Mekot kesätuulessa

Kesäisiä tuulen henkäyksiä uuden mekon helmoissa, Kevätjuhla-mekko, kesämekko. Ja uusi mielellään, sillä entinen ei sovi enää kuitenkaan.

Kolme? mekkoa, vesiväri

Huvikseen kruunautunut

 Vielä yksi juhlakuva näin Äitien Päivän illatsuun

Etsin vanhaa vappunenää aiemmin postaamieni vappukuvien lisäksi. Löysinkin koko naaman. En siis sitä nenää, mitä etsin. Tietenkään! Mutta komeahan  on tämäkin, eikös!

Hymyilevä vieraamme

Pienelle kielojen löytämälle tytölle ja meille muille

Iloista Äitien Päivää Kaikille, äideille, lapsille, isille ja Jokaiselle !

Ja Jokainen on jonkun lapsi itsekin. Ei tehdä  ainakaan tästä päivästä liian suurta draamaa tai tragediaa! Olemassa olomme on suuri ihme.

Ilo ja ihanuus, piirros

Orvokkeja tälle päivälle

Hyvää Äitienpäivän aattoa!

Näin aattona voi vielä harjoitella kortin piirtämistä huomiseksi. Jos ei saa valmista tai asettaa itselleen liian kovia vaatimuksia, joutuu antamaan kaupasta ostetun kortin, niinkuin minäkin lähetin omalle äidilleni. Sattui löytymään niin kivan näköinen pieni musta ja veikeä koira, joka hellyttävästi siinä istui pää kallellaan ruusu hampaissa, muistuttaen kovasti äidin Jenni-koiraa, jonka kanssa he yhdessä tekivät taivalta pitkine auto- ja junamatkoineen. Arvelin juuri siitä kortista olevan tällä kertaa eniten iloa.

Heippa Äiti!

Kaksi kuvaa, yksi maisema

Voihan perjantaita, vettä paistaa!

Kun näppöset huurussa kiireellä yritin kuvailla tuota kumpareelta avautuvaa lampea "siintelevine vaaroineen", paistoi sentään aurinko, vaikka syksy alkoi ollakin. Nimesin tuon piirroksen Erämaa lammeksi, mitä se esittääkin.

 Erämaa lähistöllä vain on kokenut todella monet myllerrykset, ihmisen taholta varsinkin. Metsähän kasvaa, selvä se, mutta suuret kynnetyt aukot ovat lohduttomia. Muinoin alueella on riehunut myös suuri metsäpalo, mistä on vielä merkkeinä mystisiä mustia kantoja siellä täällä puiden lomassa. Niitä saattaa ihan hätkähtää, kun sellainen tuntuu  katsovan aivan liikkumatta, kun nostat pääsi  marjamättäästä.

 Toivon mukaan saan vielä tuolta kuvan paikalta joskus oikean maalauksen aikaiseksi Varmaankin palaan sinne vielä. Paikka on minulle tärkeä.

Erämaalampi, vesiväri luonnos

Tupakuvia

Tervetulleeks näkemään tähänkin tupaseen!

Kuvista voi huomata, ettei turhia tavaroita kovinkaan ole. Tämä ei ole mikään varsinainen sisustusjuttu, myöskään en väitä, että näin pitäisi elää. Näin on vain joskus elettty. En tiedä sitäkään, onko oltu onnellisempia, vai ollaanko onnellisempia nyt? Valon leikki merkitsi paljon auringon paistaessa milloin mistäkin kuusiruutuisesta ikkunasta. Tuvan pöytä oli tärkeä keskipiste penkkeineen. Sieltä pöytä- laatikosta löytyi vallan vaikka mitä! Tämä on vain pieni tupanen isojen talojen korkeisiin pirtteihin ja kookkaisiin kalusteisiin verrattuna. Vähän kuin minun kotonani vielä 60-luvulla.

Radio ja tuvansänky

Päiväkahvilla kellon alla

Taidemuseon takapihalla

...ehkä sinne kuulunkin. Ainakin ihastelin näitä Kuopion taidemuseon takapihalla olleita kevät tuulessa heiluneita maalauksia, mitä sitten lienevät olleetkaan ja kenen, en muista. Aikaa on kulunut parikymmentä vuotta ja risat!

Velda, kaverini

Heippa ja hei!

Vappuna piirtelin Veldaa valokuvasta. Blogissani en ole käynytkään koko viikolla. Sensijaan mm lääkärissä Joensuussa perjantaina. Pielisjoki odotteli säpinää ja lokit kirkuivat kovassa tuulessa. Anttilasta ostinkin sitten aika kirkuvat aniliinin punaiset katukengät. Jeejee. Onhan täällä tuo Kalevalantie, missä steppailla!

