Arvoisat pitkämieliset vieraani

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kaksi kuvaa, yksi maisema

Voihan perjantaita, vettä paistaa!


Kun näppöset huurussa kiireellä yritin kuvailla tuota kumpareelta avautuvaa lampea "siintelevine vaaroineen", paistoi sentään aurinko, vaikka syksy alkoi ollakin. Nimesin tuon piirroksen Erämaa lammeksi, mitä se esittääkin.

 Erämaa lähistöllä vain on kokenut todella monet myllerrykset, ihmisen taholta varsinkin. Metsähän kasvaa, selvä se, mutta suuret kynnetyt aukot ovat lohduttomia. Muinoin alueella on riehunut myös suuri metsäpalo, mistä on vielä merkkeinä mystisiä mustia kantoja siellä täällä puiden lomassa. Niitä saattaa ihan hätkähtää, kun sellainen tuntuu  katsovan aivan liikkumatta, kun nostat pääsi  marjamättäästä.

 Toivon mukaan saan vielä tuolta kuvan paikalta joskus oikean maalauksen aikaiseksi Varmaankin palaan sinne vielä. Paikka on minulle tärkeä.


Erämaalampi, vesiväri luonnos


5 kommenttia:


  1. Jos ihminen on ensin tehnyt tuhojaan ja vielä metsäpalokin, niin on varmaan mielenpainuva paikka.
    Olen joskus kulkenut sellasessa metsässä, missä on ollut metsäpalo, niin se oli vähän kuin kummitusmetsä!
    Hyvää äitienpäivää sulle!

    VastaaPoista
  2. I love that drawings! And I would like to be there, with the sun shining...

    VastaaPoista
  3. Beautiful colours, beautiful images!

    VastaaPoista
  4. Kauniisti olet maalaillut vesiväreillä.. on upea piirros:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kauniista postauksesta, Anne-Riitta, ja oikein hyvää äitienpäivää sinulle.<33333

    VastaaPoista

Jättämäsi kommentti on Lahjasi minulle!