Arwi, Olit tosi Sälli! |
Tervetuloa polskimaan tänne ajatuksen virtaan katselemaan piirroksiani, kuvia ja kirjoituksia. Uusia postauksia ei ole tullut ihan jokapäivä. Luulin joskus jo blogini kokonaan kuolleen pitkän tauon aikana, mutta ei, se olikin kulkeutunut jo toiselle puolelle maapalloa. Viihtymisiin! Bink ja Bonk! 🌺🌺Toivottaa Anne-Riitta
perjantai 6. joulukuuta 2013
Hyvää Joulukuun Kuudetta iltaa!
Arwi-vainaa, tuo karmeita kokenut lähes silmäpuoli sotasankari, edesmennyt kissani kuvassa. Piirtämiseen on Arwiitti itse osallistunut tassuineen. Hällä kun oli se tyyli ryypätä vesivärivettä, purra pensselinvartta, ratustella kynät poikki ja istua sekä tepastella piirroksen päällä.
perjantai 29. marraskuuta 2013
Sarvihöylä ajanvirrassa ja perjantai illassa
..Vai oliko se nyt koivuhalkoja lentohiekassa.. ja akanvirrassa!
Piirroksessani on vanha höylä, joka pöydälläni toimii paperipainona sekä ennenkaikkea silmänilona.
Kuvassa sen kauneus ei oikein pääse oikeuksiinsa. Olisi pitänyt hieman vielä säätää. En uskoisi edes tätä kömpelöä luonnosta hallituksen käsiin budjetti-neuvotteleluihin. On meinaan niin ärhäkäs peli, vaikka vanha kapine onkin, jos vain terä on paikoillaan!
Piirroksessani on vanha höylä, joka pöydälläni toimii paperipainona sekä ennenkaikkea silmänilona.
Kuvassa sen kauneus ei oikein pääse oikeuksiinsa. Olisi pitänyt hieman vielä säätää. En uskoisi edes tätä kömpelöä luonnosta hallituksen käsiin budjetti-neuvotteleluihin. On meinaan niin ärhäkäs peli, vaikka vanha kapine onkin, jos vain terä on paikoillaan!
Vanha höylä, luonnos vesivärein |
maanantai 25. marraskuuta 2013
Siniset huopatossut
Heti alkuviikosta nämä siniset huopikkaat!
Onhan meilläkin nyt vähän lunta ja valoisaa ja viisi astetta pakkasta.Blogini vanhoissa joulupostauksissa on ollut aikaisemmin esillä ne enkelin tarjoamat punaiset huovikkaat. Pitäisiköhän nekin kaivaa nyt esille. Taas sitä vaivaista menoa sai katsella siinä sairaalan aulassa kyytiä odotellessa. Kaikkihan ei parane huopikkailla.. Eikä edes lääkärin toimesta. Onneksi omat varpaat eivät ole vielä jäätyneet.
Siniset huovikkaat, lasten värit |
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Martan kynttilät
Pyhäisen illan hämärää!
Kaikkia eivät edes Suomen pakkasissa ole haitanneet sähkökatkot tai pimennykset..
Siitä esimerkkinä pari vuotta sitten edesmennyt Martta. Tupa oli aina viihtyisä ja lämmin ja jopa valoisa. Valaisiko sen sitten tämä paikkaa asuttanut persoona, haltija ja omistaja? Kuvassa on Martalla ahkerassa käytössä ollut kynttiläjalka.
Puulämmitteisessä uunissa ja hellalla valmistui ruoka. Jonkun kykenevän piti vain tehdä puut... Näitä pikku jelppejä ruvettiin tarvitsemaan elon ehtoopuolella, mutta vasta kahdeksankymmenen ikävuoden jälkeen elämä alkoi hankaloitua..
Värkkäämistä kyllä riitti valveillaoloajaksi. Mikä olisi voinut ollakaan parempaa! Itsenäistä elämää vielä vanhoilla päivillä ja ilman sähkölaskuja vieläpä. Seinässä oli puhelin, johon saattoi hihkua, jos asiaa jollekin oli. Kellarissa säilyivät perunat ja hillot. "Ruokamökissä" muu särvin. Saunankin saattoi lämmittää. "Poikaystävä" autteli ja piti seuraa ja muhkea Murre vahtia.
Telkkari näkyi agrekaatilla, jonka kauhea meteli ei lähes umpikuuroa/puolikuuroa haitannut. Piti vain huutaa niin paljon kuin ääntä lähti, jos aikoi jutustella. Väärinkäsityksiä kyllä sattui yhtenään, muttei sillä sähkön kanssa paljon tekemistä ollut.. Elon päiviä piisasi lähemmäs yhdeksäänkymmeneen. Kynttilät syttyivät, paloivat ja sammuivat muun elämän tahtiin.Muutamat viimeiset vuodet tämä evakossakin käväissyt sissi tosin vietti vanhustenhoidon piirissä kirkonkylällä.
Martan kynttilät, pastelli |
perjantai 22. marraskuuta 2013
Tuo varjo mua seuraa
Arvoisat Vieraat!
