Sorsimatta ketään

Hyvää keskiviikkoa!

Harjoittelin sorsia.

Usein on tullut niitä katseltua. Kerrankin veneen perätuhdolta käsin lumpeikossa onkiessani säikäytti sorsan poikanen minut pahanpäiväisesti nappaamalla kiinni sormeeni. Käteni kun oli roikkunut vedenpinnalla siimaa pidellen. Mitä muutenkin siinä sitten haaveilin...

Luonnospiirroksia,  vesiväri ja vesivärikynät

Pohjois-karjalaista ite-taidetta

Terveisiä ja tunnelmia tuttavamme navetasta!

Julkaisin tämän tekstin jo eilen, mutta nyt pari kuvaa lisää!

-Siellä eivät ole ammut pitkään aikaan enää rehua rouskuttaneet.  Maitotonkan ja siivilän kolahtelusta on kulunut vuosia. En tiedä, mitä navetassa nyt tapahtuu ja minkälaista metsäkansaa siellä nyt asuu. Kuvienkin otosta on jo jonkun aikaa kulunut.

Huomiotani kiinnittää tuo puun lehti vasemmalla!

Pari karhua

Terveisiä tekijälle Erkille!

Sydänpuuni

Hei vain Lukijani!

Katsot juuri sydänpuutani, jonka piirsin muistutututtamaan siitä,  että tänään on käytävä sydänfilmissä.

Tuo vaatimattoman näköinen käyrä osoittautuikin mielestäni gaafiseksi mestariteokseksi, sillä pumppuni on kunnossa eikä näin ainakaan siitä ole harmia. Olisin varmaan muistanut mennä terveyskeskukseen ilman tuota piirrostanikin, mutta tulipahan tehtyä!

Vesiväripiirros

Kevään korvalla

Tervehdys Arvoisat Vierailijat ja kaikki Uudet Lukijat.

Elämän kumppanin sairaalassa olo on taas vienyt paljon voimia ja aikaakin asioiden kanssa pähkäillessä. Onhan taas tulossa  muutoksia, eikä varsinkaan helpompaan suuntaan, liikuntakyvyn entisestäänkin vaikeutuessa.. Kevät on edistynyt hissukseen siinä Hitaasti aivan huomaamatta. Lunta tosin on vielä, mutta myös lumen alta paljastuvia roskia ja jätöksiä vähän joka puolella.

Tällaisen nostalgisen piirroksen sain illallla aikaan ilhduttaakseni  alakuloista mieltäni ja samallapa hyvät fiilikset toisillekin, ketkä tykkäävät pääskysten sujahtelusta, perhosista, touhukkaista muurahaisista ja lehmien ammumisesta laitumella.

Kevätkesää, vesiväri piirros

Yöksi talliin

Hyvää alkavaa viikkoa!

Heppoja tässä houkutellaan laitumelta auringon laskiessa.
Ennenkuin olen saanut  säädöt kohdalleen, vuorokauden tapahtumat sijoittuvat muutenkin näytölläni  ilta-aikaan, vaikka oisi kuinka kyseessä kukonlaulu juhannus aamuna. Blogin parissa askaroinnille ei tahdo taas oikein liietä aikaa enkä raski ottaa pultteja muuten näin mukavasta ajankulusta. Luotan siihen, että jotain näkyy..........

Vesivärein ja värikynin tehty piirros

Tuohista nostalgiaa

Puhdetöinään työpäivän jälkeen punoo konttia Vilho. En ole häntä koskaan tavannut. Mutta kuullut olen hänen taidoistaan ja jäljellä on muutama valokuva tästä rajan takana Vellivaarassa syntyneestä tuohen taitajasta Vilho Kiiskestä.

Vilho kontin teossa Ilomantsissa, vesivärityö

Lankalauantaita ja pikku sinistä

Sinikurppa ja kesän keiju

Vaikka olen ehkä vähän jälkeenjäänyt taidan olla myös aikaani edellä... Lehtokurppaa ei vielä aikoihin  kuulu iltareitillään. Onni on kuitenkin suosinut säiden suhteen, aurinko paistaa niin kirkkaalta taivaalta kuin suinkin voi. Vettä ja sohjoa paikoin jalkakäytävillä täälläkin.

Sinikurppa ja kesän keiju

Siniperhot ja kultainen muna

Iloista Pääsiäistä

Musta kissa  piilostaan Kaikille näin naukaisee

Minulla on lentopelko, 

ootan, joku noita-akan kuuta kohti laukaisee

Kiinnosta ei luutakyyti,

kohta alkaa hiiren pyynti!

Selityksen makua! Minusta näyttää, että kissa on saanut kaverin!

Kaunista keskiviikkoa

...toivottavat myös kettuseni

Valoisa päivä houkutteli piirtämään pari kesäistä kettua. Kettu se on kiva veitikka -varsinkin kun ostan  kananmunat kaupasta.

