uskoa silmiäni, kun toinen, se jolla ei ollut porkkananenä, vaan jonkinlainen, ikäänkuin kärsä, pinkaisi äkkiä luuta viuhuen metsään päin. Säikähdin.
Pihasta alkoi kuulua kovaa huutoa: Ottakaa se sika kiinni!! Muuta asiaan liittyvää en tiedä sillä linja-auto kaasutti jo matkoihinsa

Run away, vesivärein tehty piirros

torstai 20. joulukuuta 2012

Tonttujen tarkkailua illansuussa

Kummia tyyppejä nuo tonttu-pojat. 
Mitenhän ne jaksavat rymytä iltakaudet kuusikoissa. Ja eikö palella näppejä, olen aina ihmetellyt, sillä rukkaskäsinhän on paha kirjoittaa.

Tarkkailutontut, kortti

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Saunavedet, takavuosien raikasta AKVEDUKTIA

Emalinen sankko, puukorvo, pumpattava vesikaivo ja tietysti jossain lähettyvillä menosuuntaan käännetty vesikelkka valmiina odottamassa. Siinäpä sitä takavuosien akveduktia.

Kaivolla

tiistai 18. joulukuuta 2012

Leppäpuilla lempeät löylyt

Joulusaunan höyrytessä
Lempeässä löylyssä
pulski pariskunta hikoo selät köyryssä.

Eikös olekin runollista ja mukavaa, kun ei edes itse tarvitse saunapuita kantaa!

Saunapuun kantajat

lauantai 15. joulukuuta 2012

Hulinaa metsän reunassa

Sieltä ne kuikkiit metsän reunasta nuo tontut. Ja taas on kiikarissa tuo vaarallinen VAARA-MAISEMA

Joulunalus kiikarointia! Vesiväri


Kun pojat olivat pieniä

Niin, jouluhan ei siitä miksikään  muutu, jos maan päälliset vaeltajat vaihtuvat. Vai?
Poikani Jussi ja Timo
Alakuvan Pekka-pukkia (lanko) ei sen enempää kuin Timo-poikaani enää ole.
Joulu 1984

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Enkelinsiivet tiukilla

Huonekasveista kauneinpia on Enkelin Siipi

Kukka niin arvaamaton, että kaiken voi jo etukäteen ennustaa. Pudottaahan  se lehtensä kuitenkin tavallisen kuivassa huoneilmassa! Vanhoissa puutaloissa se sensijaan menestyi (-y) mainiosti ja kasvu ylsi aina  laipioon asti nahkean vehreänä ja koristeellisena läpi talven.. ainakin naapurissamme erään ompelijattaren kotona.
Se oli upea näky pienine haaleanpunaisine kukkineen suurikokoisen, kullattuna hohtavan koristeellisen ompelijan peilin läheisyydessä salin oven poskessa.. Varsinkin kun pihan toisella puolella oli  touhuntäyteinen navetta  lehmineen ja possuineen täydessä tuoksussa! Kontrastikin oli täydellinen.

EnkelinSiipeni, vesiväri

tiistai 11. joulukuuta 2012

torstai 6. joulukuuta 2012

Oh Tannenbaum!

Valaistu yksinäinen kuusi puistossa on jotenkin niin huikean haikean näköinen. Puiston reunamilta ja takaa tuikkivat valot ihmisten kodeista illan pimeään ja vilkuttelevat tervehtien joulupuuta. Joulun jälkeen siitä tulee taas vain tavallinen sitkeä puistopuu, yksi muiden joukossa, eikä kesällä ohikulkijakaan kiinnitä siihen huomiota, vaan ihastelee kukkivia pihlajoita.

Puiston kuusi, pastelli

Blogitekstisuositus

KOVA LUU

  Tässä se parempi jalka Hymniä omaishoitajuudesta Suomessa Tarina on tosi ja lainattu omasta julkisesta fb-kirjoituksestani ...