Se on sitten helmikuun osalta menoa!

Tulossa oleva Pääsiäinen on minulle mieluinen juhla, vaikkei mämmi oikein enää maistukaan.

Täällä Pohjois-Karjalassa opin, että punainen on (ortodoksien) pääsiäisen väri. Olinhan muualla tottunut enemmän tipun keltaiseen. Muistan myös vanhusten oikeasti pelänneen ja inhonneen pääsiäis-noitia, kun olin vuosia sitten askarruttamassa heitä.  Tehtiinkin jotain ihan muuta. Joskus taas pitkät pyhät ovat tuntuneet pitkiltä kun kevään  sankoissa myräköissä ja lumisateissa ei ole ollut loppua. Pääsiäisen junien kanssa sattuneista sekaannuksista matkalla pyhien viettoon  on myös kokemuksia. Mutta silti.

Löysin kopiopaperille värittämäni kuvan, joka on ollut tekstausharjoituksiani. Lisää pääsiäistä, kunhan kädet parantuvat.

Vihoviimeinen entreeee!

Sattuipa tässä liukastuminen kotiin tullessani. Asun nimittäin aikamoisella mäellä. Tietä oli jollain koneella juuri päivällä ajettu eikä mistään löytynyt jalan alle hiekan jyvästäkään. Samaisella tien pätkällä olen kaatunut myös parisen vuotta sitten illan pimetessä, sellaisessa paikassa missä päällyste yhden äkin jostain kumman syystä päättyy.
Tällä kertaa oli jalassa oikein kansainvälisissä urheilukisoissa mainostetut Uvex-merkkiset jalkineet, jotka tuntuivat vain pikku pakkasessa kovettuneen pohjistaan kiikkeriksi kipoiksi.
Kiitän Luojaani, ettei käynyt pahemmin. Tuli vain mustelmia ja venähdyksiä ja ranteet olivat kyllä lähellä katketa. Siis nyt ei piirrellä paremmin. Käytinkin kuvankäsittelyä kuvaamaan tuota ikävää tapahtumaa.

Kotiin tulo vastamäessä

Viimeiset vitamiinit alaoksilta

Kun mustaviinimarja-pensaan runsaat  tertut on jo pomittu, mutta jotain sentään jäänyt linnuillekin

C-vitamin, piirros

Öinen soolo

Eka kissahavainto tehty!

Kun kaksi keväistä kollikissaa osuu yöllä yksiin kotisi nurkille, seuraa siitä ärhäkkä yhteenotto tai ainakin kova mekkala. Osaa se kulkuri moukua yksinäänkin!

Yössä yksin kun vaeltaa...

Kakkaroita!

Heissan ja hellurei!

Päivitänpä blogiani näillä joskus piirtämilläni kakkaroilla. Kaikki  taitettavan kortin kukat olivat ensin kovin yksilöllisiä, jos sitä ilmausta nyt tuossa käyttäisin. Varsinkin alaosan kukkaset eivät yhtään muistuttaneet ylempiä, ihan tarkoituksella. Aikani väritettyä tuo "ryhmän vaikutus" alkoi kuitenkin tahtomattani näkyä. Jäin tuota jotenkin miettimään. Höh.

Iloista Päivää!

Kortista tuli vähän huono skannaus eikä sen "kuolematon" idea varmasti ainakaan tämän kuvan perusteella selviä kellekään, mutta ajatushan on tärkein, eiks niin....

Viivästynyt kukka viidakostani

Heippa jälleen taas.
Siinäpä vierähti jokunen päivä kaukana tietokoneesta elämän ankarien realiteettien parissa, mietinnässä läheisen terveyttä ja henkeä, sekä loppu elämää koskevat valinnat. Eikä tämä vielä tähän pääty. Tarkoitan parantumattoman sairauden kanssa painimista.
Ehtipä mennä ystävänpäiväkin samassa. Siksipä lähetän tämän kukan viidakostani Kaikille katsoville. Muistuttaa vähän Amazonin liljaa.

Värikynä piirros

Lapset kammarin ikkunassa

Mitähän nuo ukot ulkona oikein heiluvat? Ovatkos  ne hyviä vai pahoja setiä? Toivottavasti vain kertovat harmittomia kalajuttuja. 

Hyvää viikonvaihdetta Kaikille Vierailijoilleni. Kiitän kommenteistanne. Vastaan sujuvammin kunhan siirryn tuohon uuteen koneeseeni, mikä vielä odottelee nettiä. Mitenhän se varjeltuisi kaikilta näiltä mainoksilta,  jotka kiusaavat tätä vanhaa tupajumia.

Lapset ikkunassa, m-vkopio vesivärityöstä

Nykkii-nykkii

Onkiminen osaa olla sitten kivaa!

