Arvoisat pitkämieliset vieraani

torstai 6. helmikuuta 2014

Metsäkansaa ja peljätyksiä

Hei vain Arvoisa Lukija!

Metsässä  tapaa monia olentoja, jos vain on niitä nähdäkseen. Autioilla aukeilla kulkiessa saattaa näyttää kauempaa katsoessa jonkun liikkuvan ja kohdalle tultaessa siinä onkin vain valon häivähdys, heiluva oksa tai kanto kumollaan maassa. Aina nuo etäiset eivät näytä niinkään lempeiltä vaan enemmänkin pelottavilta ennenkuin selviää, mistä on kyse. Suorastaan on pettynyt kun ei mitään ollutkaan. Ja pakko nauraa taas itselleen ja peloilleen.

Peljätyksiä, vesivärit

13 kommenttia:

  1. Tottapa tuo pienenä paimenena noita Peljätyksiä tuli säikyttyä enemmänkin ja sitten mentiin mahanalus jalkoja täynnä mutta näin vanhana kääpänä moiset ilmestykset herättävät mielenkiinnon, sitä oikein toisinaan toivoo että pääsisi näkemään jotain mikä ei ole tästä maailmasta.

    Hyvin olet taiteillut Peljätykset sillä ne ovat just tuollaisia "häilyväisiä" joilla on alati muuttuva olomuoto.

    VastaaPoista
  2. Minusta nuo ovat kuitenkin aika ystävällismielisen näköisiä peljätyksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsässä harvemmin joutuu ikävyyksiin ilman omaa ajattelemattomuuttaan

      Poista
  3. Peljätys on katsojan mielessä ja tuosta työssä on jokaiselle jotain.

    VastaaPoista
  4. Hei, kummituksia, tai sitten ei. Lapsena kun maalla oli pimeää, kuin säkissä, oli outoja olentoja mukamas tutulla metsäpolulla kulkiessa, oli kivi tai oksa ja kenties etäisyyden väärin arviointi, tuotti mieleen näitä mörköjä.
    Nytkin ulkona liikkuessa aivan tutulla polulla näkyy outoja ilmiöitä, joita koirakin haukahtaa oikein terhakkaasti. Polun kulmassa oleva iso kivi, saa koiran niskavillat pystyyn monta kertaa ja kiivas ilmaisu koiran suusta, pelästyttää minutkin.
    Sinun piirroksessa näen ( keltaisen) kuningatar peljätyksen ja kaksi hänen alammaistaan, ovat lähteneet ilta peljätykselle....kuningattaren suurempi silmä on todella valppaana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalla ehkä oppi pelosta jotain. Minua ainakin pelotti usein siellä just säkkipimeässä esim aitassa yksin nukkuessa, mutta nyt tuntuu kyllä, että pimeys pikemminkin suojelee ainakin minua. Kyllä oliskin kiva lähteä joskus iltapeljätykselle, mitä se sitten onkin.

      Poista
  5. Sitä on kerran pojan kanssa karhua pelätty, mutta kaatuneen puun juurakkakohan se vaan olikin:))

    VastaaPoista
  6. Voi sitä pelätä omaa varjoaankin;/
    Mutta nuo sinun pelottajasi ovat aika hauskoja:)
    Hauskaa viikonloppua sinulle, Anne Riitta.♥♥

    VastaaPoista
  7. Eivät ole kovin ärhäköitä ja ihan turpeessa kiinni.

    VastaaPoista
  8. Olen minäkin epäillyt koivun runkoa valkkotakkiseksi sarjamurhaajaksi... Tai sinnepäin.

    VastaaPoista
  9. Näkyvät nämä kommenttivastaukset menevän vähän vikakohtiin, mutta hyvää viikkonloppua teille ja kiitos kommenteista!

    VastaaPoista

Jättämäsi kommentti on Lahjasi minulle!