The Doors "People Are Strange"

Kuopion toriherrat

..olisivat varmasti kanssani samaa mieltä muutamasta eeloppia, kuukkelia. bloggeria, win- kasia ynnämuitasellaisia  koskevista asioista...

Arvon Vieraani!

Tässäpä sympaattisia  kuopiolaisia tori-herroja menneiltä vuosilta. Keskimmäisellä herralla  on muuten kainalossa aikamoinen uunituore kalakukko kotiin viemisinä,  Mistä muuten tiedät, että ostamasi leipomotuote on tuore? No kun Et kärsi viedä sitä kotiin ilman rukkasia...

Toriherrat ja kyyhkyt

Vilimoonin aarre

Vilimooni-eno

Arvon Vieraat !

Hyvät Lukijat!

Löysin blogini vuoden takaisista jutuista tämän "tapaus Vilimoonin" ja ajattelin julkaista sen uudelleen. Vilimoonihan oli  ykkösiä  lapsena jännittävien kuvitelmieni maailmassa.

Ennenaikaan oli tapana tulla maailmalta lähisukulaisten luo kuolemaan. Myös mummoni luo, minunkin myöheempään syntymäkotiini Aamurantaan, oli palannut hänen veljensä merimies Filemon Kuronen viime vuosisadan alkupuoliskolla. Mielikuvitustani kovasti kiehtoi Filemonin tarina ja saatoin kuvitella tuon kalpean ja kuolemansairaan iso-enon hoippuvan hämärähköstä kamaristaan  tuvan pöydän ääreen  vaivaisia aarteitaan tutkimaan.

Kuvassa Filemon-eno punataudissa, johon hän sitten oli kuollutkin. Kun hän tunsi kuoleman lähestyvän, nähtiin hänen viimeisenä aamunaan tutkivan  metallista arkkuaan, jota oli kuukausikaupalla tarkkaan varjellut päänsä pohjissa kamarissa  sängyssään. Vaivihkaa oli arkussa nähty olevaksi ainakin rahaa ja silkkejä. Viimeisillä voimillaan Vilimooni sitten lähti arkku mukanaan järven takaiselle reissulleen. Hän viipyi  pitkään ja palasi vasta illan suussa tyhjin käsin. 12-vuotias Antti-poika, myöhemmin aikuiseksi päästyään Louhi-laivan kaatuessa hukkunut setäni, oli lähtenyt miehen perään, mutta Filemon käännytti hänet pois piiskaten  ja jatkoi matkaansa loikkimalla pälvestä pälveen, kevättalvi kun oli. Jälkiä ei näin jäänyt, minne hän meni.

Myöhemmin kyläläiset olivat etsineet arkkua yhteisvoimin eikä kukaan kertonut siitä nähneensä jälkeäkään. Ja mekin lapsena vähän kasvettuamme etsimme "Vilimoonin aarretta" Ropan järven takaa kallioilta ja tervahaudalta monena kesänä. Pikkuveljeni oli näreissään kun me häntä  isommat tytöt kannatimme hänellä  painavaa rautakankea. Se olikin tärkeää rekvisiittaa tuossa rituaalissa! Mutta Juha taisikin kuitenkin olla  herrasmies jo ennen kouluun menoa, kun suostui tuota painavaa kapinetta raahaamaan vaikeassa maastossa.

 Arkun arvoitus ei koskaan selvinnyt. Se taisikin olla vain lukittava peltilaatikko, joka löysi uuden omistajan. Ainakin olisi ollut jo puhki ruostunut meidän etsintöjemme aikaan!  Mutta liittyikö tuohon aarteeseen muutakin salaisuutta...
Vilimoonin haudalla pitkan rautatangon päässä olevasta karttaa muistuttavasta metallilevystä siihen maalatut tekstit ovat haalistuneet jo kokonaaan pois. Joitain kymmeniä vuosia sitten erottui vielä selvästi siihen maalattu säkenöivä tähti.

" Teljettynä sydämeen"?

Hyvää lähestyvää viikonvaihdetta Arvon Vieraat!

Muistaakseni joku iskelmänikkari on teljennyt jonkin jonkun sydänkammioihin. Olisiko tuo tapahtunut jo ennen tämän perhosen juuttumista räpistelemään tuohon epävakaiseen ja jännitteille ja tukoksille alttiiseen kolkuttimeen täyttämään suunnattoman tyhjää tilaa?

Tänään irroitin tämänkin  vanhan piirrokseni mökin seinältä.
Se tietää vähemmän kitkemistä tulevina kesinä?

Peili, väritetty piirros

Kova ja katajainen pää

Tervehdys pitkään aikaan, ainakaan moneen viikkoon, Arvoisat Vieraat.

Kaunis syksy on mennyt "ukko-rukan" muutossa ja sairastumisen lohdutonta etenemistä sivuten. Kumpikohan vie enemmän voimia, oma vai toisen sairaus, jaksapa tuota miettiäkään. Varsinkaan kun ei potilas yhtään hyväksy tapahtunutta ja joskus tuntuu ihan siltä, kuin  olisinkin minä koko revohkan syypää...  Kovin on nyt voimaton olo ainakin minulla. 

Muutossa löytyi vielä näitä erilaisia kävelykepin päitä, joita joskus olimme metsästä löytäneet ja naureskelleet, että vanhuuden varalle.. Kun parempaa aihetta en keksinyt, ikuistinpa muutamia katajaisia kalloja, joita itsekin taidamme edustaa...

