Tähdenlennolle mahtuu aina, jos vain osuu kohdalle

Revontulia ja keväisiä taivaanmerkkejä näkyvillä

Näin unta tytöstä juoksemassa öisessä metsässä yöpaitasillaan. Uni ei kauan kestänyt, sillä välähdyksenä ilmestynyt tähti vei tytön mukanaan. En tiedä, oliko tyttö kävellyt unissaan -vai miten hän metsän pimentoihin oli joutunut? Heräsin äkisti siihen, kun makkariin sytytettiin valo. Uutisissakin oli ollut kuvia edellisen yön revontulista ja näin keväällä kirkkaasti  valaisevasta tähdestä kyseltiin radiossa.
Olen ollut pitkiäkin aikoja kokonaan katsomatta televisiota, koska en viitsi katsella sitä enää unissani. Ainakin ns. joutavat jutut saavat puolestani olla. Kuvat kun tarrttuvat helposti tajuntaani.

.

Uni, hahmotelma paperille
 

Olenko Onnettaren suosiossa vai yksinkertaisesti EN?

Hyvää perjantaita Sinulle joka tapauksessa!

Vuorossa nämäiset puhtoiset kakkaraiseni. Niitä riittää kyllä, niinkuin siivoamistakin. Muutapa ei juuri nyt löydykään. Paitsi että Ystävättäreni kellarin oven eteen oli ilmaantunut kookas nahkasohva. Menimme yhdessä katsomaan, olisiko mitenkään mahdollista päästä sen ohi komeroon. Sohvaan olikin sillävälin ilmaantunut puhelinnumero ja hinta: KYMMENEN euroa. Minä heti puhelimen kampiin ja sohvan omistaja tuotapikaa paikalle. Kaupat tuli, sillä olinkin juuri etsinyt sohvaa.

Sitten piti hankkia kyyti ja kantajat. Mutta eipäs sekään, kuin KYMMENEN ekua. Siihen asti kaikki loistavasti. Tunsin jo Fortunan oleskelevan liepeilläni.  

Mutta: Asun vanhassa ja vähän hankalasti suunnitellussa talossa kapeikkoineen ja kaikkine mutkineen, joten jouduttiin sohvien vaihdon takia siirtämään ensin "vähän tavaroita". Lopulta siirtämään lähes kaikki tavarat. Oli siis pakko alkaa luututa lattioita, kun mustuneet alustat yms paljastuivat. Lopulta piti ihan oikeasti siivota ja vaihtaa järjestyksiä. Pari tavaraa ois toisella puolen kylää ja tarvitaan taas pari kantajaa, syvältä kellarista. Enpä tiiä irtoaako enää kympillä...Rojekti on nyt pahasti kesken ja kiittämätön Fortunakin tais lähteä apumiesten matkaan! Olisin minä häntä muuten kaikille ylistänyt sohvan johdosta.

Aurinkoiset kakkarat. Taiteltava kortti

Punainen mökki

Heippa!
Eilen oli uimahallissa kivaa. Tosin ltalehden etusivulla kerrotaan, ettei liikunnasta ole kaikille mitään hyötyä, vaan kaikki on kiinni geeneistä. Norjistuminen olisi tarkoituksena kuiteskin myös huomiseksi suunnitellulle kirpparikävelylle. Kuvankaltainen kanavatyökään tuskin ihan muitta mutkitta meikältä  onnistuisi tänä päivänä, kun kaikki tuntuu olevan vähän jumissa! Katselen vanhoja ja niiden avulla  yritän elpyä  uusiin koitoksiin..

Punainen mökki, kanavatyö

Kevätaurinkoa suoraan tajuntaan

Se päivä koittaa joka vuosi. Huomaa auringon paistavan voimakkaammin kuin pitkään aikaan. Valossa kätesi näyttävät taas paljon ryppyisemmiltä kuin viime vuotisessa valoshow:ssa. Vellovia pölyhiukkasia ilmatilasi täynnä, miten tuossa olet voinutkaan hengittää. Loppuuko se happi nyt tähän paikkaan vai lisääntyykö voimalla? Joka paikka näkyy olevan täynnä naarmuja ja kolhuja. Pahempi räjähdys, kuin minkä olisi saanut aikaan Andyllä, minkä sentään piti räjäyttää lika POIS!  Näyttääkö mikään edes kovin kauniilta, ennenkuin ajatukseen alkaa tottua. Että kerrankin on valoa niin paljon, että siinä voisi vaikka kylpeä.

