keskiviikko 8. marraskuuta 2023

2019, Kaarlo Isotalon novellikilpailun antologia ja sen jälkeen

Antologia

 Uuden työväenkirjallisuuden novellikilpailu

-Kumpaa tehdä, kirjoittaa vai piirtää? Vai käykö niin kuin välillä  on käynyt hiihtämisen ja uimisen suhteen, että valinnan kehkeydyttyä liian vaikeaksi lopettaa kummatkin. No uimistahan en voi lopettaa.
Tuossa nyt kuitenkin  novellini valittuna antologiassa, johon oli  tarjolla satoja kirjoituksia.

7.11.2023. Hyvä päiväkirja! Jatkan vanhaan postaukseeni vuodelta 2019.
 Eipä ole tarvinnut tehdä valintoja harrastusten välillä senjälkeen kun nyt 91- vuotias äitini jäi yksin ilman huolenpitäjää kun lähistöllä asunut nuorempi veljeni kuoli yllättäen liikenneonnettomuudessa. Veljeäni ja  hänen seuraansa äiti jäi ikävöimään lopuksi iäkseen niinkuin minäkin. Asunnon hankkiminen ja muuttaminen lähemmäs äitiä on minulle pääkaupunkiseuduille on vaikeaa. Olen kuitenkin asunut siellä aikaisemmin sen verran ettei mene sekaisin liikkuessa vaikka hoitopaikoissa. Äiti on alkanut sairastella enemmän viimeaikoina. Toki häntä käy vilkaisemassa iltaisin kotipalveluhenkilö, joka viipyy 25 minuuttia ja laittaa silmätipat. Muusta vielä selvitään itse. Mutta se kysyy sitä, että olen paljon poissa kotoa. Ja sitten kaukana kotonani on äidin voinnista kova huoli, kortisolit jyllää taivaissa. Aikaa menee kotiin tultua matkasta lepäytymiseen. Rasittavia  ovat vierailutkin. Usein lääkärissä ja tutkimuskäynneillä huonosti liikkuvan kanssa. Ja mikä selittäminen.Vaikka äidin mielestä olisinkin teinityttö jonka menoista ja hatusta ja lapasista pitää huolehtia, olen itsekin alun kahdeksannella kymmentä. Pienessä yhden ihmisen asunnossa ei ole tilaa tehdä omia juttuja. Hyvä jos mahtuu ja pystyy edes ajattelemaan, toisella kun on jatkuva tarve raportoida pieninkin asia ja jokainen  sadepisaran putoaminen parkkipaikan autojen katoille. Vähäiset tekstini ovat jääneet yritelmiksi ja tyngiksi ja kiireessä  tarkastamatta eivätkä raakileet ole menestyneet kirjoituskilpailussakaan. Olen vähentänyt puhelimeen vastaamista yksin olessani enkä  pidä enää yhtään puhelimen soitosta. Jotenkin en jaksa käsitellä ylimääräistä vaan vetäytynyt olen kaikesta ja jättänyt huomiseksi senkin, mikä olisi pitänyt välttämättä tehdä tänään
Palaan taas kotiini ja istun junassa oltuani poissa pari viikkoa.  Surulliselta tuntuu äidin muuttuminen  ihan silmissä kuin
pieneksi linnuksi joka kohta muuttaisi muuanne enkä voi sille pienenemiselle  mitään. Katsoin kun äiti lähti taksissa eikä häntä voinut nähdä sivuikkunasta, vain vähän pipon kärkeä.  Sananmukaisesti hän kuihtuu kuin" pyy mualimanlopun eellä". Nikamat painuneet enemmän ja enemmän maata kohti.

