Ketut ovat ovelia tänään

Kettujen oveluus lisääntyy suhteessa lisääntyvään valonmäärään

On nimittäin löydettävä uusi puoliso,eikä se onnistu ihan vain puiden takana lymyillessä. vaan on  kajautettava iltaisin pari säettä ja ulvottava vielä naapurin Mikkoakin paremmin.

Kevään mittaan selviää, kantoiko laulu hedelmää. Puoliso on silloin jo häippässyt omille teilleen, mutta ketun poikaset ovat kyllä suloisia olentoja.

Tanssivat ketut

Taas kaksi mahdollisuutta

Avopäin vai hatutta päin?

Opettajani suositteli muistaakseni käyttämään ilmaisua "ilman hattua", mikäli asian haluaa ilmoittaa täsmällisesti esim ulkomaalaiselle, jos tämä pyrkii pakkaseen avopäin ja huomautat hänelle siitä..

Viimeisin presidenttivalinta ameriikan malliin on alkanut hatuttaa minuakin siinä määrin, että tulee jo mieleen  mennä karvahattu päässä nukkumaan. 

Toisaalta tuoreessa muistissa on vielä eräs julkisuudessa nähty pohjoiskarjalainen talvipäähine. Oikein Tv:sta tuttu. Osataaan sitä täälläkin. Ehkä kuitenkin menen yöpuulle hatutta päin, etten näkisi enempää painajaisia, sanoipa entinen äidinkielen opettaja tuosta mitä hyvänsä.
Otanpa sitten päänsärkyyn vaikka vähän tippoja.

Ei nukkumaan hatutta päin

Sulkien ja sulkakynien suhinaa

Kiiltomatoja, virvatulia ja hiidenkirnuja....

Sulkamyllyn kävijöille tuttua

Sulkamylly-aiheesta on saattanut kirjoittaa satukirjan Kaarina Helakisa mutta itse kuvittelin tuon myllyn sijaisevan Rimmin suon takana vatukossa, jo ennenkuin opin edes lukemaan. Tähän päätelmään olin tullut kuultuani isommalta serkulta, että sieltä ryteikön takaa olisi putkahtanut vastaan harmaantunut rakennus. Rakennusta tai ei, siellä kuului nähdyn myös hiidenkirnuja. kiiltomatoja ja virvatulia.Voiko sulkamyllyn paikalta enää enempää toivoa. Tuolla suunnalla on myös hylätty grafiittilouhos, mikä on kylläkin  ihan todellinen ja vieläkin olemassa.

Tietääkseni siellä myllyssä syntyy uusia tarinoita tuulen liikutellessa myllyn sulkasiipiä. Nykyisin jutut kirjoitetaan combuterilla, mutta minun lapsuudessani saattoivat sulkakynät hyvinkin olla vielä käytössä. Myllyt ovat huomattavasti hiljaisempia kuin tuulivoimalat,  mutta ainahan toiminta saattaa aiheuttaa kitinää ja kolahtelua, varsinkin jos järki ei juokse kirjoittajan päässä niinkuin Kekkosen myllyssä.

Sulkamylly

Sulkamylly suon takana

Tuulenpuuskia

Älä päästä huonoa tuultasi karkaamaan 

Ainakaan kenenkään kimppuun

Joudut vielä katumaan ja juoksentelemaan sanojesi perässä kuvan tytön lailla.

Mutta joillekin ihmisille loukkaaaminen ja ärhentely tuottaa ilmeisesti niin suurta nautintoa ja paikkaa jotain koloa siellä  sielun syövereissä, etteivät he lähtisi alkuun pantua vyyhteä selvittelemään mistään hinnasta.

Ja vaikeaahan se joskus onkin, jopa mahdotonta, 

Puuska, vesiväripiirros

Eräässä sadussa...

kadonnut rahalipaskin löytyi

etsiessäni pikapankkikorttiani, joka ei vieläkään ole löytynyt!

Hahhah, kuinka tämä voi olla mahdollista? Tämän rasianhan taas olisi pitänyt jäädä erään nuoren matontekijän haltuun, vai onko tarinaan tullut muutoksia liian paljon nukkuessani....

Taidan olla raittiin ilman tarpeessa ja lähdenkin nyt viemään roskat, vaikka kello on puoli yksitoista illalla. Tai. Jatkan pankkikortin kuumeisia etsintöjä.

