Taidemuseon takapihalla

...ehkä sinne kuulunkin. Ainakin ihastelin näitä Kuopion taidemuseon takapihalla olleita kevät tuulessa heiluneita maalauksia, mitä sitten lienevät olleetkaan ja kenen, en muista. Aikaa on kulunut parikymmentä vuotta ja risat!

Velda, kaverini

Heippa ja hei!

Vappuna piirtelin Veldaa valokuvasta. Blogissani en ole käynytkään koko viikolla. Sensijaan mm lääkärissä Joensuussa perjantaina. Pielisjoki odotteli säpinää ja lokit kirkuivat kovassa tuulessa. Anttilasta ostinkin sitten aika kirkuvat aniliinin punaiset katukengät. Jeejee. Onhan täällä tuo Kalevalantie, missä steppailla!

Vappu meni siis aivan huomaamatta. Puhujana olisi täällä ollut Markku Pölönen. Meilläpäin ei kuitenkaan kirkonkylä ole se ainoa tapahtumien kehto, vaan Möhkön kulttuurikylä vähän kauempana  rajan pinnassa.   Puheiden lisäksi siellä olisi voinut kuunnella oikeaa kosken lotinaa Lotinakoskessa! Möhkössä on aikoinaan ollut järvimalmi- ruukki. Ruukista on jäljellä museona toimiva pytinki, mutta myös paljon toimintaa, kuten aivan upea kesäteatteri. Uittoaikojen muistona on Möhkön Manta kahviloineen. Makkaranpaistoakin voi  rantakatoksessa.harjoittaa.

 Mutta huonolla säällä minua ei saa enää mihinkään.  Mie en lähe! En tarkene. Valon Juhlassakin olin jäätyä, kun satoi koko ajan...

Sitten kesällä.

Velda miettii, vesivärit

Näistähän tuntee vapun

Vapun aattoa ja Hauskaa Vappua Itsekullekin Säädylle!

Näsiästä näpättyä, valkovuokkoja ja takavuosien ulvovia ylioppilaita,  puuttuu vain vappunenät, mutta nekin vielä jostain esiin kaivetaan. Vettäkin sataa taas suunnilleen sopivasti.

Musikaalista? vappua Kuopion Kauppakadulla

Valkovuokot aurinkoisessa paikassa

Myrkyllinen näsiä kukkii keväällä,

Näin joskus Kalakukko-kaupungissa Kuopiossa, mistä kuvat. Vappusääthän tunnetusti vaihtelevat. Sifonkimekkoon laittautunut  voi joutua palaamaan  lumisateessa värjötellen.  Nyt on meillä vaivaiset viisi astetta lämmintä. Mutta aurinko uskalsi kuitenkin jo hetken näyttäytyä.

Kevättä Ilomantsissa

Heippa Kaikki!

Kevät keikkuen tulepi. Eilen sain niskaani useammankin raekuuron.
Kuvassa Ilomantsin kaunis ortodoksinen kirkko keväällä peltotöiden aikaan. Tänä vuonna ei kevät ole läheskään näin pitkällä. Kuva onkin toukokuulta aikaisemmilta vuosilta. Tämä peltoalue on kirkon takana kylän puolelta katsoen. Klikkaa kuvaa isommaksi, niin kirkko tulee lähemmäksi.

Pyhän Elian kirkko

Ilomantsin ortodoksinen seurakunta idän ja lännen välissä

Ensimmäinen maininta pyhän Elian seurakunnasta on Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1500. Kylän keskuskukkulalla Pappilanvaaralla sijaitsi tuolloin pieni profeetta Elian eli karjalaisittain Iljan kirkko.

Ilomantsin sijainnilla idän ja lännen välissä on ollut suuri vaikutus seurakunnan yli 500-vuotiseen historiaan. Täällä karjalainen mielenmaisema ja itäsavolainen luonteenlaatu sävyttävät ikivanhaa kristillistä kulttuuria.

