TRADITIONAL METHOD TO WASH CARPETS IN FINLAND

Jääveistoksia

Kaikki on katoavaista

kevät tulee

jää sulaa pois

Juuripahka suomalaisesta metsästä

Pahkeinen kuin syvän meren kala!

Tällaisena täysin harmaana helmikuun päivänä ja luvassa vielä illaksi lumituiskua ja tuulta 10 m sek, olo voi tuntua tällaiseltakin.
Hiihtääkö vai uida vaiko ei tehdä kumpaakaan.

Suomalaisesta luonnosta ja luonteesta

Korppi koivussa

Korppi, komea lintu

Joskus vuosia sitten minulla olikin korppi. Sen oli täyttänyt tervolainen eläinten täyttäjä. Korppi ei vielä silloin ollut ollut rauhoitettu.

Annoin korppini pois, koska kissani katseli sitä turhan usein. En tiedä minne korppini on päätynyt, sillä uusi korpin omistaja kuoli. Korpin hän oli asettanut pahkaisen puun rungon päälle, missä se näytti oikein hienolta. 

Piirroksessani on kokonaan toinen korppi, se oli lehahtanut kerran pihakoivuun aurinkoisena kevättalven aamuna. Tuon korpin kohtaaminen tapahtui aivan muualla.

Nyt kaipaan korppiain ja tuli nyt ikävä kuin elokuvassa. Oikea korppi-ikävä.

Korppi koivussa, Conte´piirros

Rauhallista Joulua

Herää henkiin Art Box!

Tässäpä hevosta edestä ja takaa  Ruoholahdessa  viime kesäisellä ArtWalkilla eräänä helteisenä kesäpäivänä

Kuvat Panu Rytkösen mainiosta näyttelystä Forum Boxilla. En ole saanut piirrettyä juuri mitään yli vuoteen.  Sen sijaan on irronnut joitakin novelleja. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Muutamia napsuja -17 syksyltä

Syksyhän meni jo, kai...

mutta lehtipuhaltimet pärähtivät taas seitsemältä tänäkin aamuna.

Kylläpä on blogi jäänyt hunningolle, mutta aikaa ja  energiaa ei ole ollut yhtään enempää, kuin mitä on.
Kuitenkin nyt tähän muutamia kuvia kävelylenkeiltä- kuvat on napsittu Samsung x-cowerilla, mikä ei varmastikaan ole kamera.

Feeling Absent

Anne-Riitta Laukka-aho

2 t · Joensuu, North Karelia · 

Huomenta Suomi

Tästäpä tulee mieleeni aika kun olin vielä mieheni Maurin omaishoitaja. Maurihan oli osittain halvautunut, amputoitu ja aivohalvauksia läpikäynyt. Kun hän ei suostunut lähtemään kotoa ambulanssiin, nämä soittivat poliisit, joita tuli pihaan kolme (3) autollista. Poliisi kävi lopulta päälle kotinsa tuulikaapissa istuneeseen sairaaseen ja työnsi pippurikaasua silmiin. Ambulanssissa tuskaisena maatessa kirjoitti vielä 300 euron sakon poliisin vastustamisesta. Minua käskettiin huuhtelemaan omia silmiäni kylmällä vedellä. Kyllä minä ne nyt viimeistään huuhtelen kuumilla kyynelillä!!!!!!!!!!!!

Ty

No video, joka sai aikaan purkaukseni, on näköjään poistettu.

Kissavuoren kalastajat

Lähestyvän mualiskuun vaikutustako jo havaittavissa?

Kissojen yökalastuskuva taas. On jo viidennentoista helmikuuta iltamyöhä. Yhtään ainutta kissan naukaisua ei ole vielä tänä talvena kuulunut. Pelkäänkin jo purteni ajautuneen tyystin kissattomalle alueelle. 

Pahimmassa tapauksessa ei ole ketään, jota edes kengällä heittäisi, niinkuin vuosia sitten tapahtui Kuopiossa. Pation alisesta kauhean pahaäänisestä kissatappelusta ei ruvennut tulemaan loppua koko yönä, joten tartuin lähimpään monoon ja sinkosin sen makuuhuoneen ovesta ääntä kohti. Sitten vasta alkoikin varsinainen äläkkä. Kyllä kolleista ääntä lähtee.

Hyvää ystävänpäivää

...ja ruusuja lurjukseltakin

Tuli mieleeni takavuosina tiuhaan  jukebokseissa pyörinyt Ruusuja lurjukselta -kappale. 

Nytpä on hyvä tilaisuus muistaa ystävää. Ja jos on tullut mokailleeksi, luulisi tuon yp- lähestymisen raivaavan vähän tietä varsinaiselle anteeksipyynnölle, jos tuntee sellaiseen tarvetta.