Enhän nyt vielä keppiä tarvitse, toivottavasti  vuosikymmeniinkään, kesällä kävin vielä discossakin hillumassa... Eipä sitä oisi arvannut kyllä tämä kepin vuoleskelijakaan muutama vuosi sitten. Jalka nousi keveästi sienimetsässä ja purolla kalastellessa näihin aikoihin. Nyt ei ole kepistäkään enää mitään apua mihinkään..

Katajainen pää, värikynät

Pieniä pyörteitä ja vähän kuraa

Heippa!

Taas se tulee mieleen, miten tärkeitä ovat hyvät kaverit!

Satoi tai paistoi.

Saman sontikan suojissa

Tai ainakin

Heippa Arvoisa  Katsoja !

Kumpi se on tärkeämpää, tulla vai lähteä? Kuvassa kuvitteellisia lintujani.

Jos ei näin kovaa elokuista ukkos-sadetta olisi ilmassa, olisin jo metsässä -tai ainakin rämpisin jossain näreikössä. Tai ainakin.  Mutta nyt tulkoot nämä lintuni näkyville, onhan se päivä vielä perjantainakin, siis huomenna..

Tärkeintä on... Vesivärit

Muistojen ikkuna

Hyvää maantai-päivää Arvoisa Vieraani!

Onpa ihanaa, että kesä tuntuu vielä jatkuvan kurjan jakson jälkeen.

Ja näillähän se on mentävä, mitä on jälellä. Mekosta hyvä että helmojakaan,  kun nyt kaksi kissaa on niissä kiipeilemässä. Tänä aamuna olin peiliin katsoessani  ihan mykistynyt kun huomasin oikean silmäni olevan hirveän näköinen, aivan törkeän punainen. Liittyisikö tämä nyt jotenkin uuteen mirriin, vai mikähän sidekalvon tulehdus  on iskenyt. Tämähän  nyt on vain pikku haitta, jos tästä ei muuta seuraa. Tarkoitus oli päivittää blogia aivan eri kuvalla, mutta sattui käteen tämä keväällä tekemäni piirros, missä väri on lätsähtänyt sopivasti naisen toiseen silmään.

Muistojen ikkuna, akvarelli

Sateessa

Hyvää Viikonloppua Kaikille Teille Arvoisat sateessa Kävijät!

Niin on huomaamatta siirrytty elokuun loppupuolelle. Maukan päästyä vihdoin neljän kuukauden sairaalareissun jälkeen  kotiin, on toimintaa riittänyt. Marjat saavat olla puolestani metsässä. Katellaan vain mitä huominen on tuovinaan.  Eilen lääkärireissulla Joensuussa käydessä  näki taas tuon pilvien purjehtimisen vaarojen väleillä. Kaatamalla työnti vettä ja hetken päästä näkyi jo vähän  sinistä taivasta. Niinhän vaihtelevat nuo elonpäivätkin. Kyydit ja matkat. Pieniä koululaisia ei paljonkaan ole näkynyt. Isommat odottelevat bussejaan yläkoulun edustalla.

Kun ennen oli koulumatkat pitkät, oli tarpeellista omistaa oikein kunnollinen sadetakki! Pelkkä sateenvarjo ei ollut käytännöllinen useiden kilometrien matkalla. Harvalla sitä maaseudulla edes olikaan.

Uudet sadevaatteet päällä,  akvarelli

Sulttaani talvisaunallaan

Pitkään natistiinkin helteistä...

Maukka saunoo ja jäähdyttelee

"Askartelin" tähän kuvaan nuo intimiteetin suojana olevat pyyhkeet paperista. Turbaanin teon on malli itämailla opetellut itsekin. Kuva on siinä mielessä rohkea, että jos tuosta kaiteelta horjahtaa taaksepäin, tipahtaa selälleen vatukkoon.

Korpien korppi

Hyvää Keskiviikkoa!

Tänään on viimeinen iltatoripäivä. Huomioni kiintyi siihen jokin aika sitten, että lokit ovat häippässeet torin ympäristöstä... Naurulokithan jo ovatkin käsittääkseni muuttaneet, mutta tarkoitan nyt näitä pizzan havittelijoita. Lähteeneet lie nekin.

Joskus on käynyt mielessä, milloin korpeista tulee city-lintuja. Viihtyväthän ne hyvin kaiken syötävän ympärillä ja ilmaantuvat mm kaatopaikoille. Kuvassa on kuitenkin tuo arka korpien korppi.

Ovathan korpit vierailleet syksyisin mökinkin pihassa leivän haussa. Joskus useampikin  ilmaantuu paikalle yhtäaikaa. Tavallisesti vasta  juuri ennen talven tuloa.

Korppi, vesivärit

Vielä on jääriä jäljellä

Tervehdys !

Näin kuumana loppukesänä ilmaantuu monia hyönteisiä ja perhosia. Tässä näkemykseni myskijäärästä. Jos käteen olisi sattunut toisenlainen pensseli, oikein sivellin, olisi tulos ollut varmaan erilainen.

Eläimellinen välipäivitys

Arvoisat Vieraaat ja Tutut

Parikin viikkoa on tullut vietettyä tätä kesäaikaa " ihmistenehdoilla".  Tavaten heitä, joita harvoin pääsee näkemään. Piirtäminen saa nyt odottaa vähän aikaa, mutta tässä tämä vanha aiemmin julkaisemani kuva  olennoistani  ja eläimistäni. Blogini jatkuu vielä...

