keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Nuo silmät mua sähtää!

Tänään vuorossa Maukan kampihäntäinen kissa!

Kissa on muotoiltu liimapuusta ja kokopuinen häntä liitetty takapuoleen. Katti näyttää hyppäävän minä hetkenä hyvänsä pystyyn.

Musta Vaaraonikin antoi minulle jo heti aamusta vähän sähköhoitoa käydessään kipunoimassa vieressäni. Suorastaan sen turkki rätisi. Olisikohan jotain kevään merkkejä? Huomaan useissa blogikirjoituksissa jo havaitun esim lintujen elämässä orastavaa keväisyyttä ainakin etelämmässä.

Kissa, puutyö nikkaroinut Mauri

tiistai 29. tammikuuta 2013

Alkaisi vain jo suo sulaa!

Maukan vuolema kurki siinä tepastelemassa oksaisilla koivillaan.

M:n puutöistä on vielä joitakin ottamiani kuvia ja tarkoitukseni on etsiä ne muistoksi blogiini.Yhdessä puuhailu ja yhteinen kiinnostus kädentaitoihin oli mukavaa. Nyt puuttuu paljon elämästä, kun työkalut eivät ukolla kädessä pysy. Kaiketi myönnettävä, ettei uusia töitä enää koskaan synny.

Kurki, koivua

Tukevahko M-merkkinen tuolini

.. on talven kuivuudessa ruvennut vähän nitisemään.. Ihmekös tuo tämän kokoajan ylöspäin kapuavan elopainon alla! Tuoli onkin ollut kovassa käytössä jo kymmenen vuotta.
Lahjaksi saamani tuoli, nikkaroinut M
Tuolin tunnistaa omakseni runsaista väritahroista, mitkä ovat sormistani tarttuneet. Ne jotenkin kuuluvat asiaan.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Unelmainen luomu-olio

Tämä puutyö on kaverini Maukan tekemä. Hän on luvannut tuoda töitään blogiini.
Löydetty,  Mauri 2004

Kallen päivää kaikille!

Kallen päivä on, enkä edes muistanut veljen Kalle-pojalle lähettää nimipäiväkorttia. Kallen päivästä ennustetaan loppuvuoden säitäkin, sen mukaiseti kuulemma ilmoja pitelee! Meinaakohan tuo nyt muistin huononemista sitten osaltani vuoden loppua kohti  tuo korttiunho.. Huh.

Vaihdoin jo otsakkeena olleen pakkaskuvan hieman hentoisempiin ja kevättä ounasteleviin väreihin, sillä minulle riittäisi jo hyvinkin tätä keskitalvea.

Aamulla tuli radiosta some-aiheista - sosiaalinen media, ohjelmaa, missä erilaisten aineistojen taltioijat, päiväkirjan pitäjät  ja  bloggarit kertoilivat kokemuksiaan. Niin, kuinkas paljon omilla nimillään blogia pitävät voisivat asioistaan julkisesti kertoa, olen minä sitä itsekin joskus miettinyt.
 Varsinkin kun sukunimeni jotenkin vaikuttanee keksityltä kaikkine kaksine väliviivoineen.
Jotenkin vieraalta tuntuisi kuitenkin käyttää nimimerkkiä, kun on tarkoittanut kaiken nähtäväksi esim kaukaisille sukulaisille (ja kelle vaan, ketä kiinnostaaa). Ehkäpä omalle itellekin ennenkaikkea.

Tarkoitus ei ole ainakaan mitään henkkohtaista likasankoa kaataa lukijoiden niskaan, vaan enemminkin ihan vain tarjota nähtäväksi omia teelmiä
- ja saada siitä iloa irti,  kun on kerran tällainen käsintehty pohja.. Ja antaa vaikka blogin itsensä näyttää mihin suuntaan se on menossa, koska en niin tiukasti halua aihepiiriä rajata. Jossain blogiohjeissahan on neuvottu pysymään vain yhdessä asiassa lukijamäärän  saavuttamiseksi. Tietty kaupallisessa mielessä niin. Mutta ehkä syvemmältäkin asioita voisi luotailla. Ehkä itsekin alan kirjoitella enemmän, vaikka piirroksista aloitin.

