Hyvää torstaita ja sehän on toivoa meille täynnä aina
Eikä tarvinnut matkustaa sumun perässä filmaamaan Lontooseen, vain astua ulos ovesta. Eihän sekään tietysti ilmaista ole, paitsi vanhoissa kotimaisissa filmeissä ehkä puoleen hintaan. Alkoivat vesihiukkaset kuitenkin hivellä karheaa naamaa ja eteensä ei nähnyt kuin lähinaapurin. No aika komea otus. Mutta tämänkin arvion takana on osaltaan se, että yksin ja uupuneena odottelen ukolle tehtäviä testejä. Onneksi tapasin tänään lääkärin ja keskustelimme pitkään tilanteesta. Samoilla linjoilla ollaan. Aivohalvauksen jälkitila. Vai oliko se jälkisika. Siis armandollani Mauriziolla, eli meijjän Maurilla.
Toivoisin, etteivät ihmiset enää nykyään kuiskuttelisi ja kohottelisi kulmakarvojaan merkitsevästi, kun tietävät tällaisen ketä kohdanneen. Enemmän tähän aina kuitenkin liittyyy intohimoja kuin Sylyvin sappikiviin.
Eipä se paljon varoittele sen enempää kuin kuoppa tiessä, varsinkin jos ollaan Venäjällä, tai on kohonnut verenpaine. saati sitten verisuonten kalkkeuma... Koko elämä on varoitusmerkki?
 |
| Sumu, koulukkaiden värit |
Niinhän se on ettei koskaan tiedä mitä elämä tarjoaa ja sen kanssa on elettevä mitä eteen tulee.
VastaaPoistaKuvasta sen sijaan olisin kysynyt että mitä tarkoittaa "koulukkaiden värit?"
Meillä päin koululaisia on sanottu koulukkaiksi.. suomennan näin, että koulutarvike vesivärein on sivelty tuo kuvatus!
VastaaPoistaNiin se elämä menee. koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.
VastaaPoistaKutsun Sinut kahvikupposelle. Kurkistapa blogiini ja hörppäse kahvit.
Torstai ja elämässä muutenkin on toivoa oltava. Väriä ja iloa kuvassa.
VastaaPoistaElämä on tosiaankin arvoituksellista, emme tiedä huomisesta.
VastaaPoistaVoimmme vain toivoa että selviämme elämän syvissä aallokoissa
Anne-Riitta, samoin sanottiin meilläkin: koululaiset olivat koulukkaita:)
VastaaPoistaLeppoisaa viikonloppua sinulle, ja tervehtymistä puolisollesi ♥♥♥
Kiitti, kävin kahvilla! Ja muutenkin taas katselemassa kauniita töitäsi:
VastaaPoista