Oisinpa hevoinen, niin hirnuisin ja kuopisin maata...

Hyväiset Ystävät!

Jos taas oisin hirvi olisipa työläitä päiviä tiedossa. Ainakin kolme.
Mutta minäpä oonkin Dnan:n asiakas (vaan kuinka kauan), joten jouduin hankkimaan Saunalahden latauslipukkeen ja siirtymään vanhalle koneelleni päästäkseni maksamaan laskuja ja käymään blogissani. Muuta en enää keksinyt tällä omaishoitajan vähitellen surkastuvalla aivotoiminnalla päästäkseni tähän kaikille avoimeen ja lähes pakolliseen mediaan!!

Metsästystorvi  joulun alla

The Doors "People Are Strange"

Kuopion toriherrat

..olisivat varmasti kanssani samaa mieltä muutamasta eeloppia, kuukkelia. bloggeria, win- kasia ynnämuitasellaisia  koskevista asioista...

Arvon Vieraani!

Tässäpä sympaattisia  kuopiolaisia tori-herroja menneiltä vuosilta. Keskimmäisellä herralla  on muuten kainalossa aikamoinen uunituore kalakukko kotiin viemisinä,  Mistä muuten tiedät, että ostamasi leipomotuote on tuore? No kun Et kärsi viedä sitä kotiin ilman rukkasia...

Toriherrat ja kyyhkyt

Vilimoonin aarre

Vilimooni-eno

Arvon Vieraat !

Hyvät Lukijat!

Löysin blogini vuoden takaisista jutuista tämän "tapaus Vilimoonin" ja ajattelin julkaista sen uudelleen. Vilimoonihan oli  ykkösiä  lapsena jännittävien kuvitelmieni maailmassa.

Ennenaikaan oli tapana tulla maailmalta lähisukulaisten luo kuolemaan. Myös mummoni luo, minunkin myöheempään syntymäkotiini Aamurantaan, oli palannut hänen veljensä merimies Filemon Kuronen viime vuosisadan alkupuoliskolla. Mielikuvitustani kovasti kiehtoi Filemonin tarina ja saatoin kuvitella tuon kalpean ja kuolemansairaan iso-enon hoippuvan hämärähköstä kamaristaan  tuvan pöydän ääreen  vaivaisia aarteitaan tutkimaan.

Kuvassa Filemon-eno punataudissa, johon hän sitten oli kuollutkin. Kun hän tunsi kuoleman lähestyvän, nähtiin hänen viimeisenä aamunaan tutkivan  metallista arkkuaan, jota oli kuukausikaupalla tarkkaan varjellut päänsä pohjissa kamarissa  sängyssään. Vaivihkaa oli arkussa nähty olevaksi ainakin rahaa ja silkkejä. Viimeisillä voimillaan Vilimooni sitten lähti arkku mukanaan järven takaiselle reissulleen. Hän viipyi  pitkään ja palasi vasta illan suussa tyhjin käsin. 12-vuotias Antti-poika, myöhemmin aikuiseksi päästyään Louhi-laivan kaatuessa hukkunut setäni, oli lähtenyt miehen perään, mutta Filemon käännytti hänet pois piiskaten  ja jatkoi matkaansa loikkimalla pälvestä pälveen, kevättalvi kun oli. Jälkiä ei näin jäänyt, minne hän meni.

Myöhemmin kyläläiset olivat etsineet arkkua yhteisvoimin eikä kukaan kertonut siitä nähneensä jälkeäkään. Ja mekin lapsena vähän kasvettuamme etsimme "Vilimoonin aarretta" Ropan järven takaa kallioilta ja tervahaudalta monena kesänä. Pikkuveljeni oli näreissään kun me häntä  isommat tytöt kannatimme hänellä  painavaa rautakankea. Se olikin tärkeää rekvisiittaa tuossa rituaalissa! Mutta Juha taisikin kuitenkin olla  herrasmies jo ennen kouluun menoa, kun suostui tuota painavaa kapinetta raahaamaan vaikeassa maastossa.