Varjon puolella, pastelli

Karvaisilla kynsillä

Hyvää sunnuntaita!

Sataa, sataa aina vaan. Sadetta pidetty päiväkausia.

Äidin käsi on kipeänä. Olen voidellut sitä ystävättäreltäni saamalla Hevos-balsamilla.  Ehkä huomenna jo päästään itse-asiaan, eli saunan lämmitykseen ja sellaiseen löylyyn, että luutkin lämpiävät.

Mutta useinhan reissussa rähjääntyy. Mitenhän tämä karvajalka.

Kynnet, vesivärit

Vanhis muistelee

Hyvää pe-pe-Perjantaita Arvoisat Vieraat!

Synttärien jälkimainingeissa on blogi ollut taka-alalla, varsinkin kun Äitini on vieraanani. Ja täytyypä sanoa, että kyllä on ällistyttävän virkeä ihmisolento 81-vuotiaaksi. Ihan olen äimän käkenä. Minä olen seuraavaa sukupolvea ja usein niin rättiväsynyt, etten oikein ymmärrä mihin suuntaan pitäisi aina lakua kääntää...

No ruummillinen työ on varmasti sopivana annoksena antanut hyvän pohjakunnon tällekin rouvalle. Tiedän itsestäni, ettei liian raskas raataminen sovi kuitenkaan kuin"terveille" ihmisille. Ei meille selkävikaisille ainakaan. Sanokoot tohtorit mitä tahansa
.
Valitettavasti näiden pyöreiden juhlieni kuvat ovat jossain tietotekniikan kätköissä. Kamera oli ainakin osunut soittajaan ja itseeni saunavastatarpeet kainalossa. Hauskaa oli.

Tämä kuva on aiemmilta synttäreiltäni otettu kuva, josta näkee tuon äidin iloisen ilmeen. miesystävänikin on vielä terve.

Vasikka katselee emoaan yläkuvassa.Mutta tuohan on sonnivasikka.

Vanahalla Viijjatilla

Arvoisat kanssaihmiset!

Nyt kun vauhtiin on päästy, niin ikävystytän vielä Teitä tällä Pikku -Fiatilla, johon tuskin enää minun lisäkseni mahtuisi muita. Saattaisi ainakin yllättää suljetunpaikan kammo tässä kopissa. Mutta enpä kopittele enempää, sillä tiedän juuri tämänkin nimenomaisen ajopelin saaneen paljon kannattajia, jotka muistavat vaan ne parhaat ekstra hyvät puolet körryyttelemisistään, tai hurjasteluistaan.

Värikynä piirros

Enää harvemmin nähtyä

Hyvää  Keskiviikkoa!

Olipa kylällä aikamoinen vilske kun tämä keskiviikko on kesä- ja  iltatoripäivä näin lomien ajan. Autoa ja ihmistä kuin merenmutaa ja pipoa, mikä on harvinaista täällä muuna aikana. Mutta eipä näkynyt yhtään  Rättäriä. Toki sellainen löytynee tältäkin kylältä, ainakin on  usein kesäisin putputellut vastaani pyöräillessäni Enon tiellä.

värikynä piirros

Näätäpesuettani katsomaan

Kesä jatkuu, mutta yöt pimenevät 

Kerroin aiemmassa postauksessa näädän ilmaantumisesta eteisen vintille..En ole vähään aikaan käynytkään mökillä

Mitenhän näätäpesue  on kasvanut, vieläkö ne pikku talon valtaajat mahtavat ollakaan paikalla, selvuää kohta kunhan palaan mökille järjestelemään synttäreitäni.

Näädän pojat, piirros

Lisää kesäisiä liikennevälineitä

Volkkari, puuvärit

Алиса - Шабаш

Aprilia vaan ei aprillia

Miten ihmeessä aina on tuo maanantai?

Poikani totesi tästä piirroksesta, vanhan äidin piirtämä kuva pyörästä, joka ei mitään ymmärrä! Vai oliko äidin, joka ei pyörästä mitään ymmärrä. (Ja vielä pitäiskö.)

Veret seisauttava lato!

Hyvää loppuviikkoa!

Suomalaista maalaustaidetta ja arkkitehttuuria... Kuvan on ottanut veljeni Juha Voutilainen

Päivän tuoppi ja kova käsityö

Heippa!

Onneksi on tänään tuuleskellut ja ihan ollut semmoisen oikean kesän tuntuista, justiisa. Lykkäsin taas pyörätuolia hikipäin ja ottihan tuo voimille ylämäessä. Oisinko jaksanutkaan ilman tuulen apua.
Torilta ostettiin ukkelin kanssa Polka-mansikoita syömätarpeiksi. Mutta  ei Sengan voittanutta, tai vanhoista ns lajikkeettomista puutarhamansikoista puhumattakaan. Kypsiä olivat kylläkin. Vaaaan.

"Nautimme" siinä jossain välissä myös eilen leipomiani mustikkkamuffinseja. Karmeita kiäkkänöitä.  Leipuri taitaa olla vähän ruosteessa.. Juomana oli kylmää maitoa. Maito maistui selvästi apilalle. Äpäreelle siis... Ainakin lehmillä tuntuu olevan jotain uutta purtavaa mausta päätellen. Tällaisia havaintoja siinä tehtiin ja sitten kärrit kipikapi ylämäkeen ja  takaisin sinne vuodeosaston hilpeyteen.