Liitän tähän vielä yhden kukkasen!

Kiitos-kukkanen Kaikille!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Tuohinen kukkaroni


 Perimmäistä perjantaita tammikuulta!

Vanha tuohinen kukkaroni tai iltalaukkuni tuohisine helmineen on jo läpästään vähän käpristynyt ja sen pintaan kyhäämäni koristeet haalistuneet. Vai pitäisikö kutsua sitä vain yksintein "TUOHETTOMAKS kukkaroksein"? Siltä usein tuntuu.
Tein  kukkaron kymmenen vuotta sitten punonnan erikoistekniikka linjalla opiskellessani täällä Ilomantsissa. Kuitenkin muoto on säilynyt, eikä tuota vielä erehtyisi luulemaan saunan sytykkeeksi. Tuohilevyjen ristikkäin liimaaminen pitää sen suorana.




Kukkaro,  koivun tuohi


torstai 24. tammikuuta 2013

Kesämylly

Tuuli pyörittää vielä myllyn siipiä vinhasti, muttei hätää, ilmassahan on mukana muutakin...

 

Mutta sitten pitkän hellejakson jälkeen nousi myrsky. Näin trombin kaikennielevän suppilon vierivän metsäojaa pitkin pihaan ja samassa se pyöräytti myllyn betoni jalustoineen korkealle ilmaan. Ja Räiskis ja VinksVonks sekunnissa! Onneksi trombi muttuui  ohueksi seinämäksi ja sujahti  rakennusten välistä metsään, missä olikin heti kaatanut suuria puita. Mennessään se siinä vielä katkoi lampaan kelloja yhdistävän narun pikku pätkiksi ja nakkeli puu-ukkoja sinne tänne, muuten vältyttiin pahemmilta tuhoilta.  Myllyn rakentaja vain on jo niin sairas ettei pysty enää uutta myllyä nikkaroimaan.

Mylly, pastelliliitu

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Sonkajan koulun vanha tammi

Näiden korkeuksien tammeksi  kookas yksilö on Sonkajan koulun tammi. Taimi on tuotu aikaa sitten Vanhasta Valamosta. Myrsky on sitä vahingoittanut kaatamalla ison runko-oksan kuvan ottamisen jälkeen.

Tammi pakkasessa

Hevosena

Onpa tullut pariin kertaan katsottua telkusta Ypäjän hevoskoululaisten touhuja. Huomioni on kiinnittynyt enimmäkseen hevosiin. Kyllä ne ovat kauniita ja tuollaiset hyvin hoidetut hevoset suorastaan säkenöivät. Tähän piirrokseen ei ollut hevosta mallina, vaan se on ihan "omasta päästä".
Enpä ole varma onko hepalla  harjassaan kuuran kukkia vai oikeita kesäkukkia.


Mielikuva hevosesta, pastelli

perjantai 18. tammikuuta 2013

Pakkasen panemaa

Komea päivä.  Arvokkasti huurteiset puut ja hanki hohtavat talviauringon paistaessa haalean siniseltä taivaalta. 


Mutta tuo pakkanen!


 Kasvot muistavat lapsena tapahtuneen ikävän paleltumisen samanlaisena päivänä. Olin aikuisten mukana nostamassa jäitä avannosta. Niitä tarvittiin sähköttömässä taloudessa maidon jäähdyttämiseen kesällä. Jäitä säilytettiin mutaläjässä navetan läheisyydessä. "Kuutiot" sahattiin järven jäästä, vedettiin hevosella ylös jään pinnalle ja  kuljetettiin ylös pihaan.
Pakkasta oli lähes -30C.  Naamani alkoi yht´äkkiä tuntua oudon lämpimältä. Onneksi toiset huomasivat kasvojeni valkenemisen ja minut vietiin sisälle lämpimään. Seurauksena oli palovamman kaltainen paleltuma. Sen jälkeen pakkanen on tuntunut hyvin ilkeältä  kasvoissani.

