Onko blogini kadonnut?

Yritin lukea blogiani sen jälkeen, kun korjailin kirjoitusvirheitä ja tein pikku muutoksia ja sitten yritin myös kirjautua Blogit.fi kautta useita kertoja  pääsemättä, sain vain erroria ja ilmoituksia liian monista uudelleen ohjauksesta, ilmoituksen,  että blogini on poistettu, tai se voi olla väliaikaisesti poistettu tai siirretty muualle. Blogspot osoite oli se, mikä ilmoitti blogin poistetuksi. En kuitenkaan ole tietääkseni  poistanut. Pääsin sitten lopulta sisään klikkaamalla muualle jakamastani  kuvallisesta linkistä. Ja sitten tarkastin https-asetuksen ja  poistin Chromesta evästeitä jne. Jokin on edelleenkin vialla. En vaan keksi mikä. Miksi ei käytä https:aa kun se kuitenkin on päällä. Esim Instagramista ei koskaan ole päässyt blogiini siitä syystä että sivusto ei ole turvallinen.Tyhmä ei ymmärrä.

Mielikuvituskaveri

Arvoisa Vieras!

Riihen takana illan tullen voi keksiä vaikka mitä. Vaikka sen puuttuvan leikkikaverin ihan omasta päästä. Kuvan reunassa vilahtava ja viuhtova  otus ja vahvin lapiomies edustaa tässä tuota ilmiötä "näkymätön leikkikaveri". Itselläni oli lapsena usein pikkumetsän leikeissä mielikuvituskaveri josta ei oikein saanut selvääonko se metsäneläin vai tonttu. -Jätä se kuitenkin ulos, äläkä tuo sitä tupaan riehumaan! Olen kuullut jonkun toisenkin vanhemman käskeneen jättää lastensa  näkymätön kaveri ulos. Kyllä se osaisi sitten taas tulla kun menet leikkimään.

Varsinkin vieraiden aikana ei aikuiset halunneet leikkejä "Kotilan kärpän" kanssa! Sen nimen olin antanut tuolle vilkkaalle vilkkusilmäiselle ystävällen, joka osasi tehdä temppuja ja kaikkea mahdollista mitä kuvitella voi ja oli myös nopea kuin elohopea toisin kuin minä itse, kömpelys.

Porukalla leikkimässä, piirros

Sonkajan koulun tammi

Sonkajan koulun tammi.

Muistoissani Ilomantsi ja siellä Enon tien läheisyydessä, mutta Hömötintien varressa sijaitsee tarinoiden Sonkajan koulu, lähes 120 vuotta sitten rakennettu ja vähän myöhemmin laajennettu kaunis rakennus. Nykyisin sekin on  hiljentynyt paikka. Kylätalona kuitenkin hyvässä kuosissa ja varmaan siellä vieläkin kangaspuut kolisevat. Siellä oli toiminut sodan aikaan myös sotasairaala, missä suoritettu leikkauksia ja amputaatioita. Ylimääräiset raajat oli haudattu koulun puutarhan perälle rantaan vievän tien varteen  ja luutarhan päälle kylväytetty sakea elämänlanka eli isokierto. Kertomusten mukaan kouluun olisi liittynyt erikoisia tapahtumia, nähty liikkuvan öisiä valoja ja heijastusmaisia näkyjä. Näistä itsekin luin  vanhoista Pogostan Sanomista, jotka varmaan jokaisen kävin läpi kasatessani paria leikekirjaa. Toinen tuli Iljalaan ja toinen käsitteli Koitereen vesialueen säännöstelyä. Koululla olivat asuneet ja vaikuttaneet aikanaan opettaja Tauno Kinnunen ja kulttuuriperheensä. Edeltäjämme, koulun yläkerrassa asunut kuvataiteilija ja kansalaisopiston opettajana toiminut Lahja naureskeli, että onhan siellä koululla voinut näkyä kummitus,  kun hän oli pimeinä pakkasaamuina anivarhain mennyt alakerran luokkiin taskulampun kanssa lämmittämään pönttöuuneja, aamutakissa ja vielä tukka kampaamatta. 

Nukuin kesälllä ainaisten hyttysten aiheuttaman riesan vuoksi koulun isolle vintille laitetussa teltassa. Karmea herätys oli, kun kerran yöllä havaitsin teltan suulla liikettä ja pian joku viileä tarttui jalkoihini vetäen minua  syrjemmälle voimakkaasti sieltä oviaukosta käsin.