Ja tietokone-aika tekee asioiden hoitamisesta ongelman. Se ei ole huononäköisen vanhuksen itsensä syytä. Papereidenkin kanssa on vaikeaa. Kun olen kymmenennen kerran selittänyt saman asian juurtajaksain en voi mitään, että voin olla jo vähän kireä kun vanhis alkaa aivan uutena  asiana kysyä, että mikäs paperi se tämä sitten on.. Keskusteluissa olen usein pudonnut jo omalta minäkentältäni. Sanon pian joka asiaan enää joo, kyllä, niinhän se on. Muuta en aina keksi. Pelkään loukkaavani, enkä jaksa kinastelua.  Alanko tulla  kyllästyneeksi ja sarkastiseksi hoitajaksi, sellaisiakin on nähty, kun ennen sentään olin tytär ja voitiin hyvällä omallatunnolla vaikka vähän kiistelläkin ja olla asioista erimieltä. Vaikken niin herttainen hymyhuuli ole ollut, vaan ajoin ärtynyt ja vähäpuheinen, vailla tippaakaan siirappia, olen kuitenkin mielestäni tyttärestä käynyt. Enkä ole jättänyt äitiäni pulaan. No on äiti itsekin sanonut, että hän suuttuu jos hänelle aletaan puhua kuin lapselle lätystellään ja vielä jos puhutellaan kolmannessa persoonassa!  Eip kannatakaan ruveta imeläksi ja teeskentelemään hänelle Hyvää ihmistä. Koska asuinpaikkojemme välillä on tuo 500km on kuleteltava myös matkatavaroita ja pidettävä mukana vaihtovaatteita. Joka kerran käydessään ei voi ostaa uutta karderobia ja kaksia kenkiä kun ei ole oikein rahaa yksiinkään, vaikka miten mieli tekisi, sään vaihtuessa aivan muuksi matkalla. 

Alun ensipostauksessa sanon etten voisi uimista lopettaa. En ole enää kuitenkaan jaksanut käydä uimassa, en koko syksynä. Se kun vaatisi aikaa ja matkustamistakin hallille ja tulisi lisåä järjestelyjä. Yritän kuitenkin olla syyttämättä itseäni laiskuudesta oman itseni suhteen. Vaikka nyt haluaisinkin vain nukkua eikä ole paljoakaan virtaa ehkä syntyy vielä joskus edes novellin pätkä. Mutta tuliko tuohonkin liian monta epäilevää määrettä? Ehkä, joskus, edes jne. Ehkäpä. No tämä tästä.Juna tuli perille kerrankin ajoissa klo23.15 vaikka oli rataosuudella tapahtunut henkilövahinko. Taas.





Novellistit: Ali Heikkilä, Anne-Riitta Laukka-aho, Elisa Haverinen, Elli Valtonen, Jarkko Immonen , Jenny Kangasvuo, Jorma Aaltonen, Marja Mäenpää, Merja Leskinen ja Uni Ojuva.

Antologian tekstit ovat Kaarlo Isotalo -novellikilpailun kärkeä. Kirjaan sisältyy novellien lisäksi Harri Kumpulaisen esipuhe-essee sekä Sirpa Kähkösen ja Kari J. Kettulan aihealueen tiiviit luonnehdintatekstit. 🐓




lauantai 4. marraskuuta 2023

Hyvää Pyhäinpäivää!!

Arabialainen uni

Itämainen taide on aina viehättänyt minua. Arabialainen Musiikki suorastaan hivelee selkäpiitäni. Savi ja punonta on side vanhaan   Arabian tehtaan alkuaikoina taiteilijoilla on myös ollut vetoa itämaisuuteen. 

Ajattelin katsoa, miten tekoäly ymmärtää, kun annan sille muutamia sanoja suomeksi, mistä se voi tekaista itämaista eksotiikkaa.

Jospa yhtä helposti voisi säveltää arabi- musiikkia, sitä kun ei vahingossakaan esitetä Suomen radiossa. Ei edes nykymusiikkia, vaikka kuinka sille kuulijoita löytyisikin.




Kulta mielessään 

Illuusio

Mitä on ollut

Mitä olisi ja voisi olla

Mitä ei ole nyt

Köyhyys tappaa

Liika rikkaus tuhoaa valtakunnan 

Kiiltävä katoaa käsistään











 





























 











sunnuntai 29. lokakuuta 2023

Blogivieraita lokakuussa

Heipä hei!  Kiitos jo etukäteen kun jätät kommentin kenttään. Kerro vaikka sataako vai paistaa!🥰🥰🥰🥰 Blogi elää omaa elämäänsä, vaikka se on jäänyt välillä ihan peruslämmölle, sillä minulla on riittänyt perheessä huoltapidettäviä. Nyt on avun tarpeessa 91- vuotias äitini, joka asuu noin 500km: n päässä. Aikaisemmin olin mieheni omaishoitajana. Usein olen joko lähdössä tai tulossa. Energiat huolestuttavan  vähissä. Postauksiinkin on tullut todella pitkiä taukoja.  Omat tekemiset jääneet väistämättä taka-alalle. Mielenkiintoista on kuitenkin katsoa, mihin asti blogi on kulkeutunut sillä aikaa kun matkustan "virtaa edestakaisin".  No souda  en mutta kulutan junan penkkiä.