Vappu meni siis aivan huomaamatta. Puhujana olisi täällä ollut Markku Pölönen. Meilläpäin ei kuitenkaan kirkonkylä ole se ainoa tapahtumien kehto, vaan Möhkön kulttuurikylä vähän kauempana  rajan pinnassa.   Puheiden lisäksi siellä olisi voinut kuunnella oikeaa kosken lotinaa Lotinakoskessa! Möhkössä on aikoinaan ollut järvimalmi- ruukki. Ruukista on jäljellä museona toimiva pytinki, mutta myös paljon toimintaa, kuten aivan upea kesäteatteri. Uittoaikojen muistona on Möhkön Manta kahviloineen. Makkaranpaistoakin voi  rantakatoksessa.harjoittaa.

 Mutta huonolla säällä minua ei saa enää mihinkään.  Mie en lähe! En tarkene. Valon Juhlassakin olin jäätyä, kun satoi koko ajan...

Sitten kesällä.

Velda miettii, vesivärit

Näistähän tuntee vapun

Vapun aattoa ja Hauskaa Vappua Itsekullekin Säädylle!

Näsiästä näpättyä, valkovuokkoja ja takavuosien ulvovia ylioppilaita,  puuttuu vain vappunenät, mutta nekin vielä jostain esiin kaivetaan. Vettäkin sataa taas suunnilleen sopivasti.

Musikaalista? vappua Kuopion Kauppakadulla

Valkovuokot aurinkoisessa paikassa

Myrkyllinen näsiä kukkii keväällä,

Näin joskus Kalakukko-kaupungissa Kuopiossa, mistä kuvat. Vappusääthän tunnetusti vaihtelevat. Sifonkimekkoon laittautunut  voi joutua palaamaan  lumisateessa värjötellen.  Nyt on meillä vaivaiset viisi astetta lämmintä. Mutta aurinko uskalsi kuitenkin jo hetken näyttäytyä.

Kevättä Ilomantsissa

Heippa Kaikki!

Kevät keikkuen tulepi. Eilen sain niskaani useammankin raekuuron.
Kuvassa Ilomantsin kaunis ortodoksinen kirkko keväällä peltotöiden aikaan. Tänä vuonna ei kevät ole läheskään näin pitkällä. Kuva onkin toukokuulta aikaisemmilta vuosilta. Tämä peltoalue on kirkon takana kylän puolelta katsoen. Klikkaa kuvaa isommaksi, niin kirkko tulee lähemmäksi.

Pyhän Elian kirkko

Ilomantsin ortodoksinen seurakunta idän ja lännen välissä

Ensimmäinen maininta pyhän Elian seurakunnasta on Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1500. Kylän keskuskukkulalla Pappilanvaaralla sijaitsi tuolloin pieni profeetta Elian eli karjalaisittain Iljan kirkko.

Ilomantsin sijainnilla idän ja lännen välissä on ollut suuri vaikutus seurakunnan yli 500-vuotiseen historiaan. Täällä karjalainen mielenmaisema ja itäsavolainen luonteenlaatu sävyttävät ikivanhaa kristillistä kulttuuria.

Jälkimmäinen  pätkä lainattu tekstistä, mikä löytyi Googlesta/ Suomen ortodoksinen kirkko/ Pyhän Elian kirkko

Sorsimatta ketään

Hyvää keskiviikkoa!

Harjoittelin sorsia.

Usein on tullut niitä katseltua. Kerrankin veneen perätuhdolta käsin lumpeikossa onkiessani säikäytti sorsan poikanen minut pahanpäiväisesti nappaamalla kiinni sormeeni. Käteni kun oli roikkunut vedenpinnalla siimaa pidellen. Mitä muutenkin siinä sitten haaveilin...

Luonnospiirroksia,  vesiväri ja vesivärikynät

Pohjois-karjalaista ite-taidetta

Terveisiä ja tunnelmia tuttavamme navetasta!

Julkaisin tämän tekstin jo eilen, mutta nyt pari kuvaa lisää!

-Siellä eivät ole ammut pitkään aikaan enää rehua rouskuttaneet.  Maitotonkan ja siivilän kolahtelusta on kulunut vuosia. En tiedä, mitä navetassa nyt tapahtuu ja minkälaista metsäkansaa siellä nyt asuu. Kuvienkin otosta on jo jonkun aikaa kulunut.

Huomiotani kiinnittää tuo puun lehti vasemmalla!