Koskaan en saanut selvää,  mikä se olisi voinut olla. Sain heti teltasta pompattuani sähkövalon päälle eikä siellä ketään näkynyt. Ei se ollut ainakaan Mauri, jota ensin epäilin, että jos haluaa tulla sinne nukkumaan hänkin, tai kissani Faarao ollut liikkeellä, Muitakaan epäiltyjä ei ollut. Lukitsin perässäni vintin ainoan poistumistien eteisessämme moneksi päiväksi. Toinen, huvittavampi tapaus vintillä oli, kun minä kummitus itse istuin siellä eräänä sadepäivänä kaikessa hiljaisuudessa, vain sateen ihanasti ropistessa kattoon, möllötin vanhaan pulpettiin ahtautuneena piirtämässä. Paikalle tuli nuohooja tarkastuskäynnille tutkailemaan piippuja ja hormeja. Hän ei minua sieltä vintin perukalta ollut huomannut ennenkuin sanoin hänelle kajakalla äänellä  päivää. Pahasti hän säpsähti ja katsoi minua kuin aavetta. Pahoillani tästä säikäyksestä olen.

Koulun vierustassa penkassa kasvaa tämä haaroittunut iätön tammi, Vanhasta Valamosta on  tuotu taimi, pensasmaiseksi kasvanut ja juuresta asti haaroittunut, kai olisi kaivannut leikkaamista tullakseen yksirunkoiseksi  suureksi puuksi. -Sonkajan  kyläkirjasta, "Laatokan latvavesiltä" koonnut ja kirjoittanut Aini Peltola, toimittanut Urho Kinnunen, voi lukea tarkemmin Sonkajan vaiheista. Tammi oli vaurioitunut kuvan oton jälkeen myöhemmin seudun yli pyyhkäisseessä kovassa myrskyssä. Mitähän sille nyt kuuluu?  Täällä Vantaalla sataa nyt lunta.

Tässäpä se Vanhasta Valamosta tuotu tammen taimi Sonkajan koulun pihassa

Sumerit, nuo supraviisaat seksagesimaalin keksineet tötteröpäät tekoälyn silmin. Huom tekoäly mainittu ihan suosiolla.

Tarunhohtoinen, leikkimielinen ja nopealukuinen "eeppokseni" Tervetuloa!

Sumer

Samarran malja v 5000 eKr, Samarran laatan kuvasymbolit, ensimmäinen mallinnus Linnunradastamme? Muinaislöytö Etelä-Irakista.

Ajattelija ajan virralla 

Ishtar, Burney relief, kuva wikibediasta

Innana, taivaan jumalatar, saattoi olla todella arvaamaton ja repiä kappaleiksi tai syöttää  vaikka leijonalle

Ishtar ja Tammuz jumalat maan päällä 

Sumerit, nuo supraviisaat kellonkeksijät. Mistä he tulivat?  Tässä vähän leikkimielinen ja iloitteleva kurkistus tuhansien vuosien taakse Mesopotamiaan, missä kaupunkiin keskittyvä asuminen kehitti kotiasumista ja uusia elämistä helpottavia keksintöjä.

Savitaulu on saapunut

Innani....anna jo onneni

Kauppakaravaani saapuu kaupunkiin

 

Saatuaan siipeensä maanpäällisissä taisteluissa tämä  anunnaki hankki härän ja päätti ryhtyä kasvattamaan karjaa. Tuloja hän sai myös nuolenpääkirjoittajana.

Kuin myös kalastajana

ja seppänä.

Myös purjevene keksittiin. Siitä en tiedä näyttikö se tältä.

Anunnaki

 

Aavikon poika? Enkeli? Innanin poika? No kerro nyt, avaruusmies vai aavikon poika? 

 

Näin sen täytyy olla minuutteja tunnissa on kuusi ja nolla

Emme ole päässeet eroon tuosta seksagesimaalisesta järjestelmästä, vaan yhä  vuorokauden tunnit määrittävät elämäämme. Miten historia olisi kirjoitettu ilman tuota oivallusta?

Uusvanhasta paristoilla toimivasta muovisesta pöytäkellostani oli muuten pudonnut se nippeli, jolla viisareita käännetään ja nyt kelloni käy kesäaikaa, vaikka ulkona on kohta metri lunta. Kellonsiirto onkin nykyihmisen aivan turha "keksintö". Sensijaan sumerien keksinnöt ovat ainutlaatuisia, niinkuin tarustokin ja jäljelle jääneet löydöt heidän muinaisesta olemassaolostaan.

.

Hiekkaa vain