Hyvät Vieraani, aikaa pääsi taas vierähtämään ja takana päin ovat jo halloweenit, kekrit ja kurpitsalyhdyt
Tuolla iltaisin tuulen riepotellessa ja kotiin päin tarpoessa kauniisti valaistujen pihojen ohi, on tullut mieleeni tämäkin hytisyttävä ajatus. Miten olisi, jos ei vielä päivällä tiedä, mihin illalla päänsä kallistaa.
 |
| Ladon ovella, vesivärit |
Oi miten koskettava kuva.
VastaaPoistaHienosti taiteiltu! Mitä taiteiletkaan vielä kun joulun aika koittaa!
VastaaPoistaKoskettava postaus, kiitos Anne-Riitta:)
VastaaPoista♥
Tosiaankin koskettavaa
VastaaPoistaKaunis ja koskettava työ.
VastaaPoistaNiin kaunis on työsi, katseleen sitä jäin pitkäksi aikaa, hieno!
VastaaPoistaKiitos Kommenteistanne. Piirrokseeni vaikutti surullinen kotimainen näytelmä, jonka nimeä en nyt tarkalleen muista, vaikka se ihan pyöriikin mielessä.
VastaaPoistaMutta tätä se alkaa jo olla...muistin suhteen aina välillä.