keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Sininen ja punainen


-Vai oliko se punainen ja sininen

Niin kaukana ja niin lähellä toisiaan 

vouisiko lähempänä ollakaan
ja vastakohdat täydentävät toisiaan

Niin kaukana ja niin lähellä, vesiväri piirros



tiistai 8. maaliskuuta 2016

Ei ainakaan hiphoppari

Onko tämä mies teatterista, kirjallisuudesta vai historiasta?

Se on ainakin varmaa, ettei hän ole hiphoppari.

Eikä minulla mitään ole vastaan hoppareitakaan hhhhh.


Lyijykynä-piirros

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Hiirienkö Kalevala






Hyvää Kalevalan Päivää

Kalevala kuuluu kaikille, pienille ja suurille. Hienoa että meillä on kansallis eepos. Sitä vain joskus tulkitaan niin puuduttavalla tavalla, että varsinkin lasten on vaikea ymmärtää Kalevalan kerrontaa. Aikuinenkin saattaa vaipua poreilemaan. Jännitäviä juttuja on Kalevala kuitenkin pullollaan, jännäys on nykyajan virtaus numero uuno. Muualta saa helposti pureskeltavaa täytettä esimerkiksi, kun avaa telkkarin tai tietsikan ja mitä kaikkea mobilea kelläkin on.

Myös kotouttamisessa voisi olla Kalevalalla oma merkityksensä kouluopetuksessa, en tiedä onko asiaa siltä kannalta ajateltu..
Toivon ettei kävisi niinkuin meille koululiikunnan traumatisoimille, että kestää kovin kauan palata asiaan, jos koskaan. Iteltänikin into katkesi joksikin aikaa kumpaankin. Ainoa lause minkä muistan kouluajan kalevalaisesta teksistä kuuluu näin: ....sorran sontatunkiohon läävän nurkkahan nutistan. Kotona piti monta kertaa kysyä mitä se läävä ja sen nurkkaan nutistaminen tarkoittaa. Tuon ansiosta kuitenkin jäi pysyvä muistijälki tuostakin....hhhhh

Ja takaisin Rauta-aika ja kalevalainen taide. Please. Nämä hiiret eivät nyt kuulu pahemmin asiaan. Sattuivat vain pomppimaan pöydällä kun olisin etsinyt parempia kuvia. On kerrankin niin hyvä ilma, että täytyy unohtaa Kalevala ja häippästä ulokoilemaan.. Ehkä illemmalla avaankin Kalevalan jos hiiret  rotat eivät ole sitä jyrsineet lukukelvottomaan kuntoon.






maanantai 22. helmikuuta 2016

Vivahteita maanantaihin

Tervehdys Arvoisa Vieras

Tänään maanantaina tarvitsen väriä tähän harmaaseen päivään. Tekstini näyttävät lyhenevän mutta eihän kukaan aina ole vireessä jos varsinkin on muuta ajateltavaa niin sanotusti.
Super


lagom

sinivihreät

lauantai 30. tammikuuta 2016

In lost? Pahasti eksynyt,....

Kylläpä nyt naurattaa

...kun lopultakin eilen illalla osuin majapaikkaani, siis nykyiseen kotiini suoraan sisäpihalle vieläpä. Pitkän metsä sekoilun eli pitkittyneen iltakävelyn jälkeen kadunnimi rupesi vaikuttamaan oudon tutulta hhhh

ja muistin asuvani kyseisen kadun kulmassa hhhhhhh mutten varsinaisesti kyseisellä kadulla.

Joopa. Tällaista voi tapahtua uudessa kotokaupungissa pimeällä. Tiesin, etten ollut pahasti eksynyt, koska en ollut ylittänyt vielä Pielisjokea kertaakaan. Ainakaan palaamatta takaisin tai uimalla.

Olen siis Joensuussa. Matkalla johonkin. Luulisin. Onpa niin huoleton olo kuin hollituvan entisellä rengillä.