Jälkimmäinen  pätkä lainattu tekstistä, mikä löytyi Googlesta/ Suomen ortodoksinen kirkko/ Pyhän Elian kirkko

Sorsimatta ketään

Hyvää keskiviikkoa!

Harjoittelin sorsia.

Usein on tullut niitä katseltua. Kerrankin veneen perätuhdolta käsin lumpeikossa onkiessani säikäytti sorsan poikanen minut pahanpäiväisesti nappaamalla kiinni sormeeni. Käteni kun oli roikkunut vedenpinnalla siimaa pidellen. Mitä muutenkin siinä sitten haaveilin...

Luonnospiirroksia,  vesiväri ja vesivärikynät

Pohjois-karjalaista ite-taidetta

Terveisiä ja tunnelmia tuttavamme navetasta!

Julkaisin tämän tekstin jo eilen, mutta nyt pari kuvaa lisää!

-Siellä eivät ole ammut pitkään aikaan enää rehua rouskuttaneet.  Maitotonkan ja siivilän kolahtelusta on kulunut vuosia. En tiedä, mitä navetassa nyt tapahtuu ja minkälaista metsäkansaa siellä nyt asuu. Kuvienkin otosta on jo jonkun aikaa kulunut.

Huomiotani kiinnittää tuo puun lehti vasemmalla!

Pari karhua

Terveisiä tekijälle Erkille!

Sydänpuuni

Hei vain Lukijani!

Katsot juuri sydänpuutani, jonka piirsin muistutututtamaan siitä,  että tänään on käytävä sydänfilmissä.

Tuo vaatimattoman näköinen käyrä osoittautuikin mielestäni gaafiseksi mestariteokseksi, sillä pumppuni on kunnossa eikä näin ainakaan siitä ole harmia. Olisin varmaan muistanut mennä terveyskeskukseen ilman tuota piirrostanikin, mutta tulipahan tehtyä!

Vesiväripiirros

Kevään korvalla

Tervehdys Arvoisat Vierailijat ja kaikki Uudet Lukijat.

Elämän kumppanin sairaalassa olo on taas vienyt paljon voimia ja aikaakin asioiden kanssa pähkäillessä. Onhan taas tulossa  muutoksia, eikä varsinkaan helpompaan suuntaan, liikuntakyvyn entisestäänkin vaikeutuessa.. Kevät on edistynyt hissukseen siinä Hitaasti aivan huomaamatta. Lunta tosin on vielä, mutta myös lumen alta paljastuvia roskia ja jätöksiä vähän joka puolella.

Tällaisen nostalgisen piirroksen sain illallla aikaan ilhduttaakseni  alakuloista mieltäni ja samallapa hyvät fiilikset toisillekin, ketkä tykkäävät pääskysten sujahtelusta, perhosista, touhukkaista muurahaisista ja lehmien ammumisesta laitumella.

Kevätkesää, vesiväri piirros

Yöksi talliin

Hyvää alkavaa viikkoa!

Heppoja tässä houkutellaan laitumelta auringon laskiessa.
Ennenkuin olen saanut  säädöt kohdalleen, vuorokauden tapahtumat sijoittuvat muutenkin näytölläni  ilta-aikaan, vaikka oisi kuinka kyseessä kukonlaulu juhannus aamuna. Blogin parissa askaroinnille ei tahdo taas oikein liietä aikaa enkä raski ottaa pultteja muuten näin mukavasta ajankulusta. Luotan siihen, että jotain näkyy..........

Vesivärein ja värikynin tehty piirros

Tuohista nostalgiaa

Puhdetöinään työpäivän jälkeen punoo konttia Vilho. En ole häntä koskaan tavannut. Mutta kuullut olen hänen taidoistaan ja jäljellä on muutama valokuva tästä rajan takana Vellivaarassa syntyneestä tuohen taitajasta Vilho Kiiskestä.