Tämä piirros löytyi äsken etsiessäni paria osoitetta paperinipun välistä. Osoitteet kun vaihtuvat, puhelinnumerot varsinkin nykyään ihan yhtenään.. Kännykät menevät epäkuntoon tai häviävät eikä muutenkaan mikään ole niin kiveen hakattua! Onkiminen onkin siihen nähden aivan ihanaa, kuten kuvasta näkyy, vaikkei mitään olisi niin otsahiessä etsinytkään.. Saaliita on sitten tullut enemmän syötyä kuin kuvattua.

Ongella, piirtelyä

Talvinen hauki, tätä 11-kiloista vonkaletta esittelinkin jo fb-sivullani.

Jo vähän "mandalointia"

Tuo otsikko siksi, että tämä on ihka ekani. Mandaloihin olen tutustunut oikeastaan vasta täällä bloggerissa ja todellakin ihaillut näkemiäni.

Pastelli

Leveällä leivosen siivet

Tänään lauha keli ja aamun valkeneminenkin aikaistunut selvästi. Kun läksin kävelemään kylille tintit varikset ja naakat rupattelivat nekin puheliaina. Kuului myös tikka päristävän rumpusarjojaan lähistöllä. Se tuntui mukavalta, kuin olisi askelkin keventynyt siinä samalla.

Kun lueskelen omia juttujani, muitakin kuin näitä blogitekstejä,  tuntuvat ne välillä vähän marisevilta. Kuin pitäisin itseäni jotenkin ruikuteltavana olentona. Vai liekö vain kaikuja savolaismallisesta ironiasta, mikä huumorin laatuna altistaa väärinkäsityksille hyvinkin herkästi. Varsinkaan huonona päivänä en saisi sitä viljellä. Kun en sitten itsekkään aina ymmärrä, mitä oikein tarkoitin! Odotan joka tapauksessa kovasti kevättalvea ja kevään tuloa, minkä varmaan huomaakin.

Ulkoilun jälkeen etsin tämän leivosen tähän terhentelemään. Sekin on kaverini Maukan käsialaa. Leivoselle ominaista on kuulemma leveä nokka! Harvemmin olen nähnyt aivan viime vuosina lepattelemassa pellon ojien yllä ravintoa etsimässä. Maisemat muuttuvat ja elinolot samalla..

Päästäisiinpä pian pääsiäiseen!

Vaikka talvi sopii suomalaiselle, niiii. Enpä enää tiiä.

Lupasivat pakkasta, joten sivelin liian rasvaiset becon-palat tinteille hyvinvoivaan joulukuuseen parvekkeella kaverini luona
.Ja vielä ois tulossa Ystävän Päivä ja Runebergin päivä ja ties mitä, ennenkuin järvistä lähtee nuo huonoiksi mainitut jäät! Ja laineet alkavat liplattaa.

"Eipä tuu mieleenkään", miten piti sukat monojen päällä jarpaat paleltumaisillaan hakeutua sinne opinahjoon. Vieläpä ilkeiden isojen poikien kanssa kilsakaupalla, onneksi parempiakin matkatovereita liittyi  lopun matkaa. Onneksi kaikki eivät olleet sellaisia !

Ga, täss myö ootellaa

Lapsi Ulpukkalehdostani

Kun näyttelyn nimeksi on suurella vaivalla keksitty Näkyjä...eikä sitäkään ihan itse keksitty, vaan joku on hätäpäissään sanonut että laita se... kun jotain on laitettava.. niin mihinkähän tuo jo viittais?

Oiskohan kyseessä intiutio -vaje? Minusta tuo olisi hyvin kuvaava nimitys olotilalle, jossa ei yhtään enää raksuta. Tuossa tapauksessa näyttelysihteerillä puolestani.

Pastelli, kesäinen Joensuun näyttelyn muisto v.2004

Jostain syystä en päässyt kommentoimaan, mutta tässäpä nämä Kiitokset seuraavana tuleville kommenteille. Poggarin toimittaja teki jutun täällä jo ennen näyttelyä kun hain töitäni Mantsin kehyksestä, missä  ne kehystettiin. Kahtena seuraavana vuonna oli joulukuussa näyttelyt täällä Piirolan pihassa. Viimeksi heinä-elokuussa Piirolassa pari-kolme vuotta sitten.
Näyttelyn pitäminen on kivaa ja vähän jännittävääkin, koska olen vähän ujo. En ole kauhean "hienostunut" ja toivon " tavallisten" ihmisten käyvän aina katsomassa, jos ja kun olen jotain saanut aikaan. Esillä on ollut myös nukkeja ja punoksia.