Arvoisat pitkämieliset vieraani

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ikuisesti Sinun

Hyvää ja lämminhenkistä Sunnuntaita

Äsken kulkiessani kissanruokineni senioripuiston halki Siwasta kotiin päin, pysähdyin levähdyskatokselle juttelemaan siihen kerääntyneen porukan kanssa. Vähän tuossa kuului kaikenlaista kilinääkin ja paikalle saapui myös potkureineen läheisessä rivarissa asuva  todella sympaattiseksi osoittautunut vanha rouva, 85v. Aloimme siinä vähän avata kipeitä lihaksiamme puistoon vartavasten asennetuissa kuntolaitteissa, jotka muuten näyttävät ihan taideteoksilta...ovat vaaleansinisetkin vielä.

Avauduimme siinä muutenkin ja juttua riitti niin, että arvelin jo kissan kerenneen kuolla nälkään tuona aikana. Lähtiessäni kyselivät katoksen pojat, että tuliko nyt mualiman asiat kuntoon...
Olihan siinä tullut käytyä eri vuosikymmenillä ja erilaisissa kohtaloissa ja asioissa yleensä. Kiitos tuosta hetkestä!

Tästä minä tykkään täällä kylällä asuessa. Aika mutkatonta kanssakäymistä erilaisten ihmisten välillä ja aitoa  suhtautumista.
Useimmiten.

Ikuisesti Sinun, vesiväri

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kansaa yhdistäviä asioita nro 2

Kunnon öiset Fb-bileet !!!

Lupaan, etten enää palaa näihin kansalaisia yhdistäviin asioihin tämän koomin, vaan ollaan kukin rauhassa tahoillamme. En kuitenkaan  malta olla julkaisematta tätä edellisen postauksen jatko-osaa koskien tällä kertaa näitä Facebook tapahtumakutsuja seuranneita teinibileitä, joista osattomaksi en ole jäänyt itsekään.
Onneksi olin kuitenkin paikalla, vaikken sukua kellekään. Näinhän voi sanoa uusioperheessä.
Eräänkin kerran pimahdettuani heitin vahingossa ulos senkin paikalle ilmaantuneen ainoan Vastuullisen vanhemman, joka kertoi olevansa erään sisällä olevan pojan isä, hihkaisten, että kaikkihan täällä väittävät olevansa toistensa isiä tai äitejä, näkyvät muutenkin olevan sukua keskenään, mutta sinua en päästä sitä enää katsomaan!  Ja alkakaakin kaikki painua täältä...

Isä kun näytti todellakin nuorelta ja luulin hänen keksineen tuon vain päästäkseen sisälle "juhlataloon".
Olimme nimittäin vasta paikkakunnalle muuttaneita emmekä onnettomat edes tunteneet vielä ketään.  Toivottavasti tämä isä nyt olisi edes vähän ylpistynyt tuosta ikäepäilystä, eikä muistele pahalla ärhentelyäni! Eikä muistelekaan. (Voi arvata, että vähän nolotti jälkeenpäin.)

Öiset Fb-bileet

Toivotan Kaikille Vierailijoille Oikein Mukavaa ja Rattoisaa Viikonloppua!


torstai 27. kesäkuuta 2013

Kansaa yhdistäviä tapahtumia


Superkuu ja Ruotsi-Suomi maaottelu.

 Zeppeliini, sputnikki  ja kalamarkkinat. Siinäpä muutamia. Ukkonenkin ryski äsken niin kovalla voimalla, että tuntematon ajautui juttusille. Puita kaatui. Taisivat ollakin lahoja. Ainakin tuo lähi-koivu.

Superkuu herätti huomiota juhannuksen aikoihin



keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Joella näin kaksi puunhalaajaa

Heippa taas Arvon Vieraat!