Vaikka sitten vain rennosti huikata "sori" toisesta suupielestään, jos on pelännyt suistaneensa ystävänsä elämän täysin raiteiltaan typerillä jutuilla. Tosi ystävyys kestää kyllä pienet säröilytkin. Ja on luonteeltaan varsin hyväksyvää ja lämminhenkistä toimintaa.

Piirros kuuluu sarjaan  "selvinnee myöhemmin". En tarkoita piirtäjää, vaan sitä, mitä kuva esittää.

kukittaja

Jämäliitupiirros ja simppeliä kuvankäsittelyä

Ensi viikolle kylmenevää ...

Mutta Tammikuu on takana päin, joten eiköhän tämä tästä......
Pitäisi saada uusia piirrustustarvikkeita, tämänkin olen piirtänyt sekalaisilla liidun pätkillä. Että ihan kertakaikkiaan...tyhjät lootat.
Joten lisäsin  väriä Picasasta

Tänne äiti!  -vähän simppeliä kuvankäsittelyä

Onkiminenko välinelaji?

Karahkaisia vapoja 

ja kolme ongen korkkia, eilinen saaliini

Saaliilla tarkoitan, että sain öylön piirrettyä tämän kissakuvan, missä kissoilla on nämä kyseiset elementit ja harrastuskalastuksen kulmakivet: vapa, onki ja korkki.

Niinkuin ennustajan työssä tarot-kortit, heiluri ja kristallipallo. Musta kissakin saattaa kuulua asiaan. 

Nälkäkö ajanut lie kissat yöllä kalaan. Sillä yöhän tuo on, kun taivaalla loimottaa kuun sirppi kapeana kuin luvassa oleva maailman rauha, tai paremmat ajat.

Onkiminen on mukavaa puuhaa, muttei siitä makseta pohjapalkkaa tietääkseni missään.

Ketut ovat ovelia tänään

Kettujen oveluus lisääntyy suhteessa lisääntyvään valonmäärään

On nimittäin löydettävä uusi puoliso,eikä se onnistu ihan vain puiden takana lymyillessä. vaan on  kajautettava iltaisin pari säettä ja ulvottava vielä naapurin Mikkoakin paremmin.

Kevään mittaan selviää, kantoiko laulu hedelmää. Puoliso on silloin jo häippässyt omille teilleen, mutta ketun poikaset ovat kyllä suloisia olentoja.

Tanssivat ketut

Taas kaksi mahdollisuutta

Avopäin vai hatutta päin?

Opettajani suositteli muistaakseni käyttämään ilmaisua "ilman hattua", mikäli asian haluaa ilmoittaa täsmällisesti esim ulkomaalaiselle, jos tämä pyrkii pakkaseen avopäin ja huomautat hänelle siitä..

Viimeisin presidenttivalinta ameriikan malliin on alkanut hatuttaa minuakin siinä määrin, että tulee jo mieleen  mennä karvahattu päässä nukkumaan. 

Toisaalta tuoreessa muistissa on vielä eräs julkisuudessa nähty pohjoiskarjalainen talvipäähine. Oikein Tv:sta tuttu. Osataaan sitä täälläkin. Ehkä kuitenkin menen yöpuulle hatutta päin, etten näkisi enempää painajaisia, sanoipa entinen äidinkielen opettaja tuosta mitä hyvänsä.
Otanpa sitten päänsärkyyn vaikka vähän tippoja.

Ei nukkumaan hatutta päin

Sulkien ja sulkakynien suhinaa

Kiiltomatoja, virvatulia ja hiidenkirnuja....

Sulkamyllyn kävijöille tuttua

Sulkamylly-aiheesta on saattanut kirjoittaa satukirjan Kaarina Helakisa mutta itse kuvittelin tuon myllyn sijaisevan Rimmin suon takana vatukossa, jo ennenkuin opin edes lukemaan. Tähän päätelmään olin tullut kuultuani isommalta serkulta, että sieltä ryteikön takaa olisi putkahtanut vastaan harmaantunut rakennus. Rakennusta tai ei, siellä kuului nähdyn myös hiidenkirnuja. kiiltomatoja ja virvatulia.Voiko sulkamyllyn paikalta enää enempää toivoa. Tuolla suunnalla on myös hylätty grafiittilouhos, mikä on kylläkin  ihan todellinen ja vieläkin olemassa.

Tietääkseni siellä myllyssä syntyy uusia tarinoita tuulen liikutellessa myllyn sulkasiipiä. Nykyisin jutut kirjoitetaan combuterilla, mutta minun lapsuudessani saattoivat sulkakynät hyvinkin olla vielä käytössä. Myllyt ovat huomattavasti hiljaisempia kuin tuulivoimalat,  mutta ainahan toiminta saattaa aiheuttaa kitinää ja kolahtelua, varsinkin jos järki ei juokse kirjoittajan päässä niinkuin Kekkosen myllyssä.