Edellisessä postauksessa huomasin kirjoitusvirheitä sekä piirroksessa, että tekstissä. Kaikillehan niitä kai joskus sattuu, mutta omalla kohdallani epäilen aina ensimmäisenä lukihäiriötä, mikä minua "hörmyyttäjää" varmaan vaivaakin. Jos vain olisi tutkittu. No onneksi ei ole tutkittu, siihenkin pitäisi ostaa tietysti kalliita lääkkeitä!
Tänään on harvinaisen "myterä" päivä. Yöllä nukkuessani ja kaihtimien ollessa alhaalla oli satanut kohtuullisen paljon lunta ja aamulla sää olikin lämmennyt. Nyt on neljä astetta lämmintä ja joka paikassa vettä ja sohjoa sekä salakavalan liukasta.
Torilla olikin sitten markkinat, kun sinne asti pääsin. Tuttavaksi tullut naishenkilö pyysi torikahvilaan kahville. Sain tyhjentää siinä vähän likasankoani ja voivotella, eikä hän yhtään siitä pahastunut, ilmeisestikään.
Olisin halunnut ostaa hatun, oisi ollut kivoja ja edullisia lätsiä pieksämäkeläisen yrityksen pöydässä. Jokunen intiaani kaupitteli alpakka-ponchoja. Kauniita olivat. Silmäni kiinnittyi myös ihanan siniseen tuulisieppariin. Olisin tulenpalavasti tarvinnut pölypusseja ja pohjallisia. Niitäkin oli tarjolla. Eihän niitä muuten täältä löydäkään. Ja Viipurin rinkeliä. Koululaisia oli paljon liikkeellä, mikä on kivaa, kun yleensä vain rollaattorilla ollaan täällä enimmäkseen liikenteessä.
Jäin hatutta, rinkelittä pussitta, ponchotta ja ilman pohjallisia. Siepparista puhumati. Pallokauppias ei onneksi vilkaissutkaan .Tulomatkalla olin vielä lentää selälleni.
Ostin vitosen sontikan, joka hajosi jo matkalla, sekä lakupussin. Äly hoi. Mulla on joku synnynnäinen häiriö takuulla.
Varjo mua seuraa, akryyli |
maanantai 18. marraskuuta 2013
Hevonen on haastis
Hyvää alkavaa viikkoa!
Hevonen se on haastellinen piirrettävä, jos tuota haastis-sanaa voi tässä yhteydessä käyttää. Onhan myös tämä henkilö, jonka omaishoitajana aikani kuluu, kuvattavissa tuolla.h-sanalla, jolla luonnehdittaneen "hankalia tapauksia"!Mutta molemmissa on puolensa... Ehkä en ikinä opi piirtämään juoksevaa hevosta. Eihän mikään ole todellisuudessa sitä, miltä se ravatessa näyttää.
Hevosurheilu ei ole ihan minun lempilajejani. En ole peluri ja raviradaltakin ajettiin aikanaan pois, kun yritin eräänä syksyisenä päivänä (noin 40vuotta sitten) opetella ajamaan siellä kupla-volkkaria. Ymmärrän hyvin sen, koska autolla ajo oli nimenomaan kielletty. Tosin radalla ei ollut hevosia eikä niitä ollut sinne tulossakaan kuin seuraavana keväänä Muna-raveihin.
Samaisena iltana vuolaassa vesisateessa peruutin vielä kuplamme kannon päälle läheisessä metsässä.. Saihan sen siitä nostamalla pois, vaan mitenhän sen siihen kannolle sainkaan.
Omia hevosia rakastin kovasti, kun kotona sellaisia vielä oli ja ihailen hevosen kaunetta vieläkin.
Luottamusta ensi silmäyksellä? Lyijykynäpiirros |
torstai 14. marraskuuta 2013
Liikkuva Ihanuuspensas
tiistai 12. marraskuuta 2013
lauantai 9. marraskuuta 2013
Vanhalla Ratsulla ravaten. Aiemmin julkaistuja uutena päivityksenä
torstai 7. marraskuuta 2013
Näinköhän jo tontun?
Heissuli vei Arvoisa Vieras!
Vai onko kulkija vain muudan eläkkeellä oleva merikarhu, jonka parta on ollut jo kotvan ajamatta ja eksynyt kiviseen maastoon. Noin tkuulasta ja tähtikirkasta taivasta ei olekaan pitkilleen nähty eikä sitä kaikille näytetäkään. Vaeltajalle kyllä, samoin kuin rännät ja rakeet.Vaeltaja, vesiväri |
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Ajankulua ja kolokkanaa
Hyvää Viikonpuolikasta Arvoisat Vieraat ja Visitöörit!