Yleensä en kesän kuumuudesta ole paljon valitellut ja kuittaankin taas tämän nestehukkaisen kelin toteamalla, että kylmästä asunnosta on hyötyä ainakin näin kovalla helteellä! Viilentävä muistikuvani  joelta tuntui myös oikein mukavalta näin sisätiloissa. Täällä kun ei ole paarmoja.
Kohtaaminen näiden ihmisten kanssa tuli yllätyksenä erämaa joella, missä ei juuri liikuta, varsinkaan rannoilla. Enimmäkseen näkyy merkkinä ihmisestä vain suihkukoneiden vanoja taivaalla.

Puunhalaajat, piirros



tiistai 25. kesäkuuta 2013

Tiistain perhoset

Heippa helteestä!

En tiedä  ovatko nämä päivä- vai yöperhosia... Kissa ehkä tietäisi. Tietäjä kun on- kerran osaa pyydystää sellaisia lajeja, joitten luulee minua miellyttävän. Ruokakuppiaan ajatellen. En kyllä tykännyt äskeisestä lahjuksesta, vaan se on jo roskiksessa. Myyräkuume jos saapuisikin vielä ikkunasta. Huh.
Laitoin perhoset tähän kuitenkin  aivan epätieteellisesti  lentelemään. Enkä kysynyt Tietäjältä mitään. Pitäisi kuitenkin mennä kupille.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Leivonta puuhissa

Kesälämmintä maanantaita


ja kesäistä evästystä vähän pieleen menneellä skannauksella. Siitä huolimatta tässä voisi syödä vaikka tuohisessa paistettua juhannusrieskaa, jos vain sitä oisi saatavilla. Sellaista herkkua äiti tapasi paistaa juhannukseksi ja se oli kyllä hyvää voilla päällystettynä.
(Raidat kuvasa, koska piirros on lasin alla)

Salaleipuri, vesiväripiirros

torstai 20. kesäkuuta 2013

Tuskanpunainen kukkaketo

Hyvät huomenet!

Kukkapiirrosteni joukosta tämä tuskanpunainen kukkaketo " Jussia ootellessa". Poikani on nimittäin Jussi ja odotan häntä kovasti käymään ja näkyilemään. Kukat vaikuttavat unikoilta, keltaisenaan ilmassa säkenöivät  edustanevat vain hyvää mieltä ja elämän optimismia...
 Samalla toivotan Kaikille Lukijoille Oikein Hyvää Juhannusta!

Elon kukkia, vesiväri

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Tuulen kukat tulevat

Keskiviikko iltaa Rakkaat Katsojat!

Tuulen kukat, vesiväri
Kaverini lähti eilen aamulla suurin toivein keskussairaalaan poistattamaan tikkejä amputoidusta raajastaan. Suuri toive oli päästä kotiin terkkarilta huhtikuulla alkaneelta sairaalajaksolta. Toisin kävi ja siviilit vaihtuivat samantien niihin kuusi numeroa liian isoihin sairaalavaatteisiin siellä isossa pajassa. Edessä on  varmasti uusi isompi leikkaus. Että se juhannuksesta.

 Ja mitä tästä opimme? Emme mitään. Diabetes väijyy kaikkialla ja joitain sukuja vielä hanakammin kuin toisia. Vältä sitä  ja metabolista oireyhtymää, jos suinkin voit!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Minä, sateenkaaren "täysosuma"

Hieman ironiaan taipuvaisuuteni takia voisi olla otsikosta aistivinaan jotain tuon tapaista, mutta totta joka sana


Vuonna 2008 olin erään ystäväni kanssa Koitajoen suunnalla Kesonsuolle erkanevalla joenhaaralla, jota puroksi kyllä kutsutaan. Jahkailimme vesille lähdön kanssa ukkosen jyrinän takia, matka  kun olisi useita kilometrejä pitkä. Ilman näyttäessä rupeavan selkiintymään, joelle lähdettiin.