Tulipahan tehtyä tarinaan taas yksi piirros.

Kadonnut rahalipas

Migrant Tales

One Big Tear

Olen Migrant Tales blogin tilaaja ja kun luen tuota blogia, useinkin tulen hyvin surulliseksi. Eihän se blogin vika ole, vaan syyt löytyvät kirjoitusten taustoista.

Eikä  näy edes lohduttavaa lintu-Valkeaa näköpiirissäni. Jospa sadun keinoin voisikin vaikuttaa tähän maailmaan. Mutta ikävä kyllä ei tykin piipusta ammuta ruusuja, eikä sitä ole tehty ennenkään. Ja nyt on käytössä jo muut aseet.

Lohdutus, Conte´

Missähän on elämänpuu

Kookas Elämänpuu teos Arabialla...

Sattui koneelta tämä valokuva, (joka ei ole oma ottamani)ja ensimmäiseksi tuli mieleen tuo Birger Kaipiaisen Elämänpuu siellä tehtaan uumenissa. Onko se säilynyt ja entisellä paikallaan.
Nyt kun on tuotanto siirtynyt Romaniaan ja käsittääkseni Thaimaahan, en tiedä tarkemmin....
Kun tässä äskettäin pitelin muualla valmistettua Teema-mukia kädessäni, se tuntui minusta  jotenkin hengittämättömältä. Vertasimme sitä vanhaan mukiin ja samaa mieltä oli ystävänikin. Eri muki. Ale-tuote olikin. Samankokoinen, mutta kutistunut. Aika aikaa kutakin.

Entinen duunipaikka, yksi monista

Tulinen kokki

Imeliä välipaloja

Kaipaan joskus todella imeliä välipaloja, sillä ruokalistanihan on varsin maskuliininen. Ja karvaskin, sillä kokki lykkää varmaankin kaikkiin eväisiini öljyn lisäksi etikkaa. Kaikista halal-shopin ryydeistä en edes tiedä, mitä. Olen lakannut kyselemästä, kun olen huomannut säilyneeni terveenä näinkin pitkään.

Ehkä jopa näiden ansiosta. Hampaissa on karskahtanut myös karkea suola. 

Ruokani ei ole pahaa, en minä sitä tarkoita. En vain ole varma onko kokin kotiseudulla ollut tapana pistellä poskeen puoliraakoja vihanneksia, vai onko kokki rukka luonani vain niin nälissään, ettei malta niitä aina kypsentää. Siitä olen pahoillani jos näin. Kalassa oli eilen isoja ruotoja ja kidukset. Lihoissa on luita ja omenoissa siemeniä ja luumumehuksi luulemani liemi kuin tervankusta.. 

Ja tällä menolla riisin jyvät vähenemään päin.

Ja neuvoksi kaikille naisille: Älä ota kumppaniksesi mustakutrista isoruokaista masterseehviä, joudut vielä tämän koekaniiniksi, kun se testaa uusia reseptejään sinuun.

Mutta minuthan  opetettiin syömään suurinpiirtein kaikki, mikä ei pakene lautaselta. Ja jos alan äkäilemään tai tuputtamaan neuvoja, saattaa kipakka kokkini siitä äkämystyä niin, että ja ottaa ja häipyy, paukauttaa vielä lautasetkin seinään lähtiessään.

Jään  mielenkiinnolla ja kiitollisena odottamaan, mitä sanoo sisikuntani tämän päiväisestä papukastikkeesta.

vesiväri ja piirros

HEMPEILYKSI MENI TÄMÄKIN RUOKAKRITIIKKI, MUTTA MENKÖÖN, KUNHAN VÄLTYN JOKAPÄIVÄISELTÄ SOPAN KEITOLTA ON KAIKKI HYVIN

Pikaisesti Picasalla

Kuvapäivitys lauantai-illan ratoksi

Kopiopaperille puuväreillä tehtdyn piirroksen uusi elämä

Lopetin tähän kolmnteen, sillä leikkiähän olisi voinut vaikka koko yön....

