Tuulen kukat tulevat

Keskiviikko iltaa Rakkaat Katsojat!

Tuulen kukat, vesiväri

Kaverini lähti eilen aamulla suurin toivein keskussairaalaan poistattamaan tikkejä amputoidusta raajastaan. Suuri toive oli päästä kotiin terkkarilta huhtikuulla alkaneelta sairaalajaksolta. Toisin kävi ja siviilit vaihtuivat samantien niihin kuusi numeroa liian isoihin sairaalavaatteisiin siellä isossa pajassa. Edessä on  varmasti uusi isompi leikkaus. Että se juhannuksesta.

 Ja mitä tästä opimme? Emme mitään. Diabetes väijyy kaikkialla ja joitain sukuja vielä hanakammin kuin toisia. Vältä sitä  ja metabolista oireyhtymää, jos suinkin voit!

Minä, sateenkaaren "täysosuma"

Hieman ironiaan taipuvaisuuteni takia voisi olla otsikosta aistivinaan jotain tuon tapaista, mutta totta joka sana

Vuonna 2008 olin erään ystäväni kanssa Koitajoen suunnalla Kesonsuolle erkanevalla joenhaaralla, jota puroksi kyllä kutsutaan. Jahkailimme vesille lähdön kanssa ukkosen jyrinän takia, matka  kun olisi useita kilometrejä pitkä. Ilman näyttäessä rupeavan selkiintymään, joelle lähdettiin.

Purolla nähtiin ihmeellinen sateenkaari-näytelmä. Kauempana näkyi paistavan aurinko aivan siniseltä taivaalta sateenkaarien takaa, mutta me jouduimmekin ukkosrintamaan. Äkkiä  suuri sateenkaari kääntyi meitä kohti lähestyen veneen takaa. Aivan kuin olisi valtava olento kääntynyt meitä katsomaan.  Se oli niin leveä että peitti koko puron leveyden useita metrejä. Korkeutta sillä tuntui olevan aina taivaaseen asti.

Istuin veneen kokassa ja kaari siirtyi minuun alkaen liekehtiä vaatteissani ja hiuksissani ja ympäröivässä vedessä. Kaverini hämmästyi ja minäkin aluksi ihan järkytyin tästä suuresta yllätyksestä niin että iho meni kananlihalle, Sateenkaari viipyi ainakin kilometrin matkan ja niin kauan ympärilläni, kun laskimme maihin vastapäätä Keson lintutornia. Salamat välähtelivät ja kaari kääntyi pois taas kuin elävä olento ja himmeni alkaneeseen sateeseen. Lintubongari oli  ollut samalla tornissa ja nähnyt myös jotain merkillistä tapahtuvan.

Minulla oli seuraavana kesänä Taitokeskus Piirolan Pihassa näyttely, missä kerroin tästä tapahtumasta ja mistä tämä kuvakin. Kuva maalauksesta on skannattu sanomalehtikuvasta ja siksi noin epämääräinen. Alkuperäinen maalaukseni tuhoutui myöhemmin huonossa säilössä kelvottomaksi.

Seuraaja

Puusta Pitkälleen

Ilomantsin puunveistoviikko 24.-29.6.2013

Madonna, mystinen taustavaikuttaja

Tästä alkoivat karhufestarit!

"Maaseudun Sivistysliiton PUUSTA PITKÄÄN-hanke järjestää Ilomantsissa kansainvälisen puunveistotapahtuman, joka koostuu erilaisista työpajoista ja moottorisahaveiston mestarikurssista. Tapahtumaa tultaneen kehittämään tulevaisuudessa ja on mielenkiintoista nähdä, miksi se muotoutuu."

Madonnan V-tyyli, Erkki Määttänen, Ilomantsi

Kuvassa oleva Madonna ja Määttäs Erkin haastattelu televisiossa 2000-luvun alussa olivat jääneet mieleeni. En ollut silloin koskaan vielä Ilomantsissa käynytkään. 
Kun sitten seisoin Ekin pihamaalla, huomasin tutun hahmon suksilla ja koin jonkunlaisen ahaa-elämyksen tapaisen. 

Madonna on jo aikaa sitten lahonnut ja kaatunut kiven taakse pitkälleen. Näin sen jo vuosia sitten pötköttävän selällään heinikossa, vain sukset olivat vielä kivellä. Miksei hieno Madonna ollut päässyt suojaan navettaan Mobutun veljesten seuraksi!

Näätien lumoissa

Sateista perjantai-iltaa!