Rumistelua pensselillä

Olen joskus nähnyt todella taitavasti tehdyn, harmoonisen anemone-asetelman jossain taide-kirjassa. Tämä toteutus kuitenkin poikkeaa ainakin 130% näkemästäni maalauksesta. Ei ehkä edukseen.  Mutta fiilis, se fiilis...

Hyvää ja ansaittua naistenpäivää Arvon Naiset!

Erään naistenpäivän juhlatilaisuudessa kukkatukeni rupesi kukkimaan. Kukintaa kesti sitten pääsiäiseen saakka. Kukat ovat siksi keltaisia.

Piirolassa

Suunnistusta Aurinkokiven ja horoskoopin avulla

Istuttiin ystävättäreni kanssa terveyskeskuksessa odottelemassa sieltä vastaanotolla kävijää. Huviksemme siinä luettiin horoskoopit.Tapaisin henkilön menneisyydestä ja se vaikuttaisi jotenkin elämääni. No heko heko, en usko kooppeihin.
Hetkeäpä myöhemmin, ei tuntiakaan kulunut, tapasin sattumalta täällä käymässä olleen miehen. Olimme asuneet samoilla seuduilla kävi heti ilmi. Nähtyäni hänen ajokorttinsa ällistyin. Eipä  oltu ihan viime vuosikymmeninä nähtykään! Samaa maaseutukouluakin joskus käyty, mutta vähän eri aikoina ja samassa kaupungissakin välillä asuttu.  Hän kertoi olleensa avosydän leikkauksessa. Jäin kovin mietteliääksi.
Päätin aloittaa taas kuntoilun!

Väritetty piirros

Apua! Uimapukuni on kutistunut

Pari askelta kevääseen

Tulin juuri uimapuku ostoksilta. Tarkoitus on kohentaa kuntoa, mikä on päässyt nyt jotenkin rapistumaan. Eikä ihan väljähtyneessä keltaisessa simmarissa viitsi mennä halliin samoin kuin muutamaa numeroa liian pienessäkään. Uimapuvun pieneneminen tapahtuu todella äkkiä tässä iässä (n.60v), jos sitä ei käytä.

Yritin myös tavoitella keväistä tunnelmaa  piirtämälläkin. Paperi ei vain siihen käyttoon ollut tarkoitettua. Treenausta siis, kun kaatumisen aiheuttamat vaivat eivät ole vielä parantuneet.  Huolestuttavaa vähän tuo käsien voimattomuus, mikä sen seurauksena tuli. Muistakaa hyvät ihmiset liukuesteet!

Se on sitten helmikuun osalta menoa!

Tulossa oleva Pääsiäinen on minulle mieluinen juhla, vaikkei mämmi oikein enää maistukaan.

Täällä Pohjois-Karjalassa opin, että punainen on (ortodoksien) pääsiäisen väri. Olinhan muualla tottunut enemmän tipun keltaiseen. Muistan myös vanhusten oikeasti pelänneen ja inhonneen pääsiäis-noitia, kun olin vuosia sitten askarruttamassa heitä.  Tehtiinkin jotain ihan muuta. Joskus taas pitkät pyhät ovat tuntuneet pitkiltä kun kevään  sankoissa myräköissä ja lumisateissa ei ole ollut loppua. Pääsiäisen junien kanssa sattuneista sekaannuksista matkalla pyhien viettoon  on myös kokemuksia. Mutta silti.

Löysin kopiopaperille värittämäni kuvan, joka on ollut tekstausharjoituksiani. Lisää pääsiäistä, kunhan kädet parantuvat.

Vihoviimeinen entreeee!

