Luonnostelua ja kalastelua
Verkoilla käynti isäni kanssa on jäänyt hyvin elävästi mieleeni. Vesille lähtö rannasta sujui soudellen ja jutustellen mukavasti, mutta sitten kun päästiin verkoille, alkoi varsinainen kalastusnäytelmä. Isukkani kiipesi perätuhdolle seisomaan viimeistään silloin, kun pudotteli verkkoja järveen. MInultahan siinä vaiheessa ajatus oli jo kerennyt karkaamaan aivan muualle.
Airot vetteen, eläkä uneksi....!!! Tämä kun ei ou mikkään purjevene....!!! Tuuli tietysti tarttuikin airoihin, jos lavat olivat jääneet ylös. Olihan se neidille helpompaa, kuin painaa niitä airoja koko ajan veteen. Eihän se vene meinannut pysyä mitenkään hallinnassa ja just oikeassa suunnassa, vaikka olisin kuinka yrittänyt. Isäukko oli tipahtamaisillaan monta kertaa järveen. Satuin välillä nykäisemään puattia vähän äkkinäisesti, vaikka tarkoituksenani vain oli ollut aavistuksenomaisesti liuúttaa venhoa kimmeleisellä veden kalvolla.
Silloin kuului aina kajakka ääninen PERKELE!
Luonnostelua ja kalastelua |