Sulkamylly

Sulkamylly suon takana

Tuulenpuuskia

Älä päästä huonoa tuultasi karkaamaan 

Ainakaan kenenkään kimppuun

Joudut vielä katumaan ja juoksentelemaan sanojesi perässä kuvan tytön lailla.

Mutta joillekin ihmisille loukkaaaminen ja ärhentely tuottaa ilmeisesti niin suurta nautintoa ja paikkaa jotain koloa siellä  sielun syövereissä, etteivät he lähtisi alkuun pantua vyyhteä selvittelemään mistään hinnasta.

Ja vaikeaahan se joskus onkin, jopa mahdotonta, 

Puuska, vesiväripiirros

Eräässä sadussa...

kadonnut rahalipaskin löytyi

etsiessäni pikapankkikorttiani, joka ei vieläkään ole löytynyt!

Hahhah, kuinka tämä voi olla mahdollista? Tämän rasianhan taas olisi pitänyt jäädä erään nuoren matontekijän haltuun, vai onko tarinaan tullut muutoksia liian paljon nukkuessani....

Taidan olla raittiin ilman tarpeessa ja lähdenkin nyt viemään roskat, vaikka kello on puoli yksitoista illalla. Tai. Jatkan pankkikortin kuumeisia etsintöjä.

Tulipahan tehtyä tarinaan taas yksi piirros.

Kadonnut rahalipas

Migrant Tales

One Big Tear

Olen Migrant Tales blogin tilaaja ja kun luen tuota blogia, useinkin tulen hyvin surulliseksi. Eihän se blogin vika ole, vaan syyt löytyvät kirjoitusten taustoista.

Eikä  näy edes lohduttavaa lintu-Valkeaa näköpiirissäni. Jospa sadun keinoin voisikin vaikuttaa tähän maailmaan. Mutta ikävä kyllä ei tykin piipusta ammuta ruusuja, eikä sitä ole tehty ennenkään. Ja nyt on käytössä jo muut aseet.

Lohdutus, Conte´

Missähän on elämänpuu

Kookas Elämänpuu teos Arabialla...

Sattui koneelta tämä valokuva, (joka ei ole oma ottamani)ja ensimmäiseksi tuli mieleen tuo Birger Kaipiaisen Elämänpuu siellä tehtaan uumenissa. Onko se säilynyt ja entisellä paikallaan.
Nyt kun on tuotanto siirtynyt Romaniaan ja käsittääkseni Thaimaahan, en tiedä tarkemmin....
Kun tässä äskettäin pitelin muualla valmistettua Teema-mukia kädessäni, se tuntui minusta  jotenkin hengittämättömältä. Vertasimme sitä vanhaan mukiin ja samaa mieltä oli ystävänikin. Eri muki. Ale-tuote olikin. Samankokoinen, mutta kutistunut. Aika aikaa kutakin.

Entinen duunipaikka, yksi monista

Tulinen kokki

Imeliä välipaloja

Kaipaan joskus todella imeliä välipaloja, sillä ruokalistanihan on varsin maskuliininen. Ja karvaskin, sillä kokki lykkää varmaankin kaikkiin eväisiini öljyn lisäksi etikkaa. Kaikista halal-shopin ryydeistä en edes tiedä, mitä. Olen lakannut kyselemästä, kun olen huomannut säilyneeni terveenä näinkin pitkään.

Ehkä jopa näiden ansiosta. Hampaissa on karskahtanut myös karkea suola. 

Ruokani ei ole pahaa, en minä sitä tarkoita. En vain ole varma onko kokin kotiseudulla ollut tapana pistellä poskeen puoliraakoja vihanneksia, vai onko kokki rukka luonani vain niin nälissään, ettei malta niitä aina kypsentää. Siitä olen pahoillani jos näin. Kalassa oli eilen isoja ruotoja ja kidukset. Lihoissa on luita ja omenoissa siemeniä ja luumumehuksi luulemani liemi kuin tervankusta.. 

Ja tällä menolla riisin jyvät vähenemään päin.

Ja neuvoksi kaikille naisille: Älä ota kumppaniksesi mustakutrista isoruokaista masterseehviä, joudut vielä tämän koekaniiniksi, kun se testaa uusia reseptejään sinuun.

Mutta minuthan  opetettiin syömään suurinpiirtein kaikki, mikä ei pakene lautaselta. Ja jos alan äkäilemään tai tuputtamaan neuvoja, saattaa kipakka kokkini siitä äkämystyä niin, että ja ottaa ja häipyy, paukauttaa vielä lautasetkin seinään lähtiessään.

Jään  mielenkiinnolla ja kiitollisena odottamaan, mitä sanoo sisikuntani tämän päiväisestä papukastikkeesta.

vesiväri ja piirros

HEMPEILYKSI MENI TÄMÄKIN RUOKAKRITIIKKI, MUTTA MENKÖÖN, KUNHAN VÄLTYN JOKAPÄIVÄISELTÄ SOPAN KEITOLTA ON KAIKKI HYVIN