Vilho kontin teossa Ilomantsissa, vesivärityö

Lankalauantaita ja pikku sinistä

Sinikurppa ja kesän keiju

Vaikka olen ehkä vähän jälkeenjäänyt taidan olla myös aikaani edellä... Lehtokurppaa ei vielä aikoihin  kuulu iltareitillään. Onni on kuitenkin suosinut säiden suhteen, aurinko paistaa niin kirkkaalta taivaalta kuin suinkin voi. Vettä ja sohjoa paikoin jalkakäytävillä täälläkin.

Sinikurppa ja kesän keiju

Siniperhot ja kultainen muna

Iloista Pääsiäistä

Musta kissa  piilostaan Kaikille näin naukaisee

Minulla on lentopelko, 

ootan, joku noita-akan kuuta kohti laukaisee

Kiinnosta ei luutakyyti,

kohta alkaa hiiren pyynti!

Selityksen makua! Minusta näyttää, että kissa on saanut kaverin!

Kaunista keskiviikkoa

...toivottavat myös kettuseni

Valoisa päivä houkutteli piirtämään pari kesäistä kettua. Kettu se on kiva veitikka -varsinkin kun ostan  kananmunat kaupasta.

Viime kesänä mökillä sain kuulla kettujen laulua lähistöllä olleelta pesältä. Ketun poikaset vaikuttivat kovin tarmokkailta ja ne pitivät kovaa säpinää, kunnes sitten pesä alkoi hiljetä. Joskus teki mieli mennä katsomaan lähemmin, mutta ajattelin kuitenkin antaa heidän elellä kaikessa rauhassa.

Vanha Pää kuin juuripahka ja Windowskasi..

Kaunista Palmu-sunnuntaita!

Mauri ja kala?

Syvän meren kala, pajun juuripahka, asetelmassa päällimmäisenä


Löytyivät patikkaretken päätteeksi, kun istahdin tutkimaan kipeytyneitä varpaitani, Kaverini Maukka sitten valmisti tämän teoksen.

Tähdenlennolle mahtuu aina, jos vain osuu kohdalle

Revontulia ja keväisiä taivaanmerkkejä näkyvillä

Näin unta tytöstä juoksemassa öisessä metsässä yöpaitasillaan. Uni ei kauan kestänyt, sillä välähdyksenä ilmestynyt tähti vei tytön mukanaan. En tiedä, oliko tyttö kävellyt unissaan -vai miten hän metsän pimentoihin oli joutunut? Heräsin äkisti siihen, kun makkariin sytytettiin valo. Uutisissakin oli ollut kuvia edellisen yön revontulista ja näin keväällä kirkkaasti  valaisevasta tähdestä kyseltiin radiossa.
Olen ollut pitkiäkin aikoja kokonaan katsomatta televisiota, koska en viitsi katsella sitä enää unissani. Ainakin ns. joutavat jutut saavat puolestani olla. Kuvat kun tarrttuvat helposti tajuntaani.

.

Uni, hahmotelma paperille
 

Olenko Onnettaren suosiossa vai yksinkertaisesti EN?

Hyvää perjantaita Sinulle joka tapauksessa!

Vuorossa nämäiset puhtoiset kakkaraiseni. Niitä riittää kyllä, niinkuin siivoamistakin. Muutapa ei juuri nyt löydykään. Paitsi että Ystävättäreni kellarin oven eteen oli ilmaantunut kookas nahkasohva. Menimme yhdessä katsomaan, olisiko mitenkään mahdollista päästä sen ohi komeroon. Sohvaan olikin sillävälin ilmaantunut puhelinnumero ja hinta: KYMMENEN euroa. Minä heti puhelimen kampiin ja sohvan omistaja tuotapikaa paikalle. Kaupat tuli, sillä olinkin juuri etsinyt sohvaa.

Sitten piti hankkia kyyti ja kantajat. Mutta eipäs sekään, kuin KYMMENEN ekua. Siihen asti kaikki loistavasti. Tunsin jo Fortunan oleskelevan liepeilläni.  

