Kirjaviritelmiä ja Räpsöön poika
Kuvassa
Uusi Pohjola, Reposaaren kulta-ajan työläisten ja siirtolaisten vuokrapytinki, jonka yläkerran hellahuoneessa ystävämme Stefan Kärkkäinen on syntynyt. Rakennusta ei enää ole, niinkuin moni muukin asia on saarella muuttunut.
Vierailuni Reposaressa ja kesäisellä Tyltyntiellä Kokemäenjoen suistossa oli varsin mukava hengähdystauko, mutta samalla kova rutistus ja kirjoitusviikko vanhan ystävämme kesäpaikassa. Puhtaaksikirjoittelin siellä elämänkertaa joka ilmeisesti elokuun aikana julkaistaan. Kirjan nimi on paljon puhuva "Räpsöön poika maailmalla" Hanke on edennyt pikkuhiljaa ja ollut välillä vaikeiden tapahtumien vuoksi jäissä. Myöskin se, että muistelija asuu talvet Saksassa Schwaabeissa Holtlandissa on tietysti vähän vaikuttanut yhteydenpitoon. Kuitenkin pidän tätä komennusmiehen kertomusta ja matkaa Reposaarelta maailmanääriin kertomisen arvoisena. Ulkosuomalaisten elämästä vähemmän on tietoa, vain lähinnä kauhisteltiin Ruotsiin muuttoa sensijaan että olisi enemmänkin pitänyt kääntää katseet kotimaahan, miksi tämä tapahtui.On puhuttu myös Espanjaan muuttaneista eläkeläisistä tai vanhoista amerikansuomalaisista ja olihan niitä Australiaankin muuttaneita. Usein puheissa on tietty "sävy". Thaimaa myös tapetilla. Ulkosuomalainen ei ole kuitenkaan kovinkaan kummajainen, mutta rohkea pitää olla ja uskaltaa katsella vähän kauemmas.,.
Reposaari on varsin omintakeinen yhteisö. Sinne kulkee autotie siltoineen Porista suuren Mäntyluodon rahtisataman ohitse. Satamassa näkyi olevan nyt yksi laiva, aikaisemmin siellä on niitä ollut yhtäaikaa useampia. Nyt Mäntyluoto on jo hiljentynyt, ennen se oli Suomen suurin rahtisatama. Satama jää nostureineen kauemmas vasemmalle ja seuraava huomion arvoinen etappi Räpsööhön mennessä on Tahkoluoto, minne ei ole nykyään asiaa muilla kuin työntekijöillä.Yhtenä päivänä kulkiessamme autoon tunki tympeä öljyn haju. Toisena päivänä tuuli vei katkun merellepäin eikä se enää tuntunut. Rekkaliikenne oli huomattavan vilkasta. Siikarannan leirintäalue on vielä matkan varrella meren äärellä. Rantametsikkö olikin tupaten täynnä asuntoautoja ja perävaunuja. Sitten saavutaan Reposaaren taajamaan, jossa on omaleimainen tunnelmansa. Vanhoja taloja on kunnostettu ja osa entisellään. Talossa saattaa asua esimerkiksi vanha pariskunta kaksistaan. Myöskin uusia taloja on rakennettu ja meren rannassa on ollut joku vuosi sitten asuntomessut. Messualueen uudisrakennuksista voi olla monta mieltä. Saarella on myös yksi korkea kerrostalo. Rannat ovat täynnä veneitä ja paatteja. Rauma Repolan aikoinaan Suomen suurin sahalaitos on saarelta palanut aikoja sitten. Kuumuus on ollut valtava. On pelätty koko saaren tuhoutuvan, vesi on kiehunut sahan kanaalissa ja asukkaita siirretty turvaan silakkapaatteihin avomerelle.
 |
| Bussilla ei päästy vaan Laineella seilattiin |
Reposaaren taajamaa kuvassa
Paitsi pula-ajan ja ankaran kurin ja nuhteen täyttämää lapsuutta, johon mausteensa antaa äidin ulkomaalaisuudesta johtuvat jännitteet ja ryssittely sekä koulukiusaaminen, kirjan jännittävin vaihe kuitenkin alkaa kun Stefan, päähenkilö ja muistelija siirtyy Maarianhaminan ja Ruotsin kautta Saksaan Hampuriin. Sieltä alkaa kommennuskeikat konemiehenä laivoissa ympäri maailman. Paikka vaihtuu Erelä Afrikasta Kanadaan unohtamatta muitakaan maanosia. Vilahtelee Amerikat ja Australiakin sekä arabit.Työ on fyysistä ja vaarallistakin. Nigerian vesillekin saavutaan Biafran sodan aikaan. Välillä pistäydytään myös viidakkosairaalassa.
"Räpsöön poika maailmalla" on elävää historiaa ja kertoo myös varsin intiimisti Stefanin omasta perhe-elämästä ja ihmisuhteista. Stefan asettui Saksaan ja on asunut siellä noin 50 vuotta, ylikin.
Olen paljon käyttänyt aikaani ja keskittynyt kirjan kirjoittamiseen Stefanin raakaversiosta, josta ei kirjoitusvirheitä puuttunut. Toivon kirjaa luettavan muuallakin kuin perhepiirissä. Blogipäivityksiä ei ole viime aikoina näiden varsinaisten kirjoitustöiden lisäksi kerennyt tekemään. Varsinkin kirjan lopun vaimon ja omat runsaat sairastelut olivat haasteellisia ja olisin kyllä mielelläni jättänyt vähemmälle. Mutta tää kertoo Stefanin elämästä, ei mun. Kirjalle on haettu jo ISBN-tunnus ja aikanaan sitä saa myös kirjastosta ja se on Kansallis Arkistossa.
 |
Stefan
Kärkkäinen
|