Viime kesänä mökillä sain kuulla kettujen laulua lähistöllä olleelta pesältä. Ketun poikaset vaikuttivat kovin tarmokkailta ja ne pitivät kovaa säpinää, kunnes sitten pesä alkoi hiljetä. Joskus teki mieli mennä katsomaan lähemmin, mutta ajattelin kuitenkin antaa heidän elellä kaikessa rauhassa.

Vanha Pää kuin juuripahka ja Windowskasi..

Kaunista Palmu-sunnuntaita!

Mauri ja kala?

Syvän meren kala, pajun juuripahka, asetelmassa päällimmäisenä


Löytyivät patikkaretken päätteeksi, kun istahdin tutkimaan kipeytyneitä varpaitani, Kaverini Maukka sitten valmisti tämän teoksen.

Tähdenlennolle mahtuu aina, jos vain osuu kohdalle

Revontulia ja keväisiä taivaanmerkkejä näkyvillä

Näin unta tytöstä juoksemassa öisessä metsässä yöpaitasillaan. Uni ei kauan kestänyt, sillä välähdyksenä ilmestynyt tähti vei tytön mukanaan. En tiedä, oliko tyttö kävellyt unissaan -vai miten hän metsän pimentoihin oli joutunut? Heräsin äkisti siihen, kun makkariin sytytettiin valo. Uutisissakin oli ollut kuvia edellisen yön revontulista ja näin keväällä kirkkaasti  valaisevasta tähdestä kyseltiin radiossa.
Olen ollut pitkiäkin aikoja kokonaan katsomatta televisiota, koska en viitsi katsella sitä enää unissani. Ainakin ns. joutavat jutut saavat puolestani olla. Kuvat kun tarrttuvat helposti tajuntaani.

.

Uni, hahmotelma paperille
 

Olenko Onnettaren suosiossa vai yksinkertaisesti EN?

Hyvää perjantaita Sinulle joka tapauksessa!

Vuorossa nämäiset puhtoiset kakkaraiseni. Niitä riittää kyllä, niinkuin siivoamistakin. Muutapa ei juuri nyt löydykään. Paitsi että Ystävättäreni kellarin oven eteen oli ilmaantunut kookas nahkasohva. Menimme yhdessä katsomaan, olisiko mitenkään mahdollista päästä sen ohi komeroon. Sohvaan olikin sillävälin ilmaantunut puhelinnumero ja hinta: KYMMENEN euroa. Minä heti puhelimen kampiin ja sohvan omistaja tuotapikaa paikalle. Kaupat tuli, sillä olinkin juuri etsinyt sohvaa.

Sitten piti hankkia kyyti ja kantajat. Mutta eipäs sekään, kuin KYMMENEN ekua. Siihen asti kaikki loistavasti. Tunsin jo Fortunan oleskelevan liepeilläni.  

Mutta: Asun vanhassa ja vähän hankalasti suunnitellussa talossa kapeikkoineen ja kaikkine mutkineen, joten jouduttiin sohvien vaihdon takia siirtämään ensin "vähän tavaroita". Lopulta siirtämään lähes kaikki tavarat. Oli siis pakko alkaa luututa lattioita, kun mustuneet alustat yms paljastuivat. Lopulta piti ihan oikeasti siivota ja vaihtaa järjestyksiä. Pari tavaraa ois toisella puolen kylää ja tarvitaan taas pari kantajaa, syvältä kellarista. Enpä tiiä irtoaako enää kympillä...Rojekti on nyt pahasti kesken ja kiittämätön Fortunakin tais lähteä apumiesten matkaan! Olisin minä häntä muuten kaikille ylistänyt sohvan johdosta.

Aurinkoiset kakkarat. Taiteltava kortti

Punainen mökki

Heippa!
Eilen oli uimahallissa kivaa. Tosin ltalehden etusivulla kerrotaan, ettei liikunnasta ole kaikille mitään hyötyä, vaan kaikki on kiinni geeneistä. Norjistuminen olisi tarkoituksena kuiteskin myös huomiseksi suunnitellulle kirpparikävelylle. Kuvankaltainen kanavatyökään tuskin ihan muitta mutkitta meikältä  onnistuisi tänä päivänä, kun kaikki tuntuu olevan vähän jumissa! Katselen vanhoja ja niiden avulla  yritän elpyä  uusiin koitoksiin..

Punainen mökki, kanavatyö

Kevätaurinkoa suoraan tajuntaan

Se päivä koittaa joka vuosi. Huomaa auringon paistavan voimakkaammin kuin pitkään aikaan. Valossa kätesi näyttävät taas paljon ryppyisemmiltä kuin viime vuotisessa valoshow:ssa. Vellovia pölyhiukkasia ilmatilasi täynnä, miten tuossa olet voinutkaan hengittää. Loppuuko se happi nyt tähän paikkaan vai lisääntyykö voimalla? Joka paikka näkyy olevan täynnä naarmuja ja kolhuja. Pahempi räjähdys, kuin minkä olisi saanut aikaan Andyllä, minkä sentään piti räjäyttää lika POIS!  Näyttääkö mikään edes kovin kauniilta, ennenkuin ajatukseen alkaa tottua. Että kerrankin on valoa niin paljon, että siinä voisi vaikka kylpeä.