Mutta: Asun vanhassa ja vähän hankalasti suunnitellussa talossa kapeikkoineen ja kaikkine mutkineen, joten jouduttiin sohvien vaihdon takia siirtämään ensin "vähän tavaroita". Lopulta siirtämään lähes kaikki tavarat. Oli siis pakko alkaa luututa lattioita, kun mustuneet alustat yms paljastuivat. Lopulta piti ihan oikeasti siivota ja vaihtaa järjestyksiä. Pari tavaraa ois toisella puolen kylää ja tarvitaan taas pari kantajaa, syvältä kellarista. Enpä tiiä irtoaako enää kympillä...Rojekti on nyt pahasti kesken ja kiittämätön Fortunakin tais lähteä apumiesten matkaan! Olisin minä häntä muuten kaikille ylistänyt sohvan johdosta.

Aurinkoiset kakkarat. Taiteltava kortti

Punainen mökki

Heippa!
Eilen oli uimahallissa kivaa. Tosin ltalehden etusivulla kerrotaan, ettei liikunnasta ole kaikille mitään hyötyä, vaan kaikki on kiinni geeneistä. Norjistuminen olisi tarkoituksena kuiteskin myös huomiseksi suunnitellulle kirpparikävelylle. Kuvankaltainen kanavatyökään tuskin ihan muitta mutkitta meikältä  onnistuisi tänä päivänä, kun kaikki tuntuu olevan vähän jumissa! Katselen vanhoja ja niiden avulla  yritän elpyä  uusiin koitoksiin..

Punainen mökki, kanavatyö

Kevätaurinkoa suoraan tajuntaan

Se päivä koittaa joka vuosi. Huomaa auringon paistavan voimakkaammin kuin pitkään aikaan. Valossa kätesi näyttävät taas paljon ryppyisemmiltä kuin viime vuotisessa valoshow:ssa. Vellovia pölyhiukkasia ilmatilasi täynnä, miten tuossa olet voinutkaan hengittää. Loppuuko se happi nyt tähän paikkaan vai lisääntyykö voimalla? Joka paikka näkyy olevan täynnä naarmuja ja kolhuja. Pahempi räjähdys, kuin minkä olisi saanut aikaan Andyllä, minkä sentään piti räjäyttää lika POIS!  Näyttääkö mikään edes kovin kauniilta, ennenkuin ajatukseen alkaa tottua. Että kerrankin on valoa niin paljon, että siinä voisi vaikka kylpeä.

Rumistelua pensselillä

Olen joskus nähnyt todella taitavasti tehdyn, harmoonisen anemone-asetelman jossain taide-kirjassa. Tämä toteutus kuitenkin poikkeaa ainakin 130% näkemästäni maalauksesta. Ei ehkä edukseen.  Mutta fiilis, se fiilis...

Hyvää ja ansaittua naistenpäivää Arvon Naiset!

Erään naistenpäivän juhlatilaisuudessa kukkatukeni rupesi kukkimaan. Kukintaa kesti sitten pääsiäiseen saakka. Kukat ovat siksi keltaisia.

Piirolassa

Suunnistusta Aurinkokiven ja horoskoopin avulla

Istuttiin ystävättäreni kanssa terveyskeskuksessa odottelemassa sieltä vastaanotolla kävijää. Huviksemme siinä luettiin horoskoopit.Tapaisin henkilön menneisyydestä ja se vaikuttaisi jotenkin elämääni. No heko heko, en usko kooppeihin.
Hetkeäpä myöhemmin, ei tuntiakaan kulunut, tapasin sattumalta täällä käymässä olleen miehen. Olimme asuneet samoilla seuduilla kävi heti ilmi. Nähtyäni hänen ajokorttinsa ällistyin. Eipä  oltu ihan viime vuosikymmeninä nähtykään! Samaa maaseutukouluakin joskus käyty, mutta vähän eri aikoina ja samassa kaupungissakin välillä asuttu.  Hän kertoi olleensa avosydän leikkauksessa. Jäin kovin mietteliääksi.
Päätin aloittaa taas kuntoilun!

