Pieniä pyörteitä ja vähän kuraa

Heippa!

Taas se tulee mieleen, miten tärkeitä ovat hyvät kaverit!

Satoi tai paistoi.

Saman sontikan suojissa

Tai ainakin

Heippa Arvoisa  Katsoja !

Kumpi se on tärkeämpää, tulla vai lähteä? Kuvassa kuvitteellisia lintujani.

Jos ei näin kovaa elokuista ukkos-sadetta olisi ilmassa, olisin jo metsässä -tai ainakin rämpisin jossain näreikössä. Tai ainakin.  Mutta nyt tulkoot nämä lintuni näkyville, onhan se päivä vielä perjantainakin, siis huomenna..

Tärkeintä on... Vesivärit

Muistojen ikkuna

Hyvää maantai-päivää Arvoisa Vieraani!

Onpa ihanaa, että kesä tuntuu vielä jatkuvan kurjan jakson jälkeen.

Ja näillähän se on mentävä, mitä on jälellä. Mekosta hyvä että helmojakaan,  kun nyt kaksi kissaa on niissä kiipeilemässä. Tänä aamuna olin peiliin katsoessani  ihan mykistynyt kun huomasin oikean silmäni olevan hirveän näköinen, aivan törkeän punainen. Liittyisikö tämä nyt jotenkin uuteen mirriin, vai mikähän sidekalvon tulehdus  on iskenyt. Tämähän  nyt on vain pikku haitta, jos tästä ei muuta seuraa. Tarkoitus oli päivittää blogia aivan eri kuvalla, mutta sattui käteen tämä keväällä tekemäni piirros, missä väri on lätsähtänyt sopivasti naisen toiseen silmään.

Muistojen ikkuna, akvarelli

Sateessa

Hyvää Viikonloppua Kaikille Teille Arvoisat sateessa Kävijät!

Niin on huomaamatta siirrytty elokuun loppupuolelle. Maukan päästyä vihdoin neljän kuukauden sairaalareissun jälkeen  kotiin, on toimintaa riittänyt. Marjat saavat olla puolestani metsässä. Katellaan vain mitä huominen on tuovinaan.  Eilen lääkärireissulla Joensuussa käydessä  näki taas tuon pilvien purjehtimisen vaarojen väleillä. Kaatamalla työnti vettä ja hetken päästä näkyi jo vähän  sinistä taivasta. Niinhän vaihtelevat nuo elonpäivätkin. Kyydit ja matkat. Pieniä koululaisia ei paljonkaan ole näkynyt. Isommat odottelevat bussejaan yläkoulun edustalla.

Kun ennen oli koulumatkat pitkät, oli tarpeellista omistaa oikein kunnollinen sadetakki! Pelkkä sateenvarjo ei ollut käytännöllinen useiden kilometrien matkalla. Harvalla sitä maaseudulla edes olikaan.

Uudet sadevaatteet päällä,  akvarelli

Sulttaani talvisaunallaan

Pitkään natistiinkin helteistä...

Maukka saunoo ja jäähdyttelee

"Askartelin" tähän kuvaan nuo intimiteetin suojana olevat pyyhkeet paperista. Turbaanin teon on malli itämailla opetellut itsekin. Kuva on siinä mielessä rohkea, että jos tuosta kaiteelta horjahtaa taaksepäin, tipahtaa selälleen vatukkoon.

Korpien korppi

Hyvää Keskiviikkoa!

Tänään on viimeinen iltatoripäivä. Huomioni kiintyi siihen jokin aika sitten, että lokit ovat häippässeet torin ympäristöstä... Naurulokithan jo ovatkin käsittääkseni muuttaneet, mutta tarkoitan nyt näitä pizzan havittelijoita. Lähteeneet lie nekin.

Joskus on käynyt mielessä, milloin korpeista tulee city-lintuja. Viihtyväthän ne hyvin kaiken syötävän ympärillä ja ilmaantuvat mm kaatopaikoille. Kuvassa on kuitenkin tuo arka korpien korppi.

Ovathan korpit vierailleet syksyisin mökinkin pihassa leivän haussa. Joskus useampikin  ilmaantuu paikalle yhtäaikaa. Tavallisesti vasta  juuri ennen talven tuloa.

Korppi, vesivärit

Vielä on jääriä jäljellä

Tervehdys !

Näin kuumana loppukesänä ilmaantuu monia hyönteisiä ja perhosia. Tässä näkemykseni myskijäärästä. Jos käteen olisi sattunut toisenlainen pensseli, oikein sivellin, olisi tulos ollut varmaan erilainen.