Nuo näädät, miksi heitä luulisin, tarkoitan mökin välikaton asukkaita, ovat aivan lumonneet minut

Jokaisella pesueesta tietävillä on lajille omat määrityksensä.  No kärppään ei väritys sovi, näädäksi kooltaan nippanappa. Mutta mehän olemme yksilöitä kukin. Vaatetustakin vaihdamme vuodenajan mukaan. Ehkä emo on laihtunut imettäessään, on niin solakka. Amerikkalaisten piirrosten karrikoitu rähjäinen takapihan näätä, joka on kumonnut talon isännän maissiviskit (isäntä tietysti on joku intellektueelli puoliboheemi toimittaja. kirjailija tai ehkä itse se janoinen sarjakuvapiirtäjä), on kaukana tästä kauniista eläimestä!

Lapsena haaveiltiin sen polkupyörän lisäksi myös elättivariksesta, puhuvasta papukaijasta ja oikeasta aapiskukosta. Nyt on hienoa tuntea luonnoneläimen läheisyys yrittämättä sitä omistaa.

Liitto

Kolinaa ja vilinää koolinkilaudoilla

Vilpoista keskiviikko-iltaa!

Kun minusta  kesällä ei mitään kuulu, olen useimmiten viettämässä  alkukantaista " laatuaikaa".  Heh heh tuo koko sanaällötys, jota en itse olisi takuulla koskaan keksinyt. Ehkä taas vain olen turhan muutosvastainen, niinkuin monet entiset nuoret jossain iässä. Oli se ikä sitten milloin hyvänsä.

Parinpäiväisen laatuajan vieton jälkeen olisin taas vain nukkunut kellon ympäri, jos se olisi ollut mahdollista. 

Valvoin tietysti vahtien naapureitani eteisen  vintillä. Toisin kuin ihmisnaapureitteni tekemiset, näiden pikku kolistelijoiden meno on saanut uteliaisuuteni ihan positiivisesti punaiselle! Viime kerralla heitä en vielä nähnyt.  Pelkäsin jo sen lapinpöllön ruhjakkeen pistelleen koko pesueen parempiin suihin, kun ei alkanut hiiskaustakaan kuulua. No mitäs minä oisin kuullutkaan. Ajaa päristelin pitkäksi kerennyttä heinikkoa tunti tolkulla.

Vaan kun illatsuun päästiin, alkoi nälkä kalvaa meitä kaikkia yhtäaikaa.  Alkoipa oven päältä vilahdella pieniä suloisia nenän päitä! Ja kuulumaan vähän varoitusääniäkin minulle. Mitäs metelöin.

Yöksi pimeni ja alkoi sataa. Näin emon? seisovan nurkalla kahdella jalalla kuulostelemassa korvat pystyssä. Voi kun tuo olikin kaunis! Ja niin sitten nukahdin jokapuoliseen töpinään. Pahimpiin kolahduksiin heräsin, mutta olin todella iloinen näiden vekkulien läsnäolosta! En ainakaan tuntenut itseäni yksinäiseksi. 

Paremmin tämä kuvannee sadetta -jos sitäkään,  kuin kaunista kesänaapuriani! Hatara muistikuva ei ole vähääkään tieteellinen ja toistaalta niin herkkää olentoa en osaisi edes piirtää.

Pienpetoihin en ole kovin usein törmännyt, edes nähnyt hangella jälkiä. Mutta jos katsoo tilastoja niiden pitäisi olla kovinkin yleisiä! Toivottavasti mitään häkkejä tai muita väkkyröitä ei ala ilmaantua lähistölle. En pitäisi tätäkään mahdottomana, sillä olihan kerran  haaskakin kaivettu ojan penkkaan aivan pihapiirin reunalle ja vieläpä vain parinkymmenen metrin päästä lähteestä sen yläpuolelle! Sieltä penkan takaa se löytyi kauhean mätänevän hajun ansiosta. Tutkittuani sitä lähemmin siellä oli ainakin kokonainen matoja kuhiseva lintupoikue, sekä kalanjätteitä. Joimme tuosta lähteestä kulkiessamme. Lähteellä oli merkkinä kepin päässä kauha.

Onni Lampi

Hyvää Viikonvaihdetta erityisesti onkijoille!

Kun sade ruoskii sielua, mutta helle piinaa kroppaa

Enkä nyt tarkoita sitä muuatta Helteen Mattia

Nahkasohvalla on nyt hyvä levätä viileässä. Sieltä kuuluukin parhaillaan syvää kuorsausta.

Sataako juhannuskokolla jäitä, kun näkyi tuohon piirrokseen ilmestyneen ristin tapainen, vaikken salkoa tavoitellutkaan.

Jossain sataa, pikku piirros

Aitoa metsän väkeä tapaamassa

Tervehdys huuhkajan naapurista ja näätiäisten alakerrasta!