Kuitti uudesta passista

 

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Vantaan kasvot kaksinaiset

Tammistossa

Tikkurilan asema
Vesipisaroita ikkunaruudussa 
huomenna pitäisi lähteä ja palata
ei huvita
on liukasta
en mene tuonne 
asemalle 
se tuo vain ikäviä muistoja
tuonilmaista
ja lähtöjä
vaikka portaat ovatkin vielä uudet

viivasuorat kiskot kulumattomat
mitä tulevat joskus vielä olemaan

en minä sitä ole enää täällä ihmettelemässä
vetelät ovat minua nyt mihinkään viemään



Ruutin kosken seutua



Kuvat kännykällä viime kesältä veljeni hautajaisten aikoihin
Vantaan joki Haltialan seudussa






sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Morjes pilkittäjät ja muut kalamiehet ja naiset

Hellureit!

Huawei sen teit ja multa ensin järjen veit, kun et kylmässä suostunut toimimaan.

Ja Sinä, jos nimesi muistat!
Yritin nimittäin Sinun reissussa ollessasi parantaa blogini ulkoasua , hhhh

Ahvenet, piirros vanhoilla sakuroilla
Ja jo rupesi siinä harmaantumaan sekä pää että sää. Lunta työntää taivaan täydeltä. Eräät taas nukkuvat palmun alla, en ole siitä varsinaisesti kateellinen kuitenkaan. Parempi oisi hyvässä hotellissa.

Kaikki yritykset parantaa blogin ulkoasua siis epäonnistuneet tähän mennessä.
Mistakes. Mistakes.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Oi mummoni mun

---ja naapurin vanha emäntä myös!

Tammimarkkinat, kinkerit ja juoksentelevat koirat, virkistävä virrenveisuus lämpimän uunin edessä tuvassa.
Alan jo kaivata niitäkin.
Nämä viikot paukkupakkasessa alkavat käydä turhan pitkäveteisiksi. Ainoastaan pukemista ja riisumista, mitkä operaatiot kestävät tuntitolkulla sekä ulos lähtiessä, että sisälle tullessa-  Ja vasta on menossa viidennet villahousut.



Veisuuttaa

Lisää kuvateksti

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Lentääkö puusta veistetty lintu?

 Harmaja on hetki


Puinen lintu kelluu, ui, tai oleskelee muuten vain sameahkossa rantavedessä. Sillä ei kai tuo onneton monoliitti edes uida osaakaan.Toivottavasti joku sen löytää ennen järven jäätymistä. Ennen kuin jää ja pakkanen sen halkaisee.

Puulintu, piirros

lauantai 16. tammikuuta 2016

Palvelin jäässä

  - pakkanen hipoo kolmia kymppejä

 Mikäpä ei haalenisi tässä pitkään jatkuneessa paukkupakkasessa. Tähän ajankohtaan sattui myös muuttoni sekä samaan aikaan pari sairastumista.
oisko toinen niistä ollut tekosairaus, mene tiedä hhh.


                      lämmittelen näillä pikkuhiljaa haalenevilla joulumuistoilla.

          Timo-tonttu


tämän vuoden pokkaria
 Pokkaria
                                   omppuja ja pipareita
...vain tämän kerran...

tiistai 22. joulukuuta 2015

Mielleyhtymiä

Joululehdestä poimittua

Piirsin paikallisen lehden joulunumeroon tuon edesmenneen Timo poikani näköisen tontun. Ja siinä se pikku-Timppa nyt kannon nenässä nakottaa ja  ikäänkuin  mainostaa samalla  tuttua, paikkakunnan parhaaksikin voisi sanoa, taksikuskia Hassisen Jounia. Kuinkas sattuikaan. NO MIKÄPÄS SIINÄ!

Ja tuo -mikäpäs siinä- on sitten ihan inside juttu, jos ei ole käyttänyt Hassisen Jounin palveluja.

Pogostasta poimittua

maanantai 21. joulukuuta 2015

Wayn ak



Kyselemään joutuu kaikenlaista ikuisuudelta tuntuvassa pimeydessä


Ja loputon epävarmuus valostumisesta, enkä nyt puhu valaistumisesta. Vaikka tukka  on täynnä rihmarullia ja hiirenkoloja ja kaikkea säilytettävää ja pois heitettävää.tai tarpeellista. Minne katsot. Ketä kutsut.
Tässäkö sitä taas ollaan ja missä entiset ikkunaverhot

Kevättä etsimässä? vesiväripiirros

marani faham walou....adina twah chak

Mutta raha, sitä me tarvitsemme emmekä tätä vitun pakkasta
ja joudumme kärsimään teimmepä niin tai näin.
 