Keväämmällä hiihtämässä  kuvassa

Mahdotonta menoa Lylysuolla

torstai 17. tammikuuta 2013

Sarjassamme Pieniä Ihmeitä!

Hyvä Vieraani! 
Eilen mystisesti kadonneet kuvat olivatkin yönaikana itsestään palautuneet. Hyvä niin. Oisikohan yhteen kuvaan kohdistuneet tekemiset sitten jotenkin siirtyneet muihinkin teksteihin, missä on samanlaisia asetuksia ym.. Nalle-sivukaan ei taida olla ihan kunnossa. Enpä tiiä kun en ole asiantuntija.

Tässä nyt sitten kimppu tulppaaneja. Eivätkä nämä ole vanhaksi menneitä joulun aikaisia ale-kukkasia, vaikka jokunen jo vähän siinä ja siinä alkaa ollakin.

Tulppaanit, taitettu kortti, vesivärit

tiistai 15. tammikuuta 2013

Hapottomia pihlajan marjoja

Mökin pihlaja
Tammikuu on puolessa välissä, enkä rehellisesti sanottuna ole siitä tippaakaan katkera. Enkä pystyisi katkeruutta tai happamuutta edes  tuntemaan, ehkä en yhdestäkään asiasta näin henk.kohtaisella tasolla -mutta jos jokin pännii, se on aivan eri juttu, eikö vain?
Viime syksynä ei mökin pihlajassa ollut montakaan marjaa -eivätkä nekään muutamat olleet kovin punaisia..

Sekaannusta kuvien kanssa! Jostain syystä blogistani hävisi joukko kuvia. Muutenkaan kuvan liittäminen ei onnistu niinkuin pitäisi.


lauantai 12. tammikuuta 2013

Hakovaarassa Hopeapajun alla

Talvea vaaralla. 
Kuvan puu on jo kaadettu, mutta Hiltusen mökki Hakovaarassa on entistä ehompi! 

Keskitalvea Hakovaarassa

Toukokuun valoissa
Viimeisiä rakennuksia tien varressa matkalla Keson lintutornille.

torstai 10. tammikuuta 2013

Keson Kakadu, Erittäin Harvinainen!

Tammikuista päivää Hyvä Vieraani.

Olen liikkunut paljon luonnossa ja oleskellutkin siellä myös yksinäni päiväkausia, tosin vain sulan maan aikaan. Joskus saattaa tavata silloin aivan "erikoisia lajeja". Monelle henkeen ja vereen asiantuntijalle saattaa kyllä syntyä erimielisyyttä näistä havainnoista. 
Tuskinpa tästäkään  kukaan saa rariteettia vaikka kiiruhtaisikin mahtavalle Ilomantsin Keson lintusuolle sitä oikopäätä tähyämään putkeensa! Kannattaa kuitenkin tänä vuonna yrittää, sillä mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa on niin paljon, ettei huonokuntoisempi jaksa kaikkia muistikorttejaan edes repussa kantaa.


Keson Kakadu, puuvärit


Näkymiä Kesonsuon lintutornista. Suo, joka täytyy KOKEA!

Pitkospuut Kesonsuon lintutornille

tiistai 8. tammikuuta 2013

Keijukaiset parasta päänsärkylääkettä

TiistaiTervehdys!

Päätäni alkoi oudosti särkeä. Niskastakin kuuluu vain kuivaa rutinaa kuin näkkäripaketista. Mikäs avuksi? Eihän tähän auta Ibusalit tai Disperinit eivätkä parasetamoolit tai muutkaan apteekkirohdot. Päätin kokeilla keijukaisia. Ne ilmestyivätkin tuohon muutamassa hetkessä. Mikä onkaan rattoisampaa, kuin piirrellä Ihan niitänäitä. Suosittelen.