Pari karhua

Terveisiä tekijälle Erkille!

Sydänpuuni

Hei vain Lukijani!

Katsot juuri sydänpuutani, jonka piirsin muistutututtamaan siitä,  että tänään on käytävä sydänfilmissä.

Tuo vaatimattoman näköinen käyrä osoittautuikin mielestäni gaafiseksi mestariteokseksi, sillä pumppuni on kunnossa eikä näin ainakaan siitä ole harmia. Olisin varmaan muistanut mennä terveyskeskukseen ilman tuota piirrostanikin, mutta tulipahan tehtyä!

Vesiväripiirros

Kevään korvalla

Tervehdys Arvoisat Vierailijat ja kaikki Uudet Lukijat.

Elämän kumppanin sairaalassa olo on taas vienyt paljon voimia ja aikaakin asioiden kanssa pähkäillessä. Onhan taas tulossa  muutoksia, eikä varsinkaan helpompaan suuntaan, liikuntakyvyn entisestäänkin vaikeutuessa.. Kevät on edistynyt hissukseen siinä Hitaasti aivan huomaamatta. Lunta tosin on vielä, mutta myös lumen alta paljastuvia roskia ja jätöksiä vähän joka puolella.

Tällaisen nostalgisen piirroksen sain illallla aikaan ilhduttaakseni  alakuloista mieltäni ja samallapa hyvät fiilikset toisillekin, ketkä tykkäävät pääskysten sujahtelusta, perhosista, touhukkaista muurahaisista ja lehmien ammumisesta laitumella.

Kevätkesää, vesiväri piirros

Yöksi talliin

Hyvää alkavaa viikkoa!

Heppoja tässä houkutellaan laitumelta auringon laskiessa.
Ennenkuin olen saanut  säädöt kohdalleen, vuorokauden tapahtumat sijoittuvat muutenkin näytölläni  ilta-aikaan, vaikka oisi kuinka kyseessä kukonlaulu juhannus aamuna. Blogin parissa askaroinnille ei tahdo taas oikein liietä aikaa enkä raski ottaa pultteja muuten näin mukavasta ajankulusta. Luotan siihen, että jotain näkyy..........

Vesivärein ja värikynin tehty piirros

Tuohista nostalgiaa

Puhdetöinään työpäivän jälkeen punoo konttia Vilho. En ole häntä koskaan tavannut. Mutta kuullut olen hänen taidoistaan ja jäljellä on muutama valokuva tästä rajan takana Vellivaarassa syntyneestä tuohen taitajasta Vilho Kiiskestä.

Vilho kontin teossa Ilomantsissa, vesivärityö

Lankalauantaita ja pikku sinistä

Sinikurppa ja kesän keiju

Vaikka olen ehkä vähän jälkeenjäänyt taidan olla myös aikaani edellä... Lehtokurppaa ei vielä aikoihin  kuulu iltareitillään. Onni on kuitenkin suosinut säiden suhteen, aurinko paistaa niin kirkkaalta taivaalta kuin suinkin voi. Vettä ja sohjoa paikoin jalkakäytävillä täälläkin.

Sinikurppa ja kesän keiju

Siniperhot ja kultainen muna

Iloista Pääsiäistä

Musta kissa  piilostaan Kaikille näin naukaisee

Minulla on lentopelko, 

ootan, joku noita-akan kuuta kohti laukaisee

Kiinnosta ei luutakyyti,

kohta alkaa hiiren pyynti!

Selityksen makua! Minusta näyttää, että kissa on saanut kaverin!

Kaunista keskiviikkoa

...toivottavat myös kettuseni

Valoisa päivä houkutteli piirtämään pari kesäistä kettua. Kettu se on kiva veitikka -varsinkin kun ostan  kananmunat kaupasta.

Viime kesänä mökillä sain kuulla kettujen laulua lähistöllä olleelta pesältä. Ketun poikaset vaikuttivat kovin tarmokkailta ja ne pitivät kovaa säpinää, kunnes sitten pesä alkoi hiljetä. Joskus teki mieli mennä katsomaan lähemmin, mutta ajattelin kuitenkin antaa heidän elellä kaikessa rauhassa.

Vanha Pää kuin juuripahka ja Windowskasi..

Kaunista Palmu-sunnuntaita!

Mauri ja kala?

Syvän meren kala, pajun juuripahka, asetelmassa päällimmäisenä


Löytyivät patikkaretken päätteeksi, kun istahdin tutkimaan kipeytyneitä varpaitani, Kaverini Maukka sitten valmisti tämän teoksen.