Väritetty piirros

Apua! Uimapukuni on kutistunut

Pari askelta kevääseen

Tulin juuri uimapuku ostoksilta. Tarkoitus on kohentaa kuntoa, mikä on päässyt nyt jotenkin rapistumaan. Eikä ihan väljähtyneessä keltaisessa simmarissa viitsi mennä halliin samoin kuin muutamaa numeroa liian pienessäkään. Uimapuvun pieneneminen tapahtuu todella äkkiä tässä iässä (n.60v), jos sitä ei käytä.

Yritin myös tavoitella keväistä tunnelmaa  piirtämälläkin. Paperi ei vain siihen käyttoon ollut tarkoitettua. Treenausta siis, kun kaatumisen aiheuttamat vaivat eivät ole vielä parantuneet.  Huolestuttavaa vähän tuo käsien voimattomuus, mikä sen seurauksena tuli. Muistakaa hyvät ihmiset liukuesteet!

Se on sitten helmikuun osalta menoa!

Tulossa oleva Pääsiäinen on minulle mieluinen juhla, vaikkei mämmi oikein enää maistukaan.

Täällä Pohjois-Karjalassa opin, että punainen on (ortodoksien) pääsiäisen väri. Olinhan muualla tottunut enemmän tipun keltaiseen. Muistan myös vanhusten oikeasti pelänneen ja inhonneen pääsiäis-noitia, kun olin vuosia sitten askarruttamassa heitä.  Tehtiinkin jotain ihan muuta. Joskus taas pitkät pyhät ovat tuntuneet pitkiltä kun kevään  sankoissa myräköissä ja lumisateissa ei ole ollut loppua. Pääsiäisen junien kanssa sattuneista sekaannuksista matkalla pyhien viettoon  on myös kokemuksia. Mutta silti.

Löysin kopiopaperille värittämäni kuvan, joka on ollut tekstausharjoituksiani. Lisää pääsiäistä, kunhan kädet parantuvat.

Vihoviimeinen entreeee!

Sattuipa tässä liukastuminen kotiin tullessani. Asun nimittäin aikamoisella mäellä. Tietä oli jollain koneella juuri päivällä ajettu eikä mistään löytynyt jalan alle hiekan jyvästäkään. Samaisella tien pätkällä olen kaatunut myös parisen vuotta sitten illan pimetessä, sellaisessa paikassa missä päällyste yhden äkin jostain kumman syystä päättyy.
Tällä kertaa oli jalassa oikein kansainvälisissä urheilukisoissa mainostetut Uvex-merkkiset jalkineet, jotka tuntuivat vain pikku pakkasessa kovettuneen pohjistaan kiikkeriksi kipoiksi.
Kiitän Luojaani, ettei käynyt pahemmin. Tuli vain mustelmia ja venähdyksiä ja ranteet olivat kyllä lähellä katketa. Siis nyt ei piirrellä paremmin. Käytinkin kuvankäsittelyä kuvaamaan tuota ikävää tapahtumaa.

Kotiin tulo vastamäessä

Viimeiset vitamiinit alaoksilta

Kun mustaviinimarja-pensaan runsaat  tertut on jo pomittu, mutta jotain sentään jäänyt linnuillekin

C-vitamin, piirros

Öinen soolo

Eka kissahavainto tehty!

Kun kaksi keväistä kollikissaa osuu yöllä yksiin kotisi nurkille, seuraa siitä ärhäkkä yhteenotto tai ainakin kova mekkala. Osaa se kulkuri moukua yksinäänkin!

Yössä yksin kun vaeltaa...

Kakkaroita!

Heissan ja hellurei!

Päivitänpä blogiani näillä joskus piirtämilläni kakkaroilla. Kaikki  taitettavan kortin kukat olivat ensin kovin yksilöllisiä, jos sitä ilmausta nyt tuossa käyttäisin. Varsinkin alaosan kukkaset eivät yhtään muistuttaneet ylempiä, ihan tarkoituksella. Aikani väritettyä tuo "ryhmän vaikutus" alkoi kuitenkin tahtomattani näkyä. Jäin tuota jotenkin miettimään. Höh.

Iloista Päivää!