Eläimellinen välipäivitys

Arvoisat Vieraaat ja Tutut

Parikin viikkoa on tullut vietettyä tätä kesäaikaa " ihmistenehdoilla".  Tavaten heitä, joita harvoin pääsee näkemään. Piirtäminen saa nyt odottaa vähän aikaa, mutta tässä tämä vanha aiemmin julkaisemani kuva  olennoistani  ja eläimistäni. Blogini jatkuu vielä...

Varjon puolella, pastelli

Karvaisilla kynsillä

Hyvää sunnuntaita!

Sataa, sataa aina vaan. Sadetta pidetty päiväkausia.

Äidin käsi on kipeänä. Olen voidellut sitä ystävättäreltäni saamalla Hevos-balsamilla.  Ehkä huomenna jo päästään itse-asiaan, eli saunan lämmitykseen ja sellaiseen löylyyn, että luutkin lämpiävät.

Mutta useinhan reissussa rähjääntyy. Mitenhän tämä karvajalka.

Kynnet, vesivärit

Vanhis muistelee

Hyvää pe-pe-Perjantaita Arvoisat Vieraat!

Synttärien jälkimainingeissa on blogi ollut taka-alalla, varsinkin kun Äitini on vieraanani. Ja täytyypä sanoa, että kyllä on ällistyttävän virkeä ihmisolento 81-vuotiaaksi. Ihan olen äimän käkenä. Minä olen seuraavaa sukupolvea ja usein niin rättiväsynyt, etten oikein ymmärrä mihin suuntaan pitäisi aina lakua kääntää...

No ruummillinen työ on varmasti sopivana annoksena antanut hyvän pohjakunnon tällekin rouvalle. Tiedän itsestäni, ettei liian raskas raataminen sovi kuitenkaan kuin"terveille" ihmisille. Ei meille selkävikaisille ainakaan. Sanokoot tohtorit mitä tahansa
.
Valitettavasti näiden pyöreiden juhlieni kuvat ovat jossain tietotekniikan kätköissä. Kamera oli ainakin osunut soittajaan ja itseeni saunavastatarpeet kainalossa. Hauskaa oli.

Tämä kuva on aiemmilta synttäreiltäni otettu kuva, josta näkee tuon äidin iloisen ilmeen. miesystävänikin on vielä terve.

Vasikka katselee emoaan yläkuvassa.Mutta tuohan on sonnivasikka.

Vanahalla Viijjatilla

Arvoisat kanssaihmiset!

Nyt kun vauhtiin on päästy, niin ikävystytän vielä Teitä tällä Pikku -Fiatilla, johon tuskin enää minun lisäkseni mahtuisi muita. Saattaisi ainakin yllättää suljetunpaikan kammo tässä kopissa. Mutta enpä kopittele enempää, sillä tiedän juuri tämänkin nimenomaisen ajopelin saaneen paljon kannattajia, jotka muistavat vaan ne parhaat ekstra hyvät puolet körryyttelemisistään, tai hurjasteluistaan.

Värikynä piirros

Enää harvemmin nähtyä

Hyvää  Keskiviikkoa!

Olipa kylällä aikamoinen vilske kun tämä keskiviikko on kesä- ja  iltatoripäivä näin lomien ajan. Autoa ja ihmistä kuin merenmutaa ja pipoa, mikä on harvinaista täällä muuna aikana. Mutta eipä näkynyt yhtään  Rättäriä. Toki sellainen löytynee tältäkin kylältä, ainakin on  usein kesäisin putputellut vastaani pyöräillessäni Enon tiellä.

värikynä piirros

Näätäpesuettani katsomaan

Kesä jatkuu, mutta yöt pimenevät 

Kerroin aiemmassa postauksessa näädän ilmaantumisesta eteisen vintille..En ole vähään aikaan käynytkään mökillä

Mitenhän näätäpesue  on kasvanut, vieläkö ne pikku talon valtaajat mahtavat ollakaan paikalla, selvuää kohta kunhan palaan mökille järjestelemään synttäreitäni.

Näädän pojat, piirros

Lisää kesäisiä liikennevälineitä

Volkkari, puuvärit

Алиса - Шабаш

Aprilia vaan ei aprillia

Miten ihmeessä aina on tuo maanantai?

Poikani totesi tästä piirroksesta, vanhan äidin piirtämä kuva pyörästä, joka ei mitään ymmärrä! Vai oliko äidin, joka ei pyörästä mitään ymmärrä. (Ja vielä pitäiskö.)

Veret seisauttava lato!

Hyvää loppuviikkoa!