Sattuipa tässä liukastuminen kotiin tullessani. Asun nimittäin aikamoisella mäellä. Tietä oli jollain koneella juuri päivällä ajettu eikä mistään löytynyt jalan alle hiekan jyvästäkään. Samaisella tien pätkällä olen kaatunut myös parisen vuotta sitten illan pimetessä, sellaisessa paikassa missä päällyste yhden äkin jostain kumman syystä päättyy.
Tällä kertaa oli jalassa oikein kansainvälisissä urheilukisoissa mainostetut Uvex-merkkiset jalkineet, jotka tuntuivat vain pikku pakkasessa kovettuneen pohjistaan kiikkeriksi kipoiksi.
Kiitän Luojaani, ettei käynyt pahemmin. Tuli vain mustelmia ja venähdyksiä ja ranteet olivat kyllä lähellä katketa. Siis nyt ei piirrellä paremmin. Käytinkin kuvankäsittelyä kuvaamaan tuota ikävää tapahtumaa.

Kotiin tulo vastamäessä

Viimeiset vitamiinit alaoksilta

Kun mustaviinimarja-pensaan runsaat  tertut on jo pomittu, mutta jotain sentään jäänyt linnuillekin

C-vitamin, piirros

Öinen soolo

Eka kissahavainto tehty!

Kun kaksi keväistä kollikissaa osuu yöllä yksiin kotisi nurkille, seuraa siitä ärhäkkä yhteenotto tai ainakin kova mekkala. Osaa se kulkuri moukua yksinäänkin!

Yössä yksin kun vaeltaa...

Kakkaroita!

Heissan ja hellurei!

Päivitänpä blogiani näillä joskus piirtämilläni kakkaroilla. Kaikki  taitettavan kortin kukat olivat ensin kovin yksilöllisiä, jos sitä ilmausta nyt tuossa käyttäisin. Varsinkin alaosan kukkaset eivät yhtään muistuttaneet ylempiä, ihan tarkoituksella. Aikani väritettyä tuo "ryhmän vaikutus" alkoi kuitenkin tahtomattani näkyä. Jäin tuota jotenkin miettimään. Höh.

Iloista Päivää!

Kortista tuli vähän huono skannaus eikä sen "kuolematon" idea varmasti ainakaan tämän kuvan perusteella selviä kellekään, mutta ajatushan on tärkein, eiks niin....

Viivästynyt kukka viidakostani

Heippa jälleen taas.
Siinäpä vierähti jokunen päivä kaukana tietokoneesta elämän ankarien realiteettien parissa, mietinnässä läheisen terveyttä ja henkeä, sekä loppu elämää koskevat valinnat. Eikä tämä vielä tähän pääty. Tarkoitan parantumattoman sairauden kanssa painimista.
Ehtipä mennä ystävänpäiväkin samassa. Siksipä lähetän tämän kukan viidakostani Kaikille katsoville. Muistuttaa vähän Amazonin liljaa.

Värikynä piirros

Lapset kammarin ikkunassa

Mitähän nuo ukot ulkona oikein heiluvat? Ovatkos  ne hyviä vai pahoja setiä? Toivottavasti vain kertovat harmittomia kalajuttuja. 

Hyvää viikonvaihdetta Kaikille Vierailijoilleni. Kiitän kommenteistanne. Vastaan sujuvammin kunhan siirryn tuohon uuteen koneeseeni, mikä vielä odottelee nettiä. Mitenhän se varjeltuisi kaikilta näiltä mainoksilta,  jotka kiusaavat tätä vanhaa tupajumia.

Lapset ikkunassa, m-vkopio vesivärityöstä

Nykkii-nykkii

Onkiminen osaa olla sitten kivaa!

Tämä piirros löytyi äsken etsiessäni paria osoitetta paperinipun välistä. Osoitteet kun vaihtuvat, puhelinnumerot varsinkin nykyään ihan yhtenään.. Kännykät menevät epäkuntoon tai häviävät eikä muutenkaan mikään ole niin kiveen hakattua! Onkiminen onkin siihen nähden aivan ihanaa, kuten kuvasta näkyy, vaikkei mitään olisi niin otsahiessä etsinytkään.. Saaliita on sitten tullut enemmän syötyä kuin kuvattua.

Ongella, piirtelyä

Talvinen hauki, tätä 11-kiloista vonkaletta esittelinkin jo fb-sivullani.

Jo vähän "mandalointia"

Tuo otsikko siksi, että tämä on ihka ekani. Mandaloihin olen tutustunut oikeastaan vasta täällä bloggerissa ja todellakin ihaillut näkemiäni.