Jäiset näpit ja iskias jota ei tullutkaan, mutta antoi odottaa

Inhorealistinen pätkä tammikuulta

Sisulla suomalainen selättää keskitalven ja taittaa tammikuun 

...ja ulkona on Reino aina hiihtää taikka luistelee... näin aapiseni

Kalvava kylmyys järsii varpaitasi ja sielua nyrhii kalpeat päivät. Ulkona livettää ja joudut varomaan kalloasi joka askeleella tiekoneiden jäljiltä.
Suurin osa ajasta on sysi pimeää. Sinun on pidettävä myös kaihtimia kun asunnossasi on valot, jos et halua olla näyteikkunassa. Tai tiedä, mistä vielä saat syytteen. Ja ymmärrätkö sitten mistä syytetään.

Talviset oksat, Conte

Tammikuu ei siis ole yksin talven iloja eikä luonnon lumoa tai palmujen huisketta etelässä. Mieleen voi nousta jopa suoranaista pakokauhua, vaikkei mikään erityinen crazy man olisikaan.
Kouluun lähtö vitkastuttaa, kun paleltaa ja nukuttaa sekä nukuttaa ja paleltaa samaan aikaan.
Pahimmat lintsarit voivat nukkua autotallissa tai kellarikomerossa puolille päivin ja sitten vasta lähteä kylille hengailemaan.
Joku on kertonut paniikkihäiriön iskevän juuri tammikuussa ja muun osan vuotta olevansa normaali. Tarua vai totta.
Siispä lämminhenkinen ystävä on sinulle tärkeä nyt erityisesti. Jutustella niitä näitä ja lämmitellä vaikka kahvilla. Maaseudulla oli ennen kiva tapa poiketa pyhäkylässä  koko perheen voimin kovillakin pakkasilla.

Jos ei ole mitään yhteisöä  ympärillä.. myös yksinäiselle ulkolaiselle saattaa talven kovuudessa iskeä paha koti-ikävä.
Jopa niin paha, että kotimaassa odottavista riskeistä huolimatta haluaa yht äkkisesti palata kotiin vaikka sota-alueelle.
Suoritetut vaivalloiset ponnistelut uutta elämää kohti ovat vaarassa jäädä unhoon tuon tunteen vallatessa.
Samoin jotkut pohjoisen ulkolaiset opiskelijat voivat harkita opintojensa lopettamista pelottavan pimeän keskellä ja kärsivät stressistä.
Mutta ovat sieltä pohjoisesta palanneet eteläsuomalaisetkin kertoen elämän käyneen liian raskaaksi pohjoisen kaamoksessa.

Toivoisin olevani talviunilla nyt. Kirjoittaminenkin tuntuu tylsältä ja aihe samoin. Aihe erityisesti.

Palellutin naamani pahasti lapsena ollessani mukana jäiden nostossa. Mikä tarkoittaa sitä, että järven jäästä sahattiin suuria lohkareita jotka ajettiin hevosella lähelle navettarakennusta ja jäät peitettiin mudalla ja sahanpuruilla yms. Kesällä niitä käytettiin maidon jäähdytykseen. Tämä tapahtui ennen sähkön tuloa talouteen.
Kasvoni jäivät kylmän aroiksi tämän paleltumisen jälkeen. Arvattavastikaan en nauti pakkasista. Katselen vain ikkunasta. Odotan säiden lämpenemistä.

Entinen tyyli ja uuet kujjeet!

Vuoden ensimmäinen postaus ja poksaus

Arvoisa ja Kunnioitettu Blogivieraani, toivotan Sinulle Kaikkea Hyvää Aluillaan olevalle vuodelle 2017 !

Tähän toivotukseen sisältyvät hyvä terveys, riittävät rahavarat, kaikkinainen kukoistus ja elämisen tasapaino  ja  mitä nyt itsekukin milloinkin tarvitsee.

Ja kaikki tämä kun olisi vielä saatavissasi ilman koodia, tunnistautumisia tai kaikenkattavia vakuuksia. Sittenpä oisikin perin perfect.

Runsauden pensas ihanuuksien ihmemaassa,
 pastelli

Ottakaa sika kiinni!

Muutamia näkökulmia syömäjuhliin...

Miksi piileksit siellä lumisten oksien alla, oi lampaan pää?