Unilampaiden Perheidylli

Kellot siirretään pian normaaliaikaan! Kellon veivaaminen tuntuu niin  turhanpäiväiseltä. Keväällä taas eteenpäin ja jos olet puutarhatöissä ja joudut kitkemään rikkaruohoja aamutuimaan, tai poimit mansikoita klo 8  aamulla, käden joutuu työntämään yökasteesta  kylmään puskaan. Tunnin päästä se kaste olisi jo häipynyt.






 











torstai 26. lokakuuta 2023

Viraton kuva?


Kaipaisin selkeyttä siihen missä ilmaisia tekoälykuvia voi käyttää. Luojalla kun ei ole tekijänoikeutta, vain omistusoikeus.














 

tiistai 24. lokakuuta 2023

Omistettu Aira Samulinille

  

KIITOS. Tieto poismenostasi vihlaisee.Olit niin runsas, että muutama sana riittää. Jotenkin tuntui siltä että olet aina siellä. Telkkarissa Tanssii tähtien kanssa yleisössä. Yhtä varmasti kuin joulu tulee. Lehtien sivuilla. Kuvattuna talossasi Haastateltavana eri asioiden  yhteydessä.
 Kiitos iloisesta naurustasi. Onpa paljon poissa kun ei sitä enää kuulu. Kiitos rohkeudestasi ja kiitos esimerkistäsi. Ja kiitos myös siitä  että innostit niin paljon äitiäni jaksamaan. Äiti on nyt 91vuotias. Olen huolestunut kun hän ei tanssi enää.




Perinteinen Juhannusjuhla Suomessa


Olisipa Juhannus  pelkkää Onnea! Vain kesäistä romantiikkaa ja aurinkoa. Rantasaunaa ja sopivan lämmintä järvivettä vain. Usein on kuitenkin huono sää ja satumaisen kylmä. Juhannuskokkoakin olen  joutunut ihailemaan sisältä käsin vuokramökin ikkunasta jäitä ja rakeita vihmoessa nollakelissä. Ja itselläni mukana vain uimapuku ja ohuet kesävaatteet! Juhannusyönä sitten aitassa nukkuvat kalistelleet hampaitaan  lämpötila miinuksella. Edellisenä päivänä ollut vielä hellettä.

 Tapahtuu myös hukkumisia ja muita onnettomuuksia. On tappeluita ja alkoholimyrkytyksiä. Liikenneonnettomuuksilta ei vältytä.
 Lapsuuteni juhannuksia ei sentään haitanneet autot tai  sekään jos satoi. Olihan kuitenkin kukkea kesä. Kokkoa katsottiin välillä järvestä käsin selällään uiden. Kotijärven vesi oli pehmeää ja ilma kevyttä hengittää. Rantasauna oli lämmitetty kuumaksi ja kertalämmitteinen kiuas pysyi lämpimänä aamuun asti. Saatiin omat limunaatipullot, joiden avaaminen repäisemällä värikkään alumiinikorkin  liuskasta jännitti. Oven pieliin oli tuotu juhannuskoivut. Tuvan lattialle laitettu mäntysuovalla pestyt pitkät räsymatot ja ikkunoihin kevyet kesäverhot. Kesävieraat oli sijoitettu tuoksuvine kaupunkitavaroineen kammariin nukkumaan.  Patteriradiosta kuului Kala Eemelin valssi. Se vasta oli aitoa juhannusta se.

Ja hauskaa oli.🎯






























 










En ole kuullut, että juuri  juhannussalko sytytettäisiin palamaan. Vain Kokko. Tekoäly taitaa pitää nuorisoa ihan älyttömänä. Korkean juhannussalon kaatuminen kun on aiheuttanut kuolemantapauksen ilman tultakin salon osuttua paikalla olleen päähän.














Juhannusyö, taikayö









 Suomen satumainen suvi







Aluksi tekoäly kieltäytyi tekemästä kuvaa, missä on valtion lippu. Epäilikö se että käyttäisin sitä nationalistisiin tarkoituksiin?















Tekoäly ei taida tietää minkä kokoinen on kielo, mutta ei se mitään. 









En maininnut mitään toisesta veneestä mutta tekoäly käytti luovuuttaan





Tekoäly ei ymmärtänyt mikä on heinäsorsa. Minusta tämä olio näyttää ihan heinäsirkalta. Hui.














Blogitekstisuositus

KOVA LUU

  Tässä se parempi jalka Hymniä omaishoitajuudesta Suomessa Tarina on tosi ja lainattu omasta julkisesta fb-kirjoituksestani ...