Pastelli

Leveällä leivosen siivet

Tänään lauha keli ja aamun valkeneminenkin aikaistunut selvästi. Kun läksin kävelemään kylille tintit varikset ja naakat rupattelivat nekin puheliaina. Kuului myös tikka päristävän rumpusarjojaan lähistöllä. Se tuntui mukavalta, kuin olisi askelkin keventynyt siinä samalla.

Kun lueskelen omia juttujani, muitakin kuin näitä blogitekstejä,  tuntuvat ne välillä vähän marisevilta. Kuin pitäisin itseäni jotenkin ruikuteltavana olentona. Vai liekö vain kaikuja savolaismallisesta ironiasta, mikä huumorin laatuna altistaa väärinkäsityksille hyvinkin herkästi. Varsinkaan huonona päivänä en saisi sitä viljellä. Kun en sitten itsekkään aina ymmärrä, mitä oikein tarkoitin! Odotan joka tapauksessa kovasti kevättalvea ja kevään tuloa, minkä varmaan huomaakin.

Ulkoilun jälkeen etsin tämän leivosen tähän terhentelemään. Sekin on kaverini Maukan käsialaa. Leivoselle ominaista on kuulemma leveä nokka! Harvemmin olen nähnyt aivan viime vuosina lepattelemassa pellon ojien yllä ravintoa etsimässä. Maisemat muuttuvat ja elinolot samalla..

Päästäisiinpä pian pääsiäiseen!

Vaikka talvi sopii suomalaiselle, niiii. Enpä enää tiiä.

Lupasivat pakkasta, joten sivelin liian rasvaiset becon-palat tinteille hyvinvoivaan joulukuuseen parvekkeella kaverini luona
.Ja vielä ois tulossa Ystävän Päivä ja Runebergin päivä ja ties mitä, ennenkuin järvistä lähtee nuo huonoiksi mainitut jäät! Ja laineet alkavat liplattaa.

"Eipä tuu mieleenkään", miten piti sukat monojen päällä jarpaat paleltumaisillaan hakeutua sinne opinahjoon. Vieläpä ilkeiden isojen poikien kanssa kilsakaupalla, onneksi parempiakin matkatovereita liittyi  lopun matkaa. Onneksi kaikki eivät olleet sellaisia !

Ga, täss myö ootellaa

Lapsi Ulpukkalehdostani

Kun näyttelyn nimeksi on suurella vaivalla keksitty Näkyjä...eikä sitäkään ihan itse keksitty, vaan joku on hätäpäissään sanonut että laita se... kun jotain on laitettava.. niin mihinkähän tuo jo viittais?

Oiskohan kyseessä intiutio -vaje? Minusta tuo olisi hyvin kuvaava nimitys olotilalle, jossa ei yhtään enää raksuta. Tuossa tapauksessa näyttelysihteerillä puolestani.

Pastelli, kesäinen Joensuun näyttelyn muisto v.2004

Jostain syystä en päässyt kommentoimaan, mutta tässäpä nämä Kiitokset seuraavana tuleville kommenteille. Poggarin toimittaja teki jutun täällä jo ennen näyttelyä kun hain töitäni Mantsin kehyksestä, missä  ne kehystettiin. Kahtena seuraavana vuonna oli joulukuussa näyttelyt täällä Piirolan pihassa. Viimeksi heinä-elokuussa Piirolassa pari-kolme vuotta sitten.
Näyttelyn pitäminen on kivaa ja vähän jännittävääkin, koska olen vähän ujo. En ole kauhean "hienostunut" ja toivon " tavallisten" ihmisten käyvän aina katsomassa, jos ja kun olen jotain saanut aikaan. Esillä on ollut myös nukkeja ja punoksia.

Nuo silmät mua sähtää!

Tänään vuorossa Maukan kampihäntäinen kissa!

Kissa on muotoiltu liimapuusta ja kokopuinen häntä liitetty takapuoleen. Katti näyttää hyppäävän minä hetkenä hyvänsä pystyyn.

Musta Vaaraonikin antoi minulle jo heti aamusta vähän sähköhoitoa käydessään kipunoimassa vieressäni. Suorastaan sen turkki rätisi. Olisikohan jotain kevään merkkejä? Huomaan useissa blogikirjoituksissa jo havaitun esim lintujen elämässä orastavaa keväisyyttä ainakin etelämmässä.

Kissa, puutyö nikkaroinut Mauri