 Arkun arvoitus ei koskaan selvinnyt. Se taisikin olla vain lukittava peltilaatikko, joka löysi uuden omistajan. Ainakin olisi ollut jo puhki ruostunut meidän etsintöjemme aikaan!  Mutta liittyikö tuohon aarteeseen muutakin salaisuutta...
Vilimoonin haudalla pitkan rautatangon päässä olevasta karttaa muistuttavasta metallilevystä siihen maalatut tekstit ovat haalistuneet jo kokonaaan pois. Joitain kymmeniä vuosia sitten erottui vielä selvästi siihen maalattu säkenöivä tähti.

" Teljettynä sydämeen"?

Hyvää lähestyvää viikonvaihdetta Arvon Vieraat!

Muistaakseni joku iskelmänikkari on teljennyt jonkin jonkun sydänkammioihin. Olisiko tuo tapahtunut jo ennen tämän perhosen juuttumista räpistelemään tuohon epävakaiseen ja jännitteille ja tukoksille alttiiseen kolkuttimeen täyttämään suunnattoman tyhjää tilaa?

Tänään irroitin tämänkin  vanhan piirrokseni mökin seinältä.
Se tietää vähemmän kitkemistä tulevina kesinä?

Peili, väritetty piirros

Kova ja katajainen pää

Tervehdys pitkään aikaan, ainakaan moneen viikkoon, Arvoisat Vieraat.

Kaunis syksy on mennyt "ukko-rukan" muutossa ja sairastumisen lohdutonta etenemistä sivuten. Kumpikohan vie enemmän voimia, oma vai toisen sairaus, jaksapa tuota miettiäkään. Varsinkaan kun ei potilas yhtään hyväksy tapahtunutta ja joskus tuntuu ihan siltä, kuin  olisinkin minä koko revohkan syypää...  Kovin on nyt voimaton olo ainakin minulla. 

Muutossa löytyi vielä näitä erilaisia kävelykepin päitä, joita joskus olimme metsästä löytäneet ja naureskelleet, että vanhuuden varalle.. Kun parempaa aihetta en keksinyt, ikuistinpa muutamia katajaisia kalloja, joita itsekin taidamme edustaa...

Enhän nyt vielä keppiä tarvitse, toivottavasti  vuosikymmeniinkään, kesällä kävin vielä discossakin hillumassa... Eipä sitä oisi arvannut kyllä tämä kepin vuoleskelijakaan muutama vuosi sitten. Jalka nousi keveästi sienimetsässä ja purolla kalastellessa näihin aikoihin. Nyt ei ole kepistäkään enää mitään apua mihinkään..

Katajainen pää, värikynät

Pieniä pyörteitä ja vähän kuraa

Heippa!

Taas se tulee mieleen, miten tärkeitä ovat hyvät kaverit!

Satoi tai paistoi.

Saman sontikan suojissa

Tai ainakin

Heippa Arvoisa  Katsoja !

Kumpi se on tärkeämpää, tulla vai lähteä? Kuvassa kuvitteellisia lintujani.

Jos ei näin kovaa elokuista ukkos-sadetta olisi ilmassa, olisin jo metsässä -tai ainakin rämpisin jossain näreikössä. Tai ainakin.  Mutta nyt tulkoot nämä lintuni näkyville, onhan se päivä vielä perjantainakin, siis huomenna..

Tärkeintä on... Vesivärit

Muistojen ikkuna

Hyvää maantai-päivää Arvoisa Vieraani!

Onpa ihanaa, että kesä tuntuu vielä jatkuvan kurjan jakson jälkeen.