Suomalaista maalaustaidetta ja arkkitehttuuria... Kuvan on ottanut veljeni Juha Voutilainen

Päivän tuoppi ja kova käsityö

Heippa!

Onneksi on tänään tuuleskellut ja ihan ollut semmoisen oikean kesän tuntuista, justiisa. Lykkäsin taas pyörätuolia hikipäin ja ottihan tuo voimille ylämäessä. Oisinko jaksanutkaan ilman tuulen apua.
Torilta ostettiin ukkelin kanssa Polka-mansikoita syömätarpeiksi. Mutta  ei Sengan voittanutta, tai vanhoista ns lajikkeettomista puutarhamansikoista puhumattakaan. Kypsiä olivat kylläkin. Vaaaan.

"Nautimme" siinä jossain välissä myös eilen leipomiani mustikkkamuffinseja. Karmeita kiäkkänöitä.  Leipuri taitaa olla vähän ruosteessa.. Juomana oli kylmää maitoa. Maito maistui selvästi apilalle. Äpäreelle siis... Ainakin lehmillä tuntuu olevan jotain uutta purtavaa mausta päätellen. Tällaisia havaintoja siinä tehtiin ja sitten kärrit kipikapi ylämäkeen ja  takaisin sinne vuodeosaston hilpeyteen.

Siitä hilpeydestä pitänee ruveta kirjailemaan jotain muistiin. Sillä eiliset huonekaverin tokaisut saivat minut nauramaan kippurassa pois lähdettyäni. Tosin se  oli huonomuistiselta ihan tahatonta eikä niin virnuiluttanut siellä potilashuoneessa paikalla ollessa..

Tälle päivälle tämä visatuoppi, jonka ukkeli valmisti voimissa ollessaan käsin ilman sorvia. Minusta se on aika kaunis ja luonnollinen esine! Sopisikohan parhaiten piimäveden juontiin helteellä?

Visatuoppi, Maukan puukäsityötä

Hätä ei lue muuta kuin Lakitonta Lukea

Näinhän se alkaa taas maanantai, ja Hyvää sitä Kaikille!

Ilonpäivähän tämä on, kun se ukkeli pääsee sieltä keskussairaalan kirurgialta tänään potemaan tänne lähemmäs. Mutta nyt on ÄKKIÄ löydyttävä asunto, jonne on helppo porhaltaa suoraan sisälle pyörätuolilla, eli niinkuin  ennen sanottiin, rullatuolilla, tämä vain ei ole rottingista. Sellaisiakin ennen oli.
Jospa se oisi vielä vapaana se  kämppä, jossa on kaksi parveketta korpeen päin! Haave Punaisesta tornista ja Peppi Pitkätossun huvilasta meren rannalla Muumitalon nuapurissa ei siis vielä toteudu. Kovalla kiireellä vain kyselemään uutta majapaikkaa mahdollisimman maatasossa, voisi sitten lukea siellä partsilla Lucky Lukea. Tosin sairastaminen jatkuu vielä tk-osastohoidossa.

Tässä kuitenkin tällainen pikku pytinki, mutta eihän tuonne tekis mielikään enää kiivetä. Eikä varsinkaan kantaa tavaroita!

Punainen talo, vesiväri

Ikuisesti Sinun

Hyvää ja lämminhenkistä Sunnuntaita

Äsken kulkiessani kissanruokineni senioripuiston halki Siwasta kotiin päin, pysähdyin levähdyskatokselle juttelemaan siihen kerääntyneen porukan kanssa. Vähän tuossa kuului kaikenlaista kilinääkin ja paikalle saapui myös potkureineen läheisessä rivarissa asuva  todella sympaattiseksi osoittautunut vanha rouva, 85v. Aloimme siinä vähän avata kipeitä lihaksiamme puistoon vartavasten asennetuissa kuntolaitteissa, jotka muuten näyttävät ihan taideteoksilta...ovat vaaleansinisetkin vielä.

Avauduimme siinä muutenkin ja juttua riitti niin, että arvelin jo kissan kerenneen kuolla nälkään tuona aikana. Lähtiessäni kyselivät katoksen pojat, että tuliko nyt mualiman asiat kuntoon...
Olihan siinä tullut käytyä eri vuosikymmenillä ja erilaisissa kohtaloissa ja asioissa yleensä. Kiitos tuosta hetkestä!

Tästä minä tykkään täällä kylällä asuessa. Aika mutkatonta kanssakäymistä erilaisten ihmisten välillä ja aitoa  suhtautumista.
Useimmiten.

Ikuisesti Sinun, vesiväri