Keijukaiset lääkkeenä, piirtelyä






Lisää piirtelyä...väriä lisää...
    

Ja Sitten Lopulta... Maahiseltako apu?

Vastaani tuleekin  keijukaisten talo, niin luulisin. Tai kokonainen linnahan tuosta tupsahtikin Ehkäpä sieltä löytyykin keijujen henkilääkärin vastaanotto, missä itse Maahinen kopsauttaa ryhmysauvalla polvilumpiooni -ja katso! Päähäni ei koskaan ole koskenutkaan.

 Kannattihan taas vähän piirrellä.


Keijujen talo, värikynät yms

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kattien loppiaisjuhlat!

Huomenna tämä ylensyönti ja yletön ystävällisyys taas päättyy. Kuvassa kissat juhlivat paperilyhtyjen valossa. Myös lintuparvi on tulossa ja suuren lyhdyn päällä istuu piippalakkinen HIIRI.


Juhla, vesiväri

maanantai 31. joulukuuta 2012

Happy NewYear! Ja Onnenkengällä ohimoon.

Mitähän tuo aivan elonsa alkutaipaletta aloitteleva  suloinen pikku riiviö oikein aikoo?
Varotaanko, ettei vain osu Onnen kengällä ohimoon? Vai oisko se sittenkin kaiken muuttava kohtalokas ONNENPAUKKU tuo pläjäys!

Pikaiseen tehty vesiväri piirros

maanantai 24. joulukuuta 2012

perjantai 21. joulukuuta 2012

Ottakaa sika kiinni!

Linja-auto pysähtyi mökin kohdalle. Lapset olivat äitiä vastassa potkukelkkoineen. Huomasin tien vieressä kaksi lumiukkoa. Ja - enpä ollut uskoa silmiäni, kun toinen, se jolla ei ollut porkkananenä, vaan jonkinlainen, ikäänkuin kärsä, pinkaisi äkkiä luuta viuhuen metsään päin. Säikähdin.
Pihasta alkoi kuulua kovaa huutoa: Ottakaa se sika kiinni!! Muuta asiaan liittyvää en tiedä sillä linja-auto kaasutti jo matkoihinsa

Run away, vesivärein tehty piirros

torstai 20. joulukuuta 2012

Tonttujen tarkkailua illansuussa

Kummia tyyppejä nuo tonttu-pojat. 
Mitenhän ne jaksavat rymytä iltakaudet kuusikoissa. Ja eikö palella näppejä, olen aina ihmetellyt, sillä rukkaskäsinhän on paha kirjoittaa.

Tarkkailutontut, kortti

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Saunavedet, takavuosien raikasta AKVEDUKTIA

Emalinen sankko, puukorvo, pumpattava vesikaivo ja tietysti jossain lähettyvillä menosuuntaan käännetty vesikelkka valmiina odottamassa. Siinäpä sitä takavuosien akveduktia.

Kaivolla

tiistai 18. joulukuuta 2012

Leppäpuilla lempeät löylyt

Joulusaunan höyrytessä
Lempeässä löylyssä
pulski pariskunta hikoo selät köyryssä.

Eikös olekin runollista ja mukavaa, kun ei edes itse tarvitse saunapuita kantaa!