Ja näillähän se on mentävä, mitä on jälellä. Mekosta hyvä että helmojakaan,  kun nyt kaksi kissaa on niissä kiipeilemässä. Tänä aamuna olin peiliin katsoessani  ihan mykistynyt kun huomasin oikean silmäni olevan hirveän näköinen, aivan törkeän punainen. Liittyisikö tämä nyt jotenkin uuteen mirriin, vai mikähän sidekalvon tulehdus  on iskenyt. Tämähän  nyt on vain pikku haitta, jos tästä ei muuta seuraa. Tarkoitus oli päivittää blogia aivan eri kuvalla, mutta sattui käteen tämä keväällä tekemäni piirros, missä väri on lätsähtänyt sopivasti naisen toiseen silmään.

Muistojen ikkuna, akvarelli

Sateessa

Hyvää Viikonloppua Kaikille Teille Arvoisat sateessa Kävijät!

Niin on huomaamatta siirrytty elokuun loppupuolelle. Maukan päästyä vihdoin neljän kuukauden sairaalareissun jälkeen  kotiin, on toimintaa riittänyt. Marjat saavat olla puolestani metsässä. Katellaan vain mitä huominen on tuovinaan.  Eilen lääkärireissulla Joensuussa käydessä  näki taas tuon pilvien purjehtimisen vaarojen väleillä. Kaatamalla työnti vettä ja hetken päästä näkyi jo vähän  sinistä taivasta. Niinhän vaihtelevat nuo elonpäivätkin. Kyydit ja matkat. Pieniä koululaisia ei paljonkaan ole näkynyt. Isommat odottelevat bussejaan yläkoulun edustalla.

Kun ennen oli koulumatkat pitkät, oli tarpeellista omistaa oikein kunnollinen sadetakki! Pelkkä sateenvarjo ei ollut käytännöllinen useiden kilometrien matkalla. Harvalla sitä maaseudulla edes olikaan.

Uudet sadevaatteet päällä,  akvarelli

Sulttaani talvisaunallaan

Pitkään natistiinkin helteistä...

Maukka saunoo ja jäähdyttelee

"Askartelin" tähän kuvaan nuo intimiteetin suojana olevat pyyhkeet paperista. Turbaanin teon on malli itämailla opetellut itsekin. Kuva on siinä mielessä rohkea, että jos tuosta kaiteelta horjahtaa taaksepäin, tipahtaa selälleen vatukkoon.

Korpien korppi

Hyvää Keskiviikkoa!

Tänään on viimeinen iltatoripäivä. Huomioni kiintyi siihen jokin aika sitten, että lokit ovat häippässeet torin ympäristöstä... Naurulokithan jo ovatkin käsittääkseni muuttaneet, mutta tarkoitan nyt näitä pizzan havittelijoita. Lähteeneet lie nekin.

Joskus on käynyt mielessä, milloin korpeista tulee city-lintuja. Viihtyväthän ne hyvin kaiken syötävän ympärillä ja ilmaantuvat mm kaatopaikoille. Kuvassa on kuitenkin tuo arka korpien korppi.

Ovathan korpit vierailleet syksyisin mökinkin pihassa leivän haussa. Joskus useampikin  ilmaantuu paikalle yhtäaikaa. Tavallisesti vasta  juuri ennen talven tuloa.

Korppi, vesivärit

Vielä on jääriä jäljellä

Tervehdys !

Näin kuumana loppukesänä ilmaantuu monia hyönteisiä ja perhosia. Tässä näkemykseni myskijäärästä. Jos käteen olisi sattunut toisenlainen pensseli, oikein sivellin, olisi tulos ollut varmaan erilainen.

Eläimellinen välipäivitys

Arvoisat Vieraaat ja Tutut

Parikin viikkoa on tullut vietettyä tätä kesäaikaa " ihmistenehdoilla".  Tavaten heitä, joita harvoin pääsee näkemään. Piirtäminen saa nyt odottaa vähän aikaa, mutta tässä tämä vanha aiemmin julkaisemani kuva  olennoistani  ja eläimistäni. Blogini jatkuu vielä...

Varjon puolella, pastelli