Siitä hilpeydestä pitänee ruveta kirjailemaan jotain muistiin. Sillä eiliset huonekaverin tokaisut saivat minut nauramaan kippurassa pois lähdettyäni. Tosin se  oli huonomuistiselta ihan tahatonta eikä niin virnuiluttanut siellä potilashuoneessa paikalla ollessa..

Tälle päivälle tämä visatuoppi, jonka ukkeli valmisti voimissa ollessaan käsin ilman sorvia. Minusta se on aika kaunis ja luonnollinen esine! Sopisikohan parhaiten piimäveden juontiin helteellä?

Visatuoppi, Maukan puukäsityötä

Hätä ei lue muuta kuin Lakitonta Lukea

Näinhän se alkaa taas maanantai, ja Hyvää sitä Kaikille!

Ilonpäivähän tämä on, kun se ukkeli pääsee sieltä keskussairaalan kirurgialta tänään potemaan tänne lähemmäs. Mutta nyt on ÄKKIÄ löydyttävä asunto, jonne on helppo porhaltaa suoraan sisälle pyörätuolilla, eli niinkuin  ennen sanottiin, rullatuolilla, tämä vain ei ole rottingista. Sellaisiakin ennen oli.
Jospa se oisi vielä vapaana se  kämppä, jossa on kaksi parveketta korpeen päin! Haave Punaisesta tornista ja Peppi Pitkätossun huvilasta meren rannalla Muumitalon nuapurissa ei siis vielä toteudu. Kovalla kiireellä vain kyselemään uutta majapaikkaa mahdollisimman maatasossa, voisi sitten lukea siellä partsilla Lucky Lukea. Tosin sairastaminen jatkuu vielä tk-osastohoidossa.

Tässä kuitenkin tällainen pikku pytinki, mutta eihän tuonne tekis mielikään enää kiivetä. Eikä varsinkaan kantaa tavaroita!

Punainen talo, vesiväri

Ikuisesti Sinun

Hyvää ja lämminhenkistä Sunnuntaita

Äsken kulkiessani kissanruokineni senioripuiston halki Siwasta kotiin päin, pysähdyin levähdyskatokselle juttelemaan siihen kerääntyneen porukan kanssa. Vähän tuossa kuului kaikenlaista kilinääkin ja paikalle saapui myös potkureineen läheisessä rivarissa asuva  todella sympaattiseksi osoittautunut vanha rouva, 85v. Aloimme siinä vähän avata kipeitä lihaksiamme puistoon vartavasten asennetuissa kuntolaitteissa, jotka muuten näyttävät ihan taideteoksilta...ovat vaaleansinisetkin vielä.

Avauduimme siinä muutenkin ja juttua riitti niin, että arvelin jo kissan kerenneen kuolla nälkään tuona aikana. Lähtiessäni kyselivät katoksen pojat, että tuliko nyt mualiman asiat kuntoon...
Olihan siinä tullut käytyä eri vuosikymmenillä ja erilaisissa kohtaloissa ja asioissa yleensä. Kiitos tuosta hetkestä!

Tästä minä tykkään täällä kylällä asuessa. Aika mutkatonta kanssakäymistä erilaisten ihmisten välillä ja aitoa  suhtautumista.
Useimmiten.

Ikuisesti Sinun, vesiväri

Kansaa yhdistäviä asioita nro 2

Kunnon öiset Fb-bileet !!!

Lupaan, etten enää palaa näihin kansalaisia yhdistäviin asioihin tämän koomin, vaan ollaan kukin rauhassa tahoillamme. En kuitenkaan  malta olla julkaisematta tätä edellisen postauksen jatko-osaa koskien  netin tapahtumakutsuja seuranneita teinibileitä. Kuka kutsujen takana oli ei oikein koskaan selvinnyt. Sanan levittyä perjantai iltana alkoi ympäristössä käydä kuhina ja paikalle lappaa lukemattomia tuntemattomia kaikilla mahdollisilla kulkupeleillä  läheltä ja kaukaa. Satuimme kuitenkin aavistelemaan jotain ja olimme kaikki kotona.

Lopulta pimahdettuani heitin vahingossa ulos senkin paikalle ilmaantuneen ainoan Vastuullisen vanhemman, joka ovella kertoi olevansa erään sisällä olevan pojan isi. Hihkaisin, että kaikkihan täällä väittävät olevansa toistensa isiä tai äitejä, näkyvät muutenkin olevan sukua keskenään, mutta sinua en päästä sitä enää katsomaan!  Ja alkakaakin kaikki painua täältä ulos samantien...

Isä  näytti todellakin nuorelta ja luulin hänen keksineen tuon vain  päästäkseen sisälle "juhlataloon" kavereittensa luo neitokaisia tapailemaan.
Olimme nimittäin vasta paikkakunnalle muuttaneita emmekä edes tunteneet vielä juuri ketään.

Toivottavasti isä nyt olisi edes vähän ylpistynyt tuosta ikäepäilystä, eikä muistele pahalla ärhentelyäni! En tosin tiedä kuuluiko nuorelta näyttäminen erityisemmin hänen arvottamiinsa asioihin, halusi vain vastuuntuntoisena hakea jälkikasvun kotiin.. 