Rumistelua pensselillä

Olen joskus nähnyt todella taitavasti tehdyn, harmoonisen anemone-asetelman jossain taide-kirjassa. Tämä toteutus kuitenkin poikkeaa ainakin 130% näkemästäni maalauksesta. Ei ehkä edukseen.  Mutta fiilis, se fiilis...

Hyvää ja ansaittua naistenpäivää Arvon Naiset!

Erään naistenpäivän juhlatilaisuudessa kukkatukeni rupesi kukkimaan. Kukintaa kesti sitten pääsiäiseen saakka. Kukat ovat siksi keltaisia.

Piirolassa

Suunnistusta Aurinkokiven ja horoskoopin avulla

Istuttiin ystävättäreni kanssa terveyskeskuksessa odottelemassa sieltä vastaanotolla kävijää. Huviksemme siinä luettiin horoskoopit.Tapaisin henkilön menneisyydestä ja se vaikuttaisi jotenkin elämääni. No heko heko, en usko kooppeihin.
Hetkeäpä myöhemmin, ei tuntiakaan kulunut, tapasin sattumalta täällä käymässä olleen miehen. Olimme asuneet samoilla seuduilla kävi heti ilmi. Nähtyäni hänen ajokorttinsa ällistyin. Eipä  oltu ihan viime vuosikymmeninä nähtykään! Samaa maaseutukouluakin joskus käyty, mutta vähän eri aikoina ja samassa kaupungissakin välillä asuttu.  Hän kertoi olleensa avosydän leikkauksessa. Jäin kovin mietteliääksi.
Päätin aloittaa taas kuntoilun!

Väritetty piirros

Apua! Uimapukuni on kutistunut

Pari askelta kevääseen

Tulin juuri uimapuku ostoksilta. Tarkoitus on kohentaa kuntoa, mikä on päässyt nyt jotenkin rapistumaan. Eikä ihan väljähtyneessä keltaisessa simmarissa viitsi mennä halliin samoin kuin muutamaa numeroa liian pienessäkään. Uimapuvun pieneneminen tapahtuu todella äkkiä tässä iässä (n.60v), jos sitä ei käytä.

Yritin myös tavoitella keväistä tunnelmaa  piirtämälläkin. Paperi ei vain siihen käyttoon ollut tarkoitettua. Treenausta siis, kun kaatumisen aiheuttamat vaivat eivät ole vielä parantuneet.  Huolestuttavaa vähän tuo käsien voimattomuus, mikä sen seurauksena tuli. Muistakaa hyvät ihmiset liukuesteet!

Se on sitten helmikuun osalta menoa!

Tulossa oleva Pääsiäinen on minulle mieluinen juhla, vaikkei mämmi oikein enää maistukaan.

Täällä Pohjois-Karjalassa opin, että punainen on (ortodoksien) pääsiäisen väri. Olinhan muualla tottunut enemmän tipun keltaiseen. Muistan myös vanhusten oikeasti pelänneen ja inhonneen pääsiäis-noitia, kun olin vuosia sitten askarruttamassa heitä.  Tehtiinkin jotain ihan muuta. Joskus taas pitkät pyhät ovat tuntuneet pitkiltä kun kevään  sankoissa myräköissä ja lumisateissa ei ole ollut loppua. Pääsiäisen junien kanssa sattuneista sekaannuksista matkalla pyhien viettoon  on myös kokemuksia. Mutta silti.

Löysin kopiopaperille värittämäni kuvan, joka on ollut tekstausharjoituksiani. Lisää pääsiäistä, kunhan kädet parantuvat.

Vihoviimeinen entreeee!

Sattuipa tässä liukastuminen kotiin tullessani. Asun nimittäin aikamoisella mäellä. Tietä oli jollain koneella juuri päivällä ajettu eikä mistään löytynyt jalan alle hiekan jyvästäkään. Samaisella tien pätkällä olen kaatunut myös parisen vuotta sitten illan pimetessä, sellaisessa paikassa missä päällyste yhden äkin jostain kumman syystä päättyy.
Tällä kertaa oli jalassa oikein kansainvälisissä urheilukisoissa mainostetut Uvex-merkkiset jalkineet, jotka tuntuivat vain pikku pakkasessa kovettuneen pohjistaan kiikkeriksi kipoiksi.
Kiitän Luojaani, ettei käynyt pahemmin. Tuli vain mustelmia ja venähdyksiä ja ranteet olivat kyllä lähellä katketa. Siis nyt ei piirrellä paremmin. Käytinkin kuvankäsittelyä kuvaamaan tuota ikävää tapahtumaa.

Kotiin tulo vastamäessä

Viimeiset vitamiinit alaoksilta

Kun mustaviinimarja-pensaan runsaat  tertut on jo pomittu, mutta jotain sentään jäänyt linnuillekin

C-vitamin, piirros