Purolla nähtiin ihmeellinen sateenkaari-näytelmä. Kauempana näkyi paistavan aurinko aivan siniseltä taivaalta sateenkaarien takaa, mutta me jouduimmekin ukkosrintamaan. Äkkiä  suuri sateenkaari kääntyi meitä kohti lähestyen veneen takaa. Aivan kuin olisi valtava olento kääntynyt meitä katsomaan.  Se oli niin leveä että peitti koko puron leveyden useita metrejä. Korkeutta sillä tuntui olevan aina taivaaseen asti.

Istuin veneen kokassa ja kaari siirtyi minuun alkaen liekehtiä vaatteissani ja hiuksissani ja ympäröivässä vedessä. Kaverini hämmästyi ja minäkin aluksi ihan järkytyin tästä suuresta yllätyksestä niin että iho meni kananlihalle, Sateenkaari viipyi ainakin kilometrin matkan ja niin kauan ympärilläni, kun laskimme maihin vastapäätä Keson lintutornia. Salamat välähtelivät ja kaari kääntyi pois taas kuin elävä olento ja himmeni alkaneeseen sateeseen. Lintubongari oli  ollut samalla tornissa ja nähnyt myös jotain merkillistä tapahtuvan.

Minulla oli seuraavana kesänä Taitokeskus Piirolan Pihassa näyttely, missä kerroin tästä tapahtumasta ja mistä tämä kuvakin. Kuva maalauksesta on skannattu sanomalehtikuvasta ja siksi noin epämääräinen. Alkuperäinen maalaukseni tuhoutui myöhemmin huonossa säilössä kelvottomaksi.

Seuraaja



lauantai 15. kesäkuuta 2013

Puusta Pitkälleen

Ilomantsin puunveistoviikko 24.-29.6.2013
Maaseudun Sivistysliiton PUUSTA PITKÄÄN-hanke järjestää Ilomantsissa kansainvälisen puunveistotapahtuman, joka koostuu erilaisista työpajoista sekä moottorisahaveiston mestarikurssista. 

Lue lisää Ilomantsin kuntasivulta, minne pääset klikkaaamalla maisemasta oman sivuni alaosassa.
Madonnan V-tyyli, Erkki Määttänen, Ilomantsi

Kuvasa oleva madonna ja Erkin haastattelu tv:ssä  2000-luvun alussa jäi voimakkaasti mieleeni. En ollut tuolloin Ilomantsissa käynytkään, vaan asuin ihan muualla. Kun sitten sattumalta  seisoin Ekin pihalla huomasin tuon hahmon suksilla, huom sukset, niin koin jonkunlaisen ahaa-elämyksen. Madonna on kuulemma lahonnut ja kaatunut kiven taakse pitkälleen. Mutta tiedä aina näistä mystisistä miehistä...

Toivotan Kaikille Oikein Hyvää Viikonloppua!

Ps. Muistini kirkastui sen verran, että näinhän minäkin harmaantuneen Madonnan pötköttävän siellä heinikossa, vain sukset olivat jääneet kivelle. Ihmettelinkin, miksei Madonna päässyt navettaan Mobutun-veljesten seuraksi.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Näätien lumoissa

Sateista perjantai-iltaa!

Nuo näädät, miksi heitä luulisin, tarkoitan mökin välikaton asukkaita, ovat aivan lumonneet minut


Jokaisella pesueesta tietävillä on lajille omat määrityksensä.  No kärppään ei väritys sovi, näädäksi kooltaan nippanappa. Mutta mehän olemme yksilöitä kukin. Vaatetustakin vaihdamme vuodenajan mukaan. Ehkä emo on laihtunut imettäessään, on niin solakka. Amerikkalaisten piirrosten karrikoitu rähjäinen takapihan näätä, joka on kumonnut talon isännän maissiviskit (isäntä tietysti on joku intellektueelli puoliboheemi toimittaja. kirjailija tai ehkä itse se janoinen sarjakuvapiirtäjä), on kaukana tästä kauniista eläimestä!