Öiset bileet

Toivotan Kaikille Vierailijoille Oikein Mukavaa ja Rattoisaa Viikonloppua!

Kansaa yhdistäviä tapahtumia

Superkuu ja Ruotsi-Suomi maaottelu.

 Zeppeliini, sputnikki  ja kalamarkkinat. Siinäpä muutamia. Ukkonenkin ryski äsken niin kovalla voimalla, että tuntematon ajautui kanssani juttusille. Puita kaatui. Taisivat tosin olla jo lahoja. Ainakin tuo lähi-koivu.

Superkuu herätti huomiota juhannuksen aikoihin

Joella näin kaksi puunhalaajaa

Heippa taas Arvon Vieraat!

Yleensä en kesän kuumuudesta ole paljon valitellut ja kuittaankin taas tämän nestehukkaisen kelin toteamalla, että kylmästä asunnosta on hyötyä ainakin näin kovalla helteellä! Viilentävä muistikuvani  joelta tuntui myös oikein mukavalta näin sisätiloissa. Täällä kun ei ole paarmoja.
Kohtaaminen näiden ihmisten kanssa tuli yllätyksenä erämaa joella, missä ei juuri liikuta, varsinkaan rannoilla. Enimmäkseen näkyy merkkinä ihmisestä vain suihkukoneiden vanoja taivaalla.

Puunhalaajat, piirros

Tiistain perhoset

Heippa helteestä!

En tiedä  ovatko nämä päivä- vai yöperhosia... Kissa ehkä tietäisi. Tietäjä kun on- kerran osaa pyydystää sellaisia lajeja, joitten luulee minua miellyttävän. Ruokakuppiaan ajatellen. En kyllä tykännyt äskeisestä lahjuksesta, vaan se on jo roskiksessa. Myyräkuume jos saapuisikin vielä ikkunasta. Huh.
Laitoin perhoset tähän kuitenkin  aivan epätieteellisesti  lentelemään. Enkä kysynyt Tietäjältä mitään. Pitäisi kuitenkin mennä kupille.

Leivonta puuhissa

Kesälämmintä maanantaita

ja kesäistä evästystä vähän pieleen menneellä skannauksella. Siitä huolimatta tässä voisi syödä vaikka tuohisessa paistettua juhannusrieskaa, jos vain sitä oisi saatavilla. Sellaista herkkua äiti tapasi paistaa juhannukseksi ja se oli kyllä hyvää voilla päällystettynä.

(Raidat kuvasa, koska piirros on lasin alla)

Salaleipuri, vesiväripiirros

Tuskanpunainen kukkaketo

Hyvät huomenet!

Kukkapiirrosteni joukosta tämä tuskanpunainen kukkaketo " Jussia ootellessa". Poikani on nimittäin Jussi ja odotan häntä kovasti käymään ja näkyilemään. Kukat vaikuttavat unikoilta, keltaisenaan ilmassa säkenöivät  edustanevat vain hyvää mieltä ja elämän optimismia...
 Samalla toivotan Kaikille Lukijoille Oikein Hyvää Juhannusta!

Elon kukkia, vesiväri

Tuulen kukat tulevat

Keskiviikko iltaa Rakkaat Katsojat!

Tuulen kukat, vesiväri

Kaverini lähti eilen aamulla suurin toivein keskussairaalaan poistattamaan tikkejä amputoidusta raajastaan. Suuri toive oli päästä kotiin terkkarilta huhtikuulla alkaneelta sairaalajaksolta. Toisin kävi ja siviilit vaihtuivat samantien niihin kuusi numeroa liian isoihin sairaalavaatteisiin siellä isossa pajassa. Edessä on  varmasti uusi isompi leikkaus. Että se juhannuksesta.

 Ja mitä tästä opimme? Emme mitään. Diabetes väijyy kaikkialla ja joitain sukuja vielä hanakammin kuin toisia. Vältä sitä  ja metabolista oireyhtymää, jos suinkin voit!

Minä, sateenkaaren "täysosuma"

Hieman ironiaan taipuvaisuuteni takia voisi olla otsikosta aistivinaan jotain tuon tapaista, mutta totta joka sana

Vuonna 2008 olin erään ystäväni kanssa Koitajoen suunnalla Kesonsuolle erkanevalla joenhaaralla, jota puroksi kyllä kutsutaan. Jahkailimme vesille lähdön kanssa ukkosen jyrinän takia, matka  kun olisi useita kilometrejä pitkä. Ilman näyttäessä rupeavan selkiintymään, joelle lähdettiin.

Purolla nähtiin ihmeellinen sateenkaari-näytelmä. Kauempana näkyi paistavan aurinko aivan siniseltä taivaalta sateenkaarien takaa, mutta me jouduimmekin ukkosrintamaan. Äkkiä  suuri sateenkaari kääntyi meitä kohti lähestyen veneen takaa. Aivan kuin olisi valtava olento kääntynyt meitä katsomaan.  Se oli niin leveä että peitti koko puron leveyden useita metrejä. Korkeutta sillä tuntui olevan aina taivaaseen asti.