Kellostanikin näkyy vain puolet. Tämä puukäsityönä tehty seinäkelloni lienee noin metrin korkuinen tai pituinen kokonaisuudessaan. Heilurin alapuolella on eläinhahmo, joka nyt pakeni tästä kuvasta.maanantai 4. marraskuuta 2013
Tähtösiä ladon ovella
Hyvät Vieraani, aikaa pääsi taas vierähtämään ja takana päin ovat jo halloweenit, kekrit ja kurpitsalyhdyt
Tuolla iltaisin tuulen riepotellessa ja kotiin päin tarpoessa kauniisti valaistujen pihojen ohi, on tullut mieleeni tämäkin hytisyttävä ajatus. Miten olisi, jos ei vielä päivällä tiedä, mihin illalla päänsä kallistaa.
Ladon ovella, vesivärit |
torstai 24. lokakuuta 2013
Autio on järven selkä
Pitkästä aikaa Tervehdys Arvon Vierailleni!
Bloggaustauon aikana kerkesi sataa kunnon kinokset, nekin ovat jo häipyneet taivaan tuuliin. Tuossa kuvassa on sellainen autio syyskylmän kajakka ja vähän poissaoleva tunnelma. Omasta mielestäni.Syysilta, vesivärit |
Tilausta ei mistään löytynyt ja saatiin odottaa vielä lisää, ennenkuin se aamulla meidät kotoa hakenut taksi sitten jostain ilmaantuikin. Vihdoin keskuksesta oli tilaus hälle tullut. Moka, mikä moka, kenen, asianhan PITI olla kunnossa. Pelkäsin jo huonovointisen saatettavani saavan sairaskohtauksen tai hermoromahduksen liian pitkään siinä oven pielessä pyörätuolissa kököttäessään. Eikä se olisi ollutkaan mikään ihme. Ja tuli kyllä tunne, kuin olisimme jossain vaiheessa tulleet näkymättömiksi tai peräti meitä ei olisi enää ollutkaan!
torstai 10. lokakuuta 2013
Pottua!
Tervehdykseni
Alkoipa se aurinko taas lopulta näkyillä näin puolilta päivin. Mutta osaavat ne aamut olla tosi hämäriä, kosteita ja väsyttäviä tähän aikaan. Auringon valokin on vähän alakuloisempaa kuin kesällä.Kevätesikot ovat kuulemma kuitenkin alkaneet uudestaan kukkia!
Laitetaanpa sitten perunatkin maahan samointein.
Perunanteossa, vesivärit |
tiistai 8. lokakuuta 2013
maanantai 7. lokakuuta 2013
Oisinpa hevoinen, niin hirnuisin ja kuopisin maata...
Hyväiset Ystävät!
Jos taas oisin hirvi olisipa työläitä päiviä tiedossa. Ainakin kolme.Mutta minäpä oonkin Dnan:n asiakas (vaan kuinka kauan), joten jouduin hankkimaan Saunalahden latauslipukkeen ja siirtymään vanhalle koneelleni päästäkseni maksamaan laskuja ja käymään blogissani. Muuta en enää keksinyt tällä omaishoitajan vähitellen surkastuvalla aivotoiminnalla päästäkseni tähän kaikille avoimeen ja lähes pakolliseen mediaan!!
Metsästystorvi joulun alla |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Blogitekstisuositus
KOVA LUU
Tässä se parempi jalka Hymniä omaishoitajuudesta Suomessa Tarina on tosi ja lainattu omasta julkisesta fb-kirjoituksestani ...
-
Hei, taas löytyi kysyttävää! Tällainen taulu vuodelta 1952 Kuopiosta päin. Olisiko peräti torilta lähtöisin? Maalannut K. Hurme, nimess...
-
Antologia Uuden työväenkirjallisuuden novellikilpailu -Kumpaa tehdä, kirjoittaa vai piirtää? Vai käykö niin kuin välillä on käynyt hi...
-
Kesäkuu 2023 kuumeni juhannuksen alla Vanhakin koni virkistyy käytyään välillä uimassa. Valitettavasti Vantaan uintipaikat on vähissä.Kuusj...
-
Tarunhohtoinen, leikkimielinen ja nopealukuinen "eeppokseni" Tervetuloa! Sumer Samarran malja ...
-
Legendaarisen Lassi ja Leevi sarjakuvan -alkuperäiseltä nimeltään Calvin&Hobbes- vähäpuheiseksi mainitun luojan, 'Bill Wattersonin&...
-
Puna-taudin kourissa Virren veisuus Lisä tunnit, pientä vilunkia Iloiset enot rannalla Ilmain haltija
-
Sonkajan koulun tammi. Muistoissani Ilomantsi ja siellä Enon tien läheisyydessä, mutta Hömötintien varressa sijaitsee tarinoiden Sonkajan ko...
-
Tervehdys! Tänään oli meidän kylän Kela-päivä. Vein omaishoitajan kuntotuskurssi-hakemuksen. Paikkoja taisi olla niin monta avoinna, että...
-
Arvoisa Vieras! Riihen takana illan tullen voi keksiä vaikka mitä. Vaikka sen puuttuvan leikkikaverin ihan omasta päästä. Kuvan reunassa ...
-
Kirjan tekeminen äästä ööhön docsilla Räpsöön poika kehittyy julkaisuvaiheeseen Niin paljon kuin tässä onkin puurrettu Google docsin kanssa,...