Hei vain Arvoisa Lukija!
Metsässä tapaa monia olentoja, jos vain on niitä nähdäkseen. Autioilla aukeilla kulkiessa saattaa näyttää kauempaa katsoessa jonkun liikkuvan ja kohdalle tultaessa siinä onkin vain valon häivähdys, heiluva oksa tai kanto kumollaan maassa. Aina nuo etäiset eivät näytä niinkään lempeiltä vaan enemmänkin pelottavilta ennenkuin selviää, mistä on kyse. Suorastaan on pettynyt kun ei mitään ollutkaan. Ja pakko nauraa taas itselleen ja peloilleen.
 |
| Peljätyksiä, vesivärit |
Tottapa tuo pienenä paimenena noita Peljätyksiä tuli säikyttyä enemmänkin ja sitten mentiin mahanalus jalkoja täynnä mutta näin vanhana kääpänä moiset ilmestykset herättävät mielenkiinnon, sitä oikein toisinaan toivoo että pääsisi näkemään jotain mikä ei ole tästä maailmasta.
VastaaPoistaHyvin olet taiteillut Peljätykset sillä ne ovat just tuollaisia "häilyväisiä" joilla on alati muuttuva olomuoto.
Koulumatkalla säikyin aina samaa kantoa! Kiitos!
PoistaMinusta nuo ovat kuitenkin aika ystävällismielisen näköisiä peljätyksiä :)
VastaaPoistaMetsässä harvemmin joutuu ikävyyksiin ilman omaa ajattelemattomuuttaan
PoistaPeljätys on katsojan mielessä ja tuosta työssä on jokaiselle jotain.
VastaaPoistaPuuttuu vain oikea lottorivi!
PoistaHei, kummituksia, tai sitten ei. Lapsena kun maalla oli pimeää, kuin säkissä, oli outoja olentoja mukamas tutulla metsäpolulla kulkiessa, oli kivi tai oksa ja kenties etäisyyden väärin arviointi, tuotti mieleen näitä mörköjä.
VastaaPoistaNytkin ulkona liikkuessa aivan tutulla polulla näkyy outoja ilmiöitä, joita koirakin haukahtaa oikein terhakkaasti. Polun kulmassa oleva iso kivi, saa koiran niskavillat pystyyn monta kertaa ja kiivas ilmaisu koiran suusta, pelästyttää minutkin.
Sinun piirroksessa näen ( keltaisen) kuningatar peljätyksen ja kaksi hänen alammaistaan, ovat lähteneet ilta peljätykselle....kuningattaren suurempi silmä on todella valppaana...
Maalla ehkä oppi pelosta jotain. Minua ainakin pelotti usein siellä just säkkipimeässä esim aitassa yksin nukkuessa, mutta nyt tuntuu kyllä, että pimeys pikemminkin suojelee ainakin minua. Kyllä oliskin kiva lähteä joskus iltapeljätykselle, mitä se sitten onkin.
PoistaSitä on kerran pojan kanssa karhua pelätty, mutta kaatuneen puun juurakkakohan se vaan olikin:))
VastaaPoistaVoi sitä pelätä omaa varjoaankin;/
VastaaPoistaMutta nuo sinun pelottajasi ovat aika hauskoja:)
Hauskaa viikonloppua sinulle, Anne Riitta.♥♥
Eivät ole kovin ärhäköitä ja ihan turpeessa kiinni.
VastaaPoistaOlen minäkin epäillyt koivun runkoa valkkotakkiseksi sarjamurhaajaksi... Tai sinnepäin.
VastaaPoistaNäkyvät nämä kommenttivastaukset menevän vähän vikakohtiin, mutta hyvää viikkonloppua teille ja kiitos kommenteista!
VastaaPoista