Vaatimaton metsämökkimme tuli siivottua lattiasta kattoon, minkä nyt vuorokaudessa parissa kerkiää, kun myös rassasin välillä kukkapenkkejä Tämä olikin samalla tuunausreissu, sillä välittäjäkin näyttäytyi juuri kesken pahimman mylläkän. Nyt olen ihan poikki enkä vielä oikein halua ajatella mökitöntä elämää. Näin lie paras kuitenkin, ei minusta ole kahden edestä reiskaksi! 

Mutta ei niin ikävää ettei jotain mukavaakin. Tultuani mökille kuului jokin lintu tehneen välikattoon pesänsä. Arvelin että västäräkki olisi jo saanut ekan poikueensa. Ihmettelin vain kun ei lintu pyrähtänyt lentoon, kun ovea joutui aikalailla paukauttamaan. Pian tuon pesän toiminta alkoi herättää uteliaisuuttani. Kun aamuyöstä läksin pihan perälle ja aika vauhdikkaasti vielä, oven päältä kuuluikin murinaa! Huh!

Pian kömmin takaisin ikkunaan jos vilaukselta näkisin vaikkapa ärhäkän näätiäisen. Olipa hieraistava silmiä kahteen kertaan kun humalasalon päähän aivan muutaman metrin päähän  oli ilmestynyt suurikokoinen pää,  joka tuijotti suoraan ikkunaan. Löydettyäni lasini olin tunnistavani tämän ensin suuri kokoiseksi huuhkajaksi. Huuhkajakin tuolla salolla huhuilee. Sen verran nyt viisastuin  katsellessani kuvia, että kyseessä oli kookas lapinpöllö! Sen katsetta ei hevillä unohda!

Viikset ja" kulmakarvat" koristivat suurta päätä. Sain katsella myyriä kyttäävää lintua niinkauan kuin jaksoin. Mentyäni taas uudestaan ulos olin kompastua jänikseen. Saman suuren linnun näin nousevan ojan varresta  illalla taittaessani saunavastaa.  Lähistön suurelta suoalueelta huokuu vielä yökylmää vaikka päivä olikin  kuuma. Olipa ihana käydä kerrankin saunassa ilman itikoita. Tänä aamuna ne  jo olivat heränneet.

Pihassa huojui vain yksinäinen tulppaani siellä täällä. Oisko myyrillä ollut osuutta asiaan. Välikaton Veetua en päässyt näkemään. 

Jäähyväinen, vesiväri

Tulppaanien aikaan

Hyvää alkavaa viikkoa kukkasin! 

Tai eiväthän tulppaanit ole ihan kukkasiakaan vaan kerrassaan näyttäviä kukkia, jotka jättävät vaatimattomammat helposti varjoonsa. Ainakin Ilomantsin terkkarin pihassa on katsomisen arvoinen koko kesän kukkiva penkki, jossa nyt alkavat aikaisimmat sipulikukat peittyä uusiin nouseviin lajeihin.
Siinä eräänlaisessa bergolassa kukkien äärellä tulee viipyiltyä lähes jokapäivä.

Tulppaanit, vesiväri

Kesäistä lauantaita!

Meilläkin on vihdoin kesä. Kaikki mahdolliset alkukesän sipulikukat, esikot ja tuomet ovat puhjenneet kukkaan. Aurinko paistaa täydeltä terältä eikä enää raivoisasta tuulesta tietoakaan.Välillä vähän pilven reuna viilentää sopivasti paahdetta.Voi kiitos tästäkin päivästä.

Kevätesikko, väritetty piirros

Ystävien merkitykselle

Heippa ja korviimme koivunlehtien havinaa!

Tämän kertaisen piirrokseni omistan Ystävilleni. Vaikkei heitä kovin monta ole, on se tuki ja tietoisuus siitä ollut tarpeen elämänkumppanin tälläkin hetkellä oltua sairaalassa pitkälti toista kuukautta. Vilttihattu muistaa meitä usein tai joskus hiihtää vain läheltä. Ja niin se muistaa ystäviänikin ja kaikkia, joilla on rakkaita ihmisiä. Tämä piirros on tietysti myös erityisesti Sinulle.  Kiitos!

Lastut aina lentelevät, vesivärit

 Ystävyyden puulla on aina nakertajansa, niinkuin tässäkin puussa nuo pari tikkaa saavat kyllä lastut irtoamaan.

Haaveiden karusellisa

Kesäinen Päivä Sinullekin!

Elon karusellin pyöriessä, milloin isommalla, milloin pienemmällä vauhdilla, on meno ainakin mukavampaa näin auringon paistaessa.