Silmäkuoppasi saattavat jäätyä umpeen ennenkuin vuosi vaihtuu
Sisällä on paljon lämpimämpää... ainakin uunissa

Sika ja lammas, silloin kuin puhutaan ruuasta...
Molemmilla on syytä paeta, jos aikovat päänsä säilyttää.

Mutta tosiasiassa ei meidän maailmamme tunne vaihtoehtoja
Viimeisiltä rannoilta kääntyvää ammutaan vähintäänkin jalkaan
Valinnat on tehtävä jo ennen syntymää

Lampaan pää, vesivärit

Lampaan pää, tullut uunista

LP kattilassa

Kontion hiihtoreissu

Siinä se taas hiihtää tuo vanha ryökäle

Muistosanojen aikaan

In memoriam M L

mitä suurta meteliä surusta pitämään kun pienestäkin pääsee jo parku
tulisit vain äkäiseksi enkä siitä taas minä tykkäisi

nämä kallatkin piirsin jo kesällä valoisaan aikaan
varoilta
valmiiksi pimeällä katsella
ja nyt on pimeän aika
lokakuu ja kohta marraskuuksi vaihtuu

Pitkäaikainen sairaus uuvutti ja vei kaiken paitsi muistot
niille rakennetaan uusi menneisyys niillä tulevaisuutta huijataan

miksi huitoa minkään perään -näin vain elämässä käy että näinkin käy-

juna meni  jo eikä siihen pitänytkään nousta
se oli vain suoran tien kulkijoille ja minä kuljen mutkaisella tiellä
ainakin seison sen vieressä sinunkin vieressäsi seisoin
pahoissakin mutkissa

mutta kevät
kunhan se tulee taas
lorottaa vettä joka rännistään ja pörräävät ötökät sinisiipiset ja rupisammakot kahareisin lauhkeiden vesien lätäköillä
kuhisten kuin ennen kun ongella käytiin ja sitten syötiin patakukkoa ja paistettuja särkiä niin että rasva suupielistä valui

mutta onhan siihen aikaa
tulevaisuuteen
kun nyt ollaan vasta tässä hetkessä

Hyvästi ja Kiitos

Haikeuden kukkanen

kasvaa kasvaa kunnes kuihtuu pois

juukelin rehuhan pitäis nyhtää juurineen jo ennen itämistään

Haikeuden kukkanen, vesiväri

Näätiäisten paratiisissa

Tämän runon kopsasin Aili mummon blogista 

RUNOILIJAN OSA

Ei pääskynen pyynnöstä laula

eikä pihlaja kerskaa: Olen pyhä puu

ja siksi kukin valkeana

Turhuutta vaatia kasvojamme näkyville

vastausta kysymykseen miten kaikki alkoi

Tämä ei ole kuvattavissa

tämä on vähiten käskettävissä

tätä ei voi opiskella

Ei lahjaa vaihdeta

saatu mikä saatu

kiitos

Kuva tuli jostain muualta, vähän kuin uni hiipi se mieleeni....Kun katselin tummuvaa syyskuun iltataivasta täältä kerrostalon ikkunasta, Sysimusta hetki jo.
Sataa ropauttelee.


Näyttäytyivät näätiäiseni etuajassa, eihän vielä ole lumen valkeudesta tietoakaan. Huomenna paistaa aurinko, luvattiin sääennusteissa. Vielä  on monta vesisadetta ja virsun kitkausta ennen ensimmäistä hiutaletta.

Selitäpä hajanaisesti kulkevat ajatuksesi ja luo siitä kokonaisuus, ei se niin helppoa olekaan kuin sään ennustaminen. Mutta siinä tepastelee nyt tuo pesue, joka oli majoittunut viitisen vuotta sitten mökin vintille. Tai nelisen vuotta. Mitä tässä enää laskemaan ajan kuluja.... kun on muitakin kuluja.

Yltäkyllin

Eikä nettiyhteys päästänyt takaisin Aili mummon bogiin tarkistamaan, kenen tuo runo runoilijan osasta  oli.......

Syksy saa

..ja saan minäkin...

kohta hepulin, kun muistelen näitä nostalgisia aikoja, jolloin piirsin sitä, mitä elin.

Ja  missä elin. 

Nyt city sentrumissa ei juuri kusiaispesiin törmää, mutta en sitä odottanutkaan.