Kortista tuli vähän huono skannaus eikä sen "kuolematon" idea varmasti ainakaan tämän kuvan perusteella selviä kellekään, mutta ajatushan on tärkein, eiks niin....

Viivästynyt kukka viidakostani

Heippa jälleen taas.
Siinäpä vierähti jokunen päivä kaukana tietokoneesta elämän ankarien realiteettien parissa, mietinnässä läheisen terveyttä ja henkeä, sekä loppu elämää koskevat valinnat. Eikä tämä vielä tähän pääty. Tarkoitan parantumattoman sairauden kanssa painimista.
Ehtipä mennä ystävänpäiväkin samassa. Siksipä lähetän tämän kukan viidakostani Kaikille katsoville. Muistuttaa vähän Amazonin liljaa.

Värikynä piirros

Lapset kammarin ikkunassa

Mitähän nuo ukot ulkona oikein heiluvat? Ovatkos  ne hyviä vai pahoja setiä? Toivottavasti vain kertovat harmittomia kalajuttuja. 

Hyvää viikonvaihdetta Kaikille Vierailijoilleni. Kiitän kommenteistanne. Vastaan sujuvammin kunhan siirryn tuohon uuteen koneeseeni, mikä vielä odottelee nettiä. Mitenhän se varjeltuisi kaikilta näiltä mainoksilta,  jotka kiusaavat tätä vanhaa tupajumia.

Lapset ikkunassa, m-vkopio vesivärityöstä

Nykkii-nykkii

Onkiminen osaa olla sitten kivaa!

Tämä piirros löytyi äsken etsiessäni paria osoitetta paperinipun välistä. Osoitteet kun vaihtuvat, puhelinnumerot varsinkin nykyään ihan yhtenään.. Kännykät menevät epäkuntoon tai häviävät eikä muutenkaan mikään ole niin kiveen hakattua! Onkiminen onkin siihen nähden aivan ihanaa, kuten kuvasta näkyy, vaikkei mitään olisi niin otsahiessä etsinytkään.. Saaliita on sitten tullut enemmän syötyä kuin kuvattua.

Ongella, piirtelyä

Talvinen hauki, tätä 11-kiloista vonkaletta esittelinkin jo fb-sivullani.

Jo vähän "mandalointia"

Tuo otsikko siksi, että tämä on ihka ekani. Mandaloihin olen tutustunut oikeastaan vasta täällä bloggerissa ja todellakin ihaillut näkemiäni.

Pastelli

Leveällä leivosen siivet

Tänään lauha keli ja aamun valkeneminenkin aikaistunut selvästi. Kun läksin kävelemään kylille tintit varikset ja naakat rupattelivat nekin puheliaina. Kuului myös tikka päristävän rumpusarjojaan lähistöllä. Se tuntui mukavalta, kuin olisi askelkin keventynyt siinä samalla.

Kun lueskelen omia juttujani, muitakin kuin näitä blogitekstejä,  tuntuvat ne välillä vähän marisevilta. Kuin pitäisin itseäni jotenkin ruikuteltavana olentona. Vai liekö vain kaikuja savolaismallisesta ironiasta, mikä huumorin laatuna altistaa väärinkäsityksille hyvinkin herkästi. Varsinkaan huonona päivänä en saisi sitä viljellä. Kun en sitten itsekkään aina ymmärrä, mitä oikein tarkoitin! Odotan joka tapauksessa kovasti kevättalvea ja kevään tuloa, minkä varmaan huomaakin.

Ulkoilun jälkeen etsin tämän leivosen tähän terhentelemään. Sekin on kaverini Maukan käsialaa. Leivoselle ominaista on kuulemma leveä nokka! Harvemmin olen nähnyt aivan viime vuosina lepattelemassa pellon ojien yllä ravintoa etsimässä. Maisemat muuttuvat ja elinolot samalla..

Päästäisiinpä pian pääsiäiseen!

Vaikka talvi sopii suomalaiselle, niiii. Enpä enää tiiä.

