Pitkästä aikaa Tervehdys Arvon Vierailleni!
Bloggaustauon aikana kerkesi sataa kunnon kinokset, nekin ovat jo häipyneet taivaan tuuliin. Tuossa kuvassa on sellainen autio syyskylmän kajakka ja vähän poissaoleva tunnelma. Omasta mielestäni.
|
Syysilta, vesivärit |
|
|
|
|
Iltaan asti venyi myös taannoinen poliklinikkareissumme keskussairaalaan. Odottelimme invataksia toista tuntia pääovella, ennenkuin tajusimme ruveta kyselemään ja tarkistamaan, onko koko kyyti jäänyt hoitajalta tällä kertaa tilaamatta, paprut ainakin oli handussa. Kauan on kestänyt joskus enneenkin..Nämä tilaukset kun sieltä kelan taksikeskuksen kautta kuuluu hoitaa, eikä se tulokyydin taksi voi jäädä odottamaan pitkämatkalaistakaan.
Tilausta ei mistään löytynyt ja saatiin odottaa vielä lisää, ennenkuin se aamulla meidät kotoa hakenut taksi sitten jostain ilmaantuikin. Vihdoin keskuksesta oli tilaus hälle tullut. Moka, mikä moka, kenen, asianhan PITI olla kunnossa. Pelkäsin jo huonovointisen saatettavani saavan sairaskohtauksen tai hermoromahduksen liian pitkään siinä oven pielessä pyörätuolissa kököttäessään. Eikä se olisi ollutkaan mikään ihme. Ja tuli kyllä tunne, kuin olisimme jossain vaiheessa tulleet näkymättömiksi tai peräti meitä ei olisi enää ollutkaan!