Kreppipaperista väriä kevääseen
Ennen Marriia oli yksi allakan merkityksillisimpiä ja enteellisimpiä päiviä. Muistan mummoni usein maininneen Marriian ja kevätpäivän tasauksen. Säitä ja enteitä ei katseltu suinkaan netistä, vaan usein oli allakassa pitkä rimpsu vuosien mittaan kirjattuja asioita.
Ainakin päivät alkavat valoistua kesää kohti mentäessä ja silmät ovat jo pitkään kaivanneet ilostuakseen väriä ja valoa.
Kukat etsvät vielä paikkaansa ja kukkia alkaakin olla jo vähän kaikkialla. Vaikka olen todennäköisesti lähdössä pääsiäisen viettoon, on kiva palata kun lähtiessään on siivonnut ja koristellut kotinsa tervetuliaiskuntoon. Tästä Marriiasta tulikin tosi maaginen, sillä sulatin pakastimen, pesin uunin pellit, järjestelin vaatehyllyt ja kirjat muun luuttuamisen lisäksi, olkoonpa kuinka sunnuntai. Tosin aloitin jo perjantaina. Palkitsin itseni askartelemalla paperikukkia. Se on todella mukavaa touhua.