Istuin veneen kokassa ja kaari siirtyi minuun alkaen liekehtiä vaatteissani ja hiuksissani ja ympäröivässä vedessä. Kaverini hämmästyi ja minäkin aluksi ihan järkytyin tästä suuresta yllätyksestä niin että iho meni kananlihalle, Sateenkaari viipyi ainakin kilometrin matkan ja niin kauan ympärilläni, kun laskimme maihin vastapäätä Keson lintutornia. Salamat välähtelivät ja kaari kääntyi pois taas kuin elävä olento ja himmeni alkaneeseen sateeseen. Lintubongari oli  ollut samalla tornissa ja nähnyt myös jotain merkillistä tapahtuvan.

Minulla oli seuraavana kesänä Taitokeskus Piirolan Pihassa näyttely, missä kerroin tästä tapahtumasta ja mistä tämä kuvakin. Kuva maalauksesta on skannattu sanomalehtikuvasta ja siksi noin epämääräinen. Alkuperäinen maalaukseni tuhoutui myöhemmin huonossa säilössä kelvottomaksi.

Seuraaja

Puusta Pitkälleen

Ilomantsin puunveistoviikko 24.-29.6.2013

Madonna, mystinen taustavaikuttaja

Tästä alkoivat karhufestarit!

"Maaseudun Sivistysliiton PUUSTA PITKÄÄN-hanke järjestää Ilomantsissa kansainvälisen puunveistotapahtuman, joka koostuu erilaisista työpajoista ja moottorisahaveiston mestarikurssista. Tapahtumaa tultaneen kehittämään tulevaisuudessa ja on mielenkiintoista nähdä, miksi se muotoutuu."

Madonnan V-tyyli, Erkki Määttänen, Ilomantsi

Kuvassa oleva Madonna ja Määttäs Erkin haastattelu televisiossa 2000-luvun alussa olivat jääneet mieleeni. En ollut silloin koskaan vielä Ilomantsissa käynytkään. 
Kun sitten seisoin Ekin pihamaalla, huomasin tutun hahmon suksilla ja koin jonkunlaisen ahaa-elämyksen tapaisen. 

Madonna on jo aikaa sitten lahonnut ja kaatunut kiven taakse pitkälleen. Näin sen jo vuosia sitten pötköttävän selällään heinikossa, vain sukset olivat vielä kivellä. Miksei hieno Madonna ollut päässyt suojaan navettaan Mobutun veljesten seuraksi!

Näätien lumoissa

Sateista perjantai-iltaa!

Nuo näädät, miksi heitä luulisin, tarkoitan mökin välikaton asukkaita, ovat aivan lumonneet minut

Jokaisella pesueesta tietävillä on lajille omat määrityksensä.  No kärppään ei väritys sovi, näädäksi kooltaan nippanappa. Mutta mehän olemme yksilöitä kukin. Vaatetustakin vaihdamme vuodenajan mukaan. Ehkä emo on laihtunut imettäessään, on niin solakka. Amerikkalaisten piirrosten karrikoitu rähjäinen takapihan näätä, joka on kumonnut talon isännän maissiviskit (isäntä tietysti on joku intellektueelli puoliboheemi toimittaja. kirjailija tai ehkä itse se janoinen sarjakuvapiirtäjä), on kaukana tästä kauniista eläimestä!

Lapsena haaveiltiin sen polkupyörän lisäksi myös elättivariksesta, puhuvasta papukaijasta ja oikeasta aapiskukosta. Nyt on hienoa tuntea luonnoneläimen läheisyys yrittämättä sitä omistaa.

Liitto

Kolinaa ja vilinää koolinkilaudoilla

Vilpoista keskiviikko-iltaa!

Kun minusta  kesällä ei mitään kuulu, olen useimmiten viettämässä  alkukantaista " laatuaikaa".  Heh heh tuo koko sanaällötys, jota en itse olisi takuulla koskaan keksinyt. Ehkä taas vain olen turhan muutosvastainen, niinkuin monet entiset nuoret jossain iässä. Oli se ikä sitten milloin hyvänsä.

Parinpäiväisen laatuajan vieton jälkeen olisin taas vain nukkunut kellon ympäri, jos se olisi ollut mahdollista. 

Valvoin tietysti vahtien naapureitani eteisen  vintillä. Toisin kuin ihmisnaapureitteni tekemiset, näiden pikku kolistelijoiden meno on saanut uteliaisuuteni ihan positiivisesti punaiselle! Viime kerralla heitä en vielä nähnyt.  Pelkäsin jo sen lapinpöllön ruhjakkeen pistelleen koko pesueen parempiin suihin, kun ei alkanut hiiskaustakaan kuulua. No mitäs minä oisin kuullutkaan. Ajaa päristelin pitkäksi kerennyttä heinikkoa tunti tolkulla.

Vaan kun illatsuun päästiin, alkoi nälkä kalvaa meitä kaikkia yhtäaikaa.  Alkoipa oven päältä vilahdella pieniä suloisia nenän päitä! Ja kuulumaan vähän varoitusääniäkin minulle. Mitäs metelöin.

Yöksi pimeni ja alkoi sataa. Näin emon? seisovan nurkalla kahdella jalalla kuulostelemassa korvat pystyssä. Voi kun tuo olikin kaunis! Ja niin sitten nukahdin jokapuoliseen töpinään. Pahimpiin kolahduksiin heräsin, mutta olin todella iloinen näiden vekkulien läsnäolosta! En ainakaan tuntenut itseäni yksinäiseksi. 

Paremmin tämä kuvannee sadetta -jos sitäkään,  kuin kaunista kesänaapuriani! Hatara muistikuva ei ole vähääkään tieteellinen ja toistaalta niin herkkää olentoa en osaisi edes piirtää.