Lupasivat pakkasta, joten sivelin liian rasvaiset becon-palat tinteille hyvinvoivaan joulukuuseen parvekkeella kaverini luona
.Ja vielä ois tulossa Ystävän Päivä ja Runebergin päivä ja ties mitä, ennenkuin järvistä lähtee nuo huonoiksi mainitut jäät! Ja laineet alkavat liplattaa.

"Eipä tuu mieleenkään", miten piti sukat monojen päällä jarpaat paleltumaisillaan hakeutua sinne opinahjoon. Vieläpä ilkeiden isojen poikien kanssa kilsakaupalla, onneksi parempiakin matkatovereita liittyi  lopun matkaa. Onneksi kaikki eivät olleet sellaisia !

Ga, täss myö ootellaa

Lapsi Ulpukkalehdostani

Kun näyttelyn nimeksi on suurella vaivalla keksitty Näkyjä...eikä sitäkään ihan itse keksitty, vaan joku on hätäpäissään sanonut että laita se... kun jotain on laitettava.. niin mihinkähän tuo jo viittais?

Oiskohan kyseessä intiutio -vaje? Minusta tuo olisi hyvin kuvaava nimitys olotilalle, jossa ei yhtään enää raksuta. Tuossa tapauksessa näyttelysihteerillä puolestani.

Pastelli, kesäinen Joensuun näyttelyn muisto v.2004

Jostain syystä en päässyt kommentoimaan, mutta tässäpä nämä Kiitokset seuraavana tuleville kommenteille. Poggarin toimittaja teki jutun täällä jo ennen näyttelyä kun hain töitäni Mantsin kehyksestä, missä  ne kehystettiin. Kahtena seuraavana vuonna oli joulukuussa näyttelyt täällä Piirolan pihassa. Viimeksi heinä-elokuussa Piirolassa pari-kolme vuotta sitten.
Näyttelyn pitäminen on kivaa ja vähän jännittävääkin, koska olen vähän ujo. En ole kauhean "hienostunut" ja toivon " tavallisten" ihmisten käyvän aina katsomassa, jos ja kun olen jotain saanut aikaan. Esillä on ollut myös nukkeja ja punoksia.

Nuo silmät mua sähtää!

Tänään vuorossa Maukan kampihäntäinen kissa!

Kissa on muotoiltu liimapuusta ja kokopuinen häntä liitetty takapuoleen. Katti näyttää hyppäävän minä hetkenä hyvänsä pystyyn.

Musta Vaaraonikin antoi minulle jo heti aamusta vähän sähköhoitoa käydessään kipunoimassa vieressäni. Suorastaan sen turkki rätisi. Olisikohan jotain kevään merkkejä? Huomaan useissa blogikirjoituksissa jo havaitun esim lintujen elämässä orastavaa keväisyyttä ainakin etelämmässä.

Kissa, puutyö nikkaroinut Mauri

Alkaisi vain jo suo sulaa!

Maukan vuolema kurki siinä tepastelemassa oksaisilla koivillaan.

M:n puutöistä on vielä joitakin ottamiani kuvia ja tarkoitukseni on etsiä ne muistoksi blogiini.Yhdessä puuhailu ja yhteinen kiinnostus kädentaitoihin oli mukavaa. Nyt puuttuu paljon elämästä, kun työkalut eivät ukolla kädessä pysy. Kaiketi myönnettävä, ettei uusia töitä enää koskaan synny.

Kurki, koivua

Tukevahko M-merkkinen tuolini

.. on talven kuivuudessa ruvennut vähän nitisemään.. Ihmekös tuo tämän kokoajan ylöspäin kapuavan elopainon alla! Tuoli onkin ollut kovassa käytössä jo kymmenen vuotta.

Lahjaksi saamani tuoli, nikkaroinut M

Tuolin tunnistaa omakseni runsaista väritahroista, mitkä ovat sormistani tarttuneet. Ne jotenkin kuuluvat asiaan.

Unelmainen luomu-olio

Tämä puutyö on kaverini Maukan tekemä. Hän on luvannut tuoda töitään blogiini.

Löydetty,  Mauri 2004

Kallen päivää kaikille!