Lapsena haaveiltiin sen polkupyörän lisäksi myös elättivariksesta, puhuvasta papukaijasta ja oikeasta aapiskukosta. Nyt on hienoa tuntea luonnoneläimen läheisyys yrittämättä sitä omistaa.

Liitto



keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kolinaa ja vilinää koolinkilaudoilla

Vilpoista keskiviikko-iltaa!

Kun minusta  kesällä ei mitään kuulu, olen useimmiten viettämässä  alkukantaista " laatuaikaa".  Heh heh tuo koko sanaällötys, jota en itse olisi takuulla koskaan keksinyt. Ehkä taas vain olen turhan muutosvastainen, niinkuin monet entiset nuoret jossain iässä. Oli se ikä sitten milloin hyvänsä.
Parinpäiväisen laatuajan vieton jälkeen olisin taas vain nukkunut kellon ympäri, jos se olisi ollut mahdollista. 

Valvoin tietysti vahtien naapureitani eteisen  vintillä. Toisin kuin ihmisnaapureitteni tekemiset, näiden pikku kolistelijoiden meno on saanut uteliaisuuteni ihan positiivisesti punaiselle! Viime kerralla heitä en vielä nähnyt.  Pelkäsin jo sen lapinpöllön ruhjakkeen pistelleen koko pesueen parempiin suihin, kun ei alkanut hiiskaustakaan kuulua. No mitäs minä oisin kuullutkaan. Ajaa päristelin pitkäksi kerennyttä heinikkoa tunti tolkulla.

Vaan kun illatsuun päästiin, alkoi nälkä kalvaa meitä kaikkia yhtäaikaa.  Alkoipa oven päältä vilahdella pieniä suloisia nenän päitä! Ja kuulumaan vähän varoitusääniäkin minulle. Mitäs metelöin.

Yöksi pimeni ja alkoi sataa. Näin emon? seisovan nurkalla kahdella jalalla kuulostelemassa korvat pystyssä. Voi kun tuo olikin kaunis! Ja niin sitten nukahdin jokapuoliseen töpinään. Pahimpiin kolahduksiin heräsin, mutta olin todella iloinen näiden vekkulien läsnäolosta! En ainakaan tuntenut itseäni yksinäiseksi. 


Paremmin tämä kuvannee sadetta -jos sitäkään,  kuin kaunista kesänaapuriani! Hatara muistikuva ei ole vähääkään tieteellinen ja toistaalta niin herkkää olentoa en osaisi edes piirtää.

Pienpetoihin en ole kovin usein törmännyt, edes nähnyt hangella jälkiä. Mutta jos katsoo tilastoja niiden pitäisi olla kovinkin yleisiä! Toivottavasti mitään häkkejä tai muita väkkyröitä ei ala ilmaantua lähistölle. En pitäisi tätäkään mahdottomana, sillä olihan kerran  haaskakin kaivettu ojan penkkaan aivan pihapiirin reunalle ja vieläpä vain parinkymmenen metrin päästä lähteestä sen yläpuolelle! Sieltä penkan takaa se löytyi kauhean mätänevän hajun ansiosta. Tutkittuani sitä lähemmin siellä oli ainakin kokonainen matoja kuhiseva lintupoikue, sekä kalanjätteitä. Joimme tuosta lähteestä kulkiessamme. Lähteellä oli merkkinä kepin päässä kauha.



maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kun sade ruoskii sielua, mutta helle piinaa kroppaa

Enkä nyt tarkoita sitä muuatta Helteen Mattia

Nahkasohvalla on nyt hyvä levätä viileässä. Sieltä kuuluukin parhaillaan syvää kuorsausta.
Sataako juhannuskokolla jäitä, kun näkyi tuohon piirrokseen ilmestyneen ristin tapainen, vaikken salkoa tavoitellutkaan.

Jossain sataa, pikku piirros