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Päät niin soikeina että ihan pyöreinä

Viime aikoina olen  havainnut ympärilläni niin  soikiapäisiä ihmisiä, että AI ETTÄ! Tälle kuikuilulle on tietysti selitys. Se en ole kuitenkaan minä oudoissa ryysyissäni, vaan ulkomaalaisen ystäväni aiheuttama hämmästys ja uteliaisuus.. Ihmettelenkin eivätkö nykyajan ihmiset ole vielä tottuneet ulkomaalaisiin.

Pallopäitä

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Faaraon muistolle

Kaikki on sittenkin katoavaista

Tänään kuudes joulukuuta 2015 on ensimmänen itsenäisyyspäivä noin viiteentoista vuoteen ilman Faaraota. Hän on nyt jossain kytiksellä tuolla, missä muutkin Faaraot mitä  luultavimmin viettävät kuoleman jälkeistä elämäänsä. Ehkä joku laskee siellä ryöstettyjä aarteitaan ja toinen tarkkailee herkeämättä entistä  ruokakuppiaan. Vähän vaikea näin alkuunsa kuvitella mitä tuolla paratiisissa oikein puuhaillaan

Lähdön syyksi oli merkitty eläinlääkärin laskuun eutanasia. Eutanasiaa tarvittiin kun kissa alkoi selvästi dementoitua. Doctorin piti tulla kello 11.00. Kun häntä ei kuulunut vielä puolenpäivän jälkeenkään, oli minun lähdettävä muualle. Seuraavana päivänä oli tarjolla kaksi ajankohtaa, joko kello 11.00 tai jos eläinlääkärille ei sopisikaan, niin klo 16.00 ja sitten ihan tarkalleen.  Lopulta eläinlääkäri saapui siinä kuuden maissa. Odottavan aikahan on tunnetusti pitkä. En oikein viitsinyt enää soittaakaan, kun puhelut ohjautuivat aina terveyskeskuksen kuntohoitajalle. (Tämä kuntoutus kun on siinä seinän takana.) Hän tuskin oli mitenkään innostunut useista pyynnöistäni tulla päästämään kissaa päiviltä.

Faaraoiden taivaassa




maanantai 30. marraskuuta 2015

soluja rakkuloita

Scetch

Muodostelmat syntyvät rosoina nyt, kun kaikki muutenkin täytyy taas opetella alusta alkain. Niin piirtäminen kuin puuron syönti. Tähän on syynä PYRKIMYS, kun vain tietäisi mihin..hhh

Rakkuloita, piirros

lauantai 28. marraskuuta 2015

Maailman vanhin metsästysase


...Oli pyöreä kuin kivinen reikäleipä

 

Pelto raivattiin vasta sitten. Ja siitäpittäin ruvettiin taas leivästä tappelemaan. Tosin itse en välitä tapella leivänteosta. Kyllä  taikinan joku toinen saa hämmentää puolestani. Se on kovaa hommaa, jos kätesi ovat jo kuluneet äärirajoille.



Kaskessa, vesiväripiirros


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Tragedian ainekset

Kohtaamisia, ohituksia ja muuta kurvailua

Kun on toinen sinistäkin sinistäkin sinisempi ja toinen niin punainen, löytyvät kaikki myrkyn vihreydet ennen pitkää. Tämä kurottelu jäi nyt kuitenkin jotenkin päälle tuosta edellisestä postauksesta ja sisältää "suuren tragedian" kuvallisten puutteidensa lisäksi. Toivottavasti vain tragedian ainekset. Harmoniasta viis.




Harmoniasta viis,  väritetty piirros

Blogitekstisuositus

KOVA LUU

  Tässä se parempi jalka Hymniä omaishoitajuudesta Suomessa Tarina on tosi ja lainattu omasta julkisesta fb-kirjoituksestani ...