Kallen päivä on, enkä edes muistanut veljen Kalle-pojalle lähettää nimipäiväkorttia. Kallen päivästä ennustetaan loppuvuoden säitäkin, sen mukaiseti kuulemma ilmoja pitelee! Meinaakohan tuo nyt muistin huononemista sitten osaltani vuoden loppua kohti  tuo korttiunho.. Huh.

Vaihdoin jo otsakkeena olleen pakkaskuvan hieman hentoisempiin ja kevättä ounasteleviin väreihin, sillä minulle riittäisi jo hyvinkin tätä keskitalvea.

Aamulla tuli radiosta some-aiheista - sosiaalinen media, ohjelmaa, missä erilaisten aineistojen taltioijat, päiväkirjan pitäjät  ja  bloggarit kertoilivat kokemuksiaan. Niin, kuinkas paljon omilla nimillään blogia pitävät voisivat asioistaan julkisesti kertoa, olen minä sitä itsekin joskus miettinyt.
 Varsinkin kun sukunimeni jotenkin vaikuttanee keksityltä kaikkine kaksine väliviivoineen.
Jotenkin vieraalta tuntuisi kuitenkin käyttää nimimerkkiä, kun on tarkoittanut kaiken nähtäväksi esim kaukaisille sukulaisille (ja kelle vaan, ketä kiinnostaaa). Ehkäpä omalle itellekin ennenkaikkea.

Tarkoitus ei ole ainakaan mitään henkkohtaista likasankoa kaataa lukijoiden niskaan, vaan enemminkin ihan vain tarjota nähtäväksi omia teelmiä
- ja saada siitä iloa irti,  kun on kerran tällainen käsintehty pohja.. Ja antaa vaikka blogin itsensä näyttää mihin suuntaan se on menossa, koska en niin tiukasti halua aihepiiriä rajata. Jossain blogiohjeissahan on neuvottu pysymään vain yhdessä asiassa lukijamäärän  saavuttamiseksi. Tietty kaupallisessa mielessä niin. Mutta ehkä syvemmältäkin asioita voisi luotailla. Ehkä itsekin alan kirjoitella enemmän, vaikka piirroksista aloitin.

Liitän tähän vielä yhden kukkasen!

Kiitos-kukkanen Kaikille!

Tuohinen kukkaroni

 Perimmäistä perjantaita tammikuulta!

Vanha tuohinen kukkaroni tai iltalaukkuni tuohisine helmineen on jo läpästään vähän käpristynyt ja sen pintaan kyhäämäni koristeet haalistuneet. Vai pitäisikö kutsua sitä vain yksintein "TUOHETTOMAKS kukkaroksein"? Siltä usein tuntuu.
Tein  kukkaron kymmenen vuotta sitten punonnan erikoistekniikka linjalla opiskellessani täällä Ilomantsissa. Kuitenkin muoto on säilynyt, eikä tuota vielä erehtyisi luulemaan saunan sytykkeeksi. Tuohilevyjen ristikkäin liimaaminen pitää sen suorana.

Kukkaro,  koivun tuohi

Kesämylly

Tuuli pyörittää vielä myllyn siipiä vinhasti, muttei hätää, ilmassahan on mukana muutakin...

 

Mutta sitten pitkän hellejakson jälkeen nousi myrsky. Näin trombin kaikennielevän suppilon vierivän metsäojaa pitkin pihaan ja samassa se pyöräytti myllyn betoni jalustoineen korkealle ilmaan. Ja Räiskis ja VinksVonks sekunnissa! Onneksi trombi muttuui  ohueksi seinämäksi ja sujahti  rakennusten välistä metsään, missä olikin heti kaatanut suuria puita. Mennessään se siinä vielä katkoi lampaan kelloja yhdistävän narun pikku pätkiksi ja nakkeli puu-ukkoja sinne tänne, muuten vältyttiin pahemmilta tuhoilta.  Myllyn rakentaja vain on jo niin sairas ettei pysty enää uutta myllyä nikkaroimaan.

Mylly, pastelliliitu