Lapsena kovastikin haaveili vaikkapa polkupyörästä tai pääsevänsä aloittamaan koulun ja sitten taas ylemmälle luokalle. Sitten  aikuisen maailman isoista asioista, joihin joskus tulisi pääsemään mukaan. Kyllä sinä vielä kerkiät, kuuli usein sanottavan.

Haaveiden karuselli, akvarelli

Kukkiva Sarvi

Hyvää ja kaunista torstaita!

Tänään koivut ovat selvästi saaneet pikkuiset lehdet.  On tätä kauneutta odotettukin.

Kukkiva sarvi, vesiväri

Mekot kesätuulessa

Kesäisiä tuulen henkäyksiä uuden mekon helmoissa, Kevätjuhla-mekko, kesämekko. Ja uusi mielellään, sillä entinen ei sovi enää kuitenkaan.

Kolme? mekkoa, vesiväri

Huvikseen kruunautunut

 Vielä yksi juhlakuva näin Äitien Päivän illatsuun

Etsin vanhaa vappunenää aiemmin postaamieni vappukuvien lisäksi. Löysinkin koko naaman. En siis sitä nenää, mitä etsin. Tietenkään! Mutta komeahan  on tämäkin, eikös!

Hymyilevä vieraamme

Pienelle kielojen löytämälle tytölle ja meille muille

Iloista Äitien Päivää Kaikille, äideille, lapsille, isille ja Jokaiselle !

Ja Jokainen on jonkun lapsi itsekin. Ei tehdä  ainakaan tästä päivästä liian suurta draamaa tai tragediaa! Olemassa olomme on suuri ihme.

Ilo ja ihanuus, piirros

Orvokkeja tälle päivälle

Hyvää Äitienpäivän aattoa!

Näin aattona voi vielä harjoitella kortin piirtämistä huomiseksi. Jos ei saa valmista tai asettaa itselleen liian kovia vaatimuksia, joutuu antamaan kaupasta ostetun kortin, niinkuin minäkin lähetin omalle äidilleni. Sattui löytymään niin kivan näköinen pieni musta ja veikeä koira, joka hellyttävästi siinä istui pää kallellaan ruusu hampaissa, muistuttaen kovasti äidin Jenni-koiraa, jonka kanssa he yhdessä tekivät taivalta pitkine auto- ja junamatkoineen. Arvelin juuri siitä kortista olevan tällä kertaa eniten iloa.

Heippa Äiti!

Kaksi kuvaa, yksi maisema

Voihan perjantaita, vettä paistaa!

Kun näppöset huurussa kiireellä yritin kuvailla tuota kumpareelta avautuvaa lampea "siintelevine vaaroineen", paistoi sentään aurinko, vaikka syksy alkoi ollakin. Nimesin tuon piirroksen Erämaa lammeksi, mitä se esittääkin.

 Erämaa lähistöllä vain on kokenut todella monet myllerrykset, ihmisen taholta varsinkin. Metsähän kasvaa, selvä se, mutta suuret kynnetyt aukot ovat lohduttomia. Muinoin alueella on riehunut myös suuri metsäpalo, mistä on vielä merkkeinä mystisiä mustia kantoja siellä täällä puiden lomassa. Niitä saattaa ihan hätkähtää, kun sellainen tuntuu  katsovan aivan liikkumatta, kun nostat pääsi  marjamättäästä.

 Toivon mukaan saan vielä tuolta kuvan paikalta joskus oikean maalauksen aikaiseksi Varmaankin palaan sinne vielä. Paikka on minulle tärkeä.

Erämaalampi, vesiväri luonnos

Tupakuvia

Tervetulleeks näkemään tähänkin tupaseen!

Kuvista voi huomata, ettei turhia tavaroita kovinkaan ole. Tämä ei ole mikään varsinainen sisustusjuttu, myöskään en väitä, että näin pitäisi elää. Näin on vain joskus elettty. En tiedä sitäkään, onko oltu onnellisempia, vai ollaanko onnellisempia nyt? Valon leikki merkitsi paljon auringon paistaessa milloin mistäkin kuusiruutuisesta ikkunasta. Tuvan pöytä oli tärkeä keskipiste penkkeineen. Sieltä pöytä- laatikosta löytyi vallan vaikka mitä! Tämä on vain pieni tupanen isojen talojen korkeisiin pirtteihin ja kookkaisiin kalusteisiin verrattuna. Vähän kuin minun kotonani vielä 60-luvulla.

Radio ja tuvansänky

Päiväkahvilla kellon alla

Taidemuseon takapihalla

...ehkä sinne kuulunkin. Ainakin ihastelin näitä Kuopion taidemuseon takapihalla olleita kevät tuulessa heiluneita maalauksia, mitä sitten lienevät olleetkaan ja kenen, en muista. Aikaa on kulunut parikymmentä vuotta ja risat!