Tulin illalla  arabian kurssilta ja kovin tyytyväinen olen nyt, kun järjestyi vielä paikka.  

Tyytyväinen, että tämä nyt tuli mahdolliseksi täällä kaupungissa asuessa. Enkä olekaan enää ainoa asiasta kiinnostunut, vaan motivoituneita opiskelijoita on muitakin.

Puolensa kullakin.

nostalgiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa,
SYKSYINEN METSÄ ja kusiaispesä
-vanha seinäpahvi ja vesivärit

Syysillan pimeydessä

...surisevat vielä suloiset mettiäiset mielen sopukoissa
mutta eivät ne sieltä kaikkoa
edesTäystuholla
pienestä hätistelystä puhumattakaan

Mettiäiset, vesiväripiirros

Lähteen kaipuu

Joensuun taidemuseossakin voi huomata tuon veden kaipuun

Perinteisen arvotaiteen huoneessa, missä näkyy runsaana Munsterhjelm ja monet
 mestarit on pieni maalaus, jonka päähenkilö on kuotaissut itsensä ilkosilleen ilmeisesti keskellä yötä, vallitsevasta  taivaan pimeydestä päätellen.

Rähjöttää siinä kiven päällä kuolon kalpeana oljennellen vedenkalvoa kohden tähytäkseen omaa kuvajaistaan. Vuan miksi,,,, Teos on niin vanha, ettei kyseessä voi olla ainakaan huonovointinen  festarivieras, jonka älypuhelin on tipahtanut Pielisjokeen ja rosvo vienyt vaatteet. .

Näin aprikoitsen tuota taideteosta, joka todellakin on niin puhutteleva, että jäi minunkin hataraan mieleeni ikiajoiksi,
Mutta pois synkkyys ja huolet ja kukkaiseen kylpyyn...

Neito lähteessä, piirros

Rysän vierestä

Kalajuttuja

Tämä pariskunta on nyt yllätetty täysin rysän vierestä ja armolahja on nostettu sepääseen....

Vesiväri piirros

Pää täynnä keijukaisia

Hyvää sunnuntai huomenta

Aloin joku aika sitten piirtää postikortteja varten kuvia, jotka ovat melko lapsenomaisia, yhtä fabuloa, nyt en enää muista olenko julkaissut tämän jo blogissani vai en, sillä pääni on jo niin täynnä keijukaisia.

Keijut, vesiväri, piirros

ajatukseni lentelevät sinne tänne

tässä jatkuu sievien postikorttien mallisto

Sua lähde kaunis katselen...

...Ja mietiskelen, valitsisitko tämän kortin jos se tarjoutuisi myytäväksi kaupan telineessä?

Keijulähteellä, vesivärit

Suoraan luonnosta

Kuinka se  luonto osaakin muotoilla...

Kävelin eilen illalla Joensuun Linnun niemessä 

Vastaan tuli monenlaisia pesäkoloja ja pikkueläinten lymypaikkoja, tässä muutamia taiteellisimmasta päästä...

Oli mukavaa käyskennellä kielon tuoksussa Pyhäselän rannalla. Lintujen viserrystä kuului vielä jokapuolelta, mutta itikan pirulaiset, nuo kammottavat moskiitothan ne kuppasivat lopulta niin pahoin, että oli jatkettava matkaa takaisin kaupunkiin...

Auvoisa ilme, itikat eivät ole vielä päässeet hyökkäämään, olen rannalla mutta kohta on käytävä lepikossa...

Haikeutta kerrakseen

ja haikeushan ei parane haikeilulla... Mitä oisi suomalainen jos mela lakkaisi kolahtelemasta ja kuuluisi vain suhinaa ja avun huutoja hhhhh

Pielisjoki ennen vappua 2016

Sininen ja punainen

-Vai oliko se punainen ja sininen

Niin kaukana ja niin lähellä toisiaan 

vouisiko lähempänä ollakaan
ja vastakohdat täydentävät toisiaan

Niin kaukana ja niin lähellä, vesiväri piirros

Ei ainakaan hiphoppari

Onko tämä mies teatterista, kirjallisuudesta vai historiasta?

Se on ainakin varmaa, ettei hän ole hiphoppari.

Eikä minulla mitään ole vastaan hoppareitakaan hhhhh.