Pienpetoihin en ole kovin usein törmännyt, edes nähnyt hangella jälkiä. Mutta jos katsoo tilastoja niiden pitäisi olla kovinkin yleisiä! Toivottavasti mitään häkkejä tai muita väkkyröitä ei ala ilmaantua lähistölle. En pitäisi tätäkään mahdottomana, sillä olihan kerran  haaskakin kaivettu ojan penkkaan aivan pihapiirin reunalle ja vieläpä vain parinkymmenen metrin päästä lähteestä sen yläpuolelle! Sieltä penkan takaa se löytyi kauhean mätänevän hajun ansiosta. Tutkittuani sitä lähemmin siellä oli ainakin kokonainen matoja kuhiseva lintupoikue, sekä kalanjätteitä. Joimme tuosta lähteestä kulkiessamme. Lähteellä oli merkkinä kepin päässä kauha.

Onni Lampi

Hyvää Viikonvaihdetta erityisesti onkijoille!

Kun sade ruoskii sielua, mutta helle piinaa kroppaa

Enkä nyt tarkoita sitä muuatta Helteen Mattia

Nahkasohvalla on nyt hyvä levätä viileässä. Sieltä kuuluukin parhaillaan syvää kuorsausta.

Sataako juhannuskokolla jäitä, kun näkyi tuohon piirrokseen ilmestyneen ristin tapainen, vaikken salkoa tavoitellutkaan.

Jossain sataa, pikku piirros

Aitoa metsän väkeä tapaamassa

Tervehdys huuhkajan naapurista ja näätiäisten alakerrasta!

Vaatimaton metsämökkimme tuli siivottua lattiasta kattoon, minkä nyt vuorokaudessa parissa kerkiää, kun myös rassasin välillä kukkapenkkejä Tämä olikin samalla tuunausreissu, sillä välittäjäkin näyttäytyi juuri kesken pahimman mylläkän. Nyt olen ihan poikki enkä vielä oikein halua ajatella mökitöntä elämää. Näin lie paras kuitenkin, ei minusta ole kahden edestä reiskaksi! 

Mutta ei niin ikävää ettei jotain mukavaakin. Tultuani mökille kuului jokin lintu tehneen välikattoon pesänsä. Arvelin että västäräkki olisi jo saanut ekan poikueensa. Ihmettelin vain kun ei lintu pyrähtänyt lentoon, kun ovea joutui aikalailla paukauttamaan. Pian tuon pesän toiminta alkoi herättää uteliaisuuttani. Kun aamuyöstä läksin pihan perälle ja aika vauhdikkaasti vielä, oven päältä kuuluikin murinaa! Huh!

Pian kömmin takaisin ikkunaan jos vilaukselta näkisin vaikkapa ärhäkän näätiäisen. Olipa hieraistava silmiä kahteen kertaan kun humalasalon päähän aivan muutaman metrin päähän  oli ilmestynyt suurikokoinen pää,  joka tuijotti suoraan ikkunaan. Löydettyäni lasini olin tunnistavani tämän ensin suuri kokoiseksi huuhkajaksi. Huuhkajakin tuolla salolla huhuilee. Sen verran nyt viisastuin  katsellessani kuvia, että kyseessä oli kookas lapinpöllö! Sen katsetta ei hevillä unohda!

Viikset ja" kulmakarvat" koristivat suurta päätä. Sain katsella myyriä kyttäävää lintua niinkauan kuin jaksoin. Mentyäni taas uudestaan ulos olin kompastua jänikseen. Saman suuren linnun näin nousevan ojan varresta  illalla taittaessani saunavastaa.  Lähistön suurelta suoalueelta huokuu vielä yökylmää vaikka päivä olikin  kuuma. Olipa ihana käydä kerrankin saunassa ilman itikoita. Tänä aamuna ne  jo olivat heränneet.

Pihassa huojui vain yksinäinen tulppaani siellä täällä. Oisko myyrillä ollut osuutta asiaan. Välikaton Veetua en päässyt näkemään. 

Jäähyväinen, vesiväri

Tulppaanien aikaan

Hyvää alkavaa viikkoa kukkasin! 

Tai eiväthän tulppaanit ole ihan kukkasiakaan vaan kerrassaan näyttäviä kukkia, jotka jättävät vaatimattomammat helposti varjoonsa. Ainakin Ilomantsin terkkarin pihassa on katsomisen arvoinen koko kesän kukkiva penkki, jossa nyt alkavat aikaisimmat sipulikukat peittyä uusiin nouseviin lajeihin.
Siinä eräänlaisessa bergolassa kukkien äärellä tulee viipyiltyä lähes jokapäivä.

Tulppaanit, vesiväri

Kesäistä lauantaita!

Meilläkin on vihdoin kesä. Kaikki mahdolliset alkukesän sipulikukat, esikot ja tuomet ovat puhjenneet kukkaan. Aurinko paistaa täydeltä terältä eikä enää raivoisasta tuulesta tietoakaan.Välillä vähän pilven reuna viilentää sopivasti paahdetta.Voi kiitos tästäkin päivästä.

Kevätesikko, väritetty piirros

Ystävien merkitykselle

Heippa ja korviimme koivunlehtien havinaa!

