Komea päivä. Arvokkasti huurteiset puut ja hanki hohtavat talviauringon paistaessa haalean siniseltä taivaalta.
Mutta tuo pakkanen!
Kasvot muistavat lapsena tapahtuneen ikävän paleltumisen samanlaisena päivänä. Olin aikuisten mukana nostamassa jäitä avannosta. Niitä tarvittiin sähköttömässä taloudessa maidon jäähdyttämiseen kesällä. Jäitä säilytettiin mutaläjässä navetan läheisyydessä. "Kuutiot" sahattiin järven jäästä, vedettiin hevosella ylös jään pinnalle ja kuljetettiin ylös pihaan.
Pakkasta oli lähes -30C. Naamani alkoi yht´äkkiä tuntua oudon lämpimältä. Onneksi toiset huomasivat kasvojeni valkenemisen ja minut vietiin sisälle lämpimään. Seurauksena oli palovamman kaltainen paleltuma. Sen jälkeen pakkanen on tuntunut hyvin ilkeältä kasvoissani.
Keväämmällä hiihtämässä kuvassa
 |
| Mahdotonta menoa Lylysuolla |
Liityin tänne lukijaksi, löysin Aili-mummon kautta. Pohjois-Karjalassa on sukujuuriani ja aina siellä rajan pinnassa on mukavaa piipahtaa, länsirannikko ei niinkään kiehdo.
VastaaPoistaBlogissani on myös luonto tärkeä elementti.
Niinpä tehtiin ennen meiläkii, vaikka ol sähköt, ei ollu jiähyttäjjee. Ol se aika vaivalloista semmonen jiähytys. Vasta tilatankki helepotti oikeesti elämee. Meile se tul 1972.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppuu siule, Anne-Riitta!<3333
Kiitos kommenteista ja piipahtakaahan aina, jos jotain uutta ilmaantuu, kivahan jollekin se sitten näyttää.. Välillä tulee taukoja päivityksiin.
VastaaPoistaOlen muuten asunut sekä aivan läntisimmässä Suomessa, että lähes itäisimmässä kolkassa. Hankala on ainakin junalla kulkea Suomen poikkisuuntaan, mutta mikäs, kaunista on rannikollakin.