Lyijykynä-piirros

Luonnon lapset

Maanantaita ArvoisaVieras

Tahtoo kesään.....

Luonnonlapset

Hiirienkö Kalevala

Hyvää Kalevalan Päivää

Kalevala kuuluu kaikille, pienille ja suurille. Hienoa että meillä on kansallis eepos. Sitä vain joskus tulkitaan niin puuduttavalla tavalla, että varsinkin lasten on vaikea ymmärtää Kalevalan kerrontaa. Aikuinenkin saattaa vaipua poreilemaan. Jännitäviä juttuja on Kalevala kuitenkin pullollaan, jännäys on nykyajan virtaus numero uuno. Muualta saa helposti pureskeltavaa täytettä esimerkiksi, kun avaa telkkarin tai tietsikan ja mitä kaikkea mobilea kelläkin on.

Myös kotouttamisessa voisi olla Kalevalalla oma merkityksensä kouluopetuksessa, en tiedä onko asiaa siltä kannalta ajateltu..
Toivon ettei kävisi niinkuin meille koululiikunnan traumatisoimille, että kestää kovin kauan palata asiaan, jos koskaan. Iteltänikin into katkesi joksikin aikaa kumpaankin. Ainoa lause minkä muistan kouluajan kalevalaisesta teksistä kuuluu näin: ....sorran sontatunkiohon läävän nurkkahan nutistan. Kotona piti monta kertaa kysyä mitä se läävä ja sen nurkkaan nutistaminen tarkoittaa. Tuon ansiosta kuitenkin jäi pysyvä muistijälki tuostakin....hhhhh

Ja takaisin Rauta-aika ja kalevalainen taide. Please. Nämä hiiret eivät nyt kuulu pahemmin asiaan. Sattuivat vain pomppimaan pöydällä kun olisin etsinyt parempia kuvia. On kerrankin niin hyvä ilma, että täytyy unohtaa Kalevala ja häippästä ulokoilemaan.. Ehkä illemmalla avaankin Kalevalan jos hiiret  rotat eivät ole sitä jyrsineet lukukelvottomaan kuntoon.

Vivahteita maanantaihin

Tervehdys Arvoisa Vieras

Tänään maanantaina tarvitsen väriä tähän harmaaseen päivään. Tekstini näyttävät lyhenevän mutta eihän kukaan aina ole vireessä jos varsinkin on muuta ajateltavaa niin sanotusti.

Super

lagom

sinivihreät

Sif Sif Summer Sommer

Jospa kala syö

Kesä Onki Viilinki

Tunteita ja tuoksuja

Haavekukkia ja unelmointia

In lost? Pahasti eksynyt,....

Kylläpä nyt naurattaa

...kun lopultakin eilen illalla osuin majapaikkaani, siis nykyiseen kotiini suoraan sisäpihalle vieläpä. Pitkän metsä sekoilun eli pitkittyneen iltakävelyn jälkeen kadunnimi rupesi vaikuttamaan oudon tutulta hhhh

ja muistin asuvani kyseisen kadun kulmassa hhhhhhh mutten varsinaisesti kyseisellä kadulla.

Joopa. Tällaista voi tapahtua uudessa kotokaupungissa pimeällä. Tiesin, etten ollut pahasti eksynyt, koska en ollut ylittänyt vielä Pielisjokea kertaakaan. Ainakaan palaamatta takaisin tai uimalla.

Olen siis Joensuussa. Matkalla johonkin. Luulisin. Onpa niin huoleton olo kuin hollituvan entisellä rengillä.

Kuitti uudesta passista

 

Vantaan kasvot kaksinaiset

Tammistossa

Tikkurilan asema

Vesipisaroita ikkunaruudussa 

huomenna pitäisi lähteä ja palata

ei huvita

on liukasta

en mene tuonne 

asemalle 

se tuo vain ikäviä muistoja

tuonilmaista

ja lähtöjä

vaikka portaat ovatkin vielä uudet

viivasuorat kiskot kulumattomat

mitä tulevat joskus vielä olemaan

en minä sitä ole enää täällä ihmettelemässä

vetelät ovat minua nyt mihinkään viemään

Ruutin kosken seutua



Kuvat kännykällä viime kesältä veljeni hautajaisten aikoihin

Vantaan joki Haltialan seudussa