Tämän kertaisen piirrokseni omistan Ystävilleni. Vaikkei heitä kovin monta ole, on se tuki ja tietoisuus siitä ollut tarpeen elämänkumppanin tälläkin hetkellä oltua sairaalassa pitkälti toista kuukautta. Vilttihattu muistaa meitä usein tai joskus hiihtää vain läheltä. Ja niin se muistaa ystäviänikin ja kaikkia, joilla on rakkaita ihmisiä. Tämä piirros on tietysti myös erityisesti Sinulle.  Kiitos!

Lastut aina lentelevät, vesivärit

 Ystävyyden puulla on aina nakertajansa, niinkuin tässäkin puussa nuo pari tikkaa saavat kyllä lastut irtoamaan.

Haaveiden karusellisa

Kesäinen Päivä Sinullekin!

Elon karusellin pyöriessä, milloin isommalla, milloin pienemmällä vauhdilla, on meno ainakin mukavampaa näin auringon paistaessa.

Lapsena kovastikin haaveili vaikkapa polkupyörästä tai pääsevänsä aloittamaan koulun ja sitten taas ylemmälle luokalle. Sitten  aikuisen maailman isoista asioista, joihin joskus tulisi pääsemään mukaan. Kyllä sinä vielä kerkiät, kuuli usein sanottavan.

Haaveiden karuselli, akvarelli

Kukkiva Sarvi

Hyvää ja kaunista torstaita!

Tänään koivut ovat selvästi saaneet pikkuiset lehdet.  On tätä kauneutta odotettukin.

Kukkiva sarvi, vesiväri

Mekot kesätuulessa

Kesäisiä tuulen henkäyksiä uuden mekon helmoissa, Kevätjuhla-mekko, kesämekko. Ja uusi mielellään, sillä entinen ei sovi enää kuitenkaan.

Kolme? mekkoa, vesiväri

Huvikseen kruunautunut

 Vielä yksi juhlakuva näin Äitien Päivän illatsuun

Etsin vanhaa vappunenää aiemmin postaamieni vappukuvien lisäksi. Löysinkin koko naaman. En siis sitä nenää, mitä etsin. Tietenkään! Mutta komeahan  on tämäkin, eikös!

Hymyilevä vieraamme

Pienelle kielojen löytämälle tytölle ja meille muille

Iloista Äitien Päivää Kaikille, äideille, lapsille, isille ja Jokaiselle !

Ja Jokainen on jonkun lapsi itsekin. Ei tehdä  ainakaan tästä päivästä liian suurta draamaa tai tragediaa! Olemassa olomme on suuri ihme.

Ilo ja ihanuus, piirros

Orvokkeja tälle päivälle

Hyvää Äitienpäivän aattoa!

Näin aattona voi vielä harjoitella kortin piirtämistä huomiseksi. Jos ei saa valmista tai asettaa itselleen liian kovia vaatimuksia, joutuu antamaan kaupasta ostetun kortin, niinkuin minäkin lähetin omalle äidilleni. Sattui löytymään niin kivan näköinen pieni musta ja veikeä koira, joka hellyttävästi siinä istui pää kallellaan ruusu hampaissa, muistuttaen kovasti äidin Jenni-koiraa, jonka kanssa he yhdessä tekivät taivalta pitkine auto- ja junamatkoineen. Arvelin juuri siitä kortista olevan tällä kertaa eniten iloa.

Heippa Äiti!

Kaksi kuvaa, yksi maisema

Voihan perjantaita, vettä paistaa!

Kun näppöset huurussa kiireellä yritin kuvailla tuota kumpareelta avautuvaa lampea "siintelevine vaaroineen", paistoi sentään aurinko, vaikka syksy alkoi ollakin. Nimesin tuon piirroksen Erämaa lammeksi, mitä se esittääkin.

 Erämaa lähistöllä vain on kokenut todella monet myllerrykset, ihmisen taholta varsinkin. Metsähän kasvaa, selvä se, mutta suuret kynnetyt aukot ovat lohduttomia. Muinoin alueella on riehunut myös suuri metsäpalo, mistä on vielä merkkeinä mystisiä mustia kantoja siellä täällä puiden lomassa. Niitä saattaa ihan hätkähtää, kun sellainen tuntuu  katsovan aivan liikkumatta, kun nostat pääsi  marjamättäästä.

 Toivon mukaan saan vielä tuolta kuvan paikalta joskus oikean maalauksen aikaiseksi Varmaankin palaan sinne vielä. Paikka on minulle tärkeä.

Erämaalampi, vesiväri luonnos

Tupakuvia

Tervetulleeks näkemään tähänkin tupaseen!

Kuvista voi huomata, ettei turhia tavaroita kovinkaan ole. Tämä ei ole mikään varsinainen sisustusjuttu, myöskään en väitä, että näin pitäisi elää. Näin on vain joskus elettty. En tiedä sitäkään, onko oltu onnellisempia, vai ollaanko onnellisempia nyt? Valon leikki merkitsi paljon auringon paistaessa milloin mistäkin kuusiruutuisesta ikkunasta. Tuvan pöytä oli tärkeä keskipiste penkkeineen. Sieltä pöytä- laatikosta löytyi vallan vaikka mitä! Tämä on vain pieni tupanen isojen talojen korkeisiin pirtteihin ja kookkaisiin kalusteisiin verrattuna. Vähän kuin minun kotonani vielä 60-luvulla.

Radio ja tuvansänky

Päiväkahvilla kellon alla