Saunapuun kantajat

lauantai 15. joulukuuta 2012

Hulinaa metsän reunassa

Sieltä ne kuikkiit metsän reunasta nuo tontut. Ja taas on kiikarissa tuo vaarallinen VAARA-MAISEMA

Joulunalus kiikarointia! Vesiväri


Kun pojat olivat pieniä

Niin, jouluhan ei siitä miksikään  muutu, jos maan päälliset vaeltajat vaihtuvat. Vai?
Poikani Jussi ja Timo
Alakuvan Pekka-pukkia (lanko) ei sen enempää kuin Timo-poikaani enää ole.
Joulu 1984

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Enkelinsiivet tiukilla

Huonekasveista kauneinpia on Enkelin Siipi

Kukka niin arvaamaton, että kaiken voi jo etukäteen ennustaa. Pudottaahan  se lehtensä kuitenkin tavallisen kuivassa huoneilmassa! Vanhoissa puutaloissa se sensijaan menestyi (-y) mainiosti ja kasvu ylsi aina  laipioon asti nahkean vehreänä ja koristeellisena läpi talven.. ainakin naapurissamme erään ompelijattaren kotona.
Se oli upea näky pienine haaleanpunaisine kukkineen suurikokoisen, kullattuna hohtavan koristeellisen ompelijan peilin läheisyydessä salin oven poskessa.. Varsinkin kun pihan toisella puolella oli  touhuntäyteinen navetta  lehmineen ja possuineen täydessä tuoksussa! Kontrastikin oli täydellinen.

EnkelinSiipeni, vesiväri

tiistai 11. joulukuuta 2012

torstai 6. joulukuuta 2012

Oh Tannenbaum!

Valaistu yksinäinen kuusi puistossa on jotenkin niin huikean haikean näköinen. Puiston reunamilta ja takaa tuikkivat valot ihmisten kodeista illan pimeään ja vilkuttelevat tervehtien joulupuuta. Joulun jälkeen siitä tulee taas vain tavallinen sitkeä puistopuu, yksi muiden joukossa, eikä kesällä ohikulkijakaan kiinnitä siihen huomiota, vaan ihastelee kukkivia pihlajoita.

Puiston kuusi, pastelli

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Hyvää Itsenäisyyspäivää entisestä elämästä!

Talvi on sittenkin tullut.
 Kuvassa Laukka -ahon toistasataa vuotta vanha tuparakennus, sellaisena kun se kuvanottohetkellä ja tuona pakkaspäivänä on ollut. Suomi-neito on nuorempi!

Tässä tuvassa on ommellut kenkiä joskus suutari. - Laukka-ahon riihen jatkoksi rakennettu puimalarakennus blogin otsikkokuvassa

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Suokukkia

Suohullu kun olen, kaikki vaatimattomatkin kukat tuoksuvat ihmeelliseltä ja näyttäytyvät silmissäni suurena.


Vanha kortti, sekatkn.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kuumaa chiliä ja piirroksiani, video

Tulipa mieleen kokeilla elokuvan tekoa Picasassa,  kaikkea mieleen juohtuukin.

 Näin tulin saaneeksi aikaan ensimmäisen "musiikki-elokuvani" piiroksistani ja kuvistani. Ehkäpä seuraava olisikin jo vähän parempi... Musiikissa ei ainakaan minun mielestäni ole pahemmin valittamista, tosin sekin löytyi vahingossa koneeltani.



Tästäkin voi lähettää kommentteja ja vinkkejä. Kiitos etukäteen!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Iltapuuhaa Nallen kanssa

Tämän nallukan nimi on aina muistettava kirjoittaa Oikein Isolla. Joulupukki oli veljelleni joskus tämän pienenä ollessa tuonut  tuon Nalle-Karhun.

Hänellä oli tuo uskollinen Nalle-Karhu vielä toisella kymmennelläkin  usein mukana. Se oli musta, kulunut ja sen ruskeat eläväiset lasisilmät killittivät uteliaan näköisinä, milloin repusta tai tyynyn alta..

Karhu-Nallen kanssa, pastelli

maanantai 19. marraskuuta 2012

Jänikset kuun valon kannalla

Ehdin haaveilla  lumesta. Se satiin.
Sitten väikkyivät mielessä jo joulun valot. Mutta katajaan kapsahtivat ajatukseni lumen pikaisesti sulettua!
Kuun loimottaessa  näkyy peikkokin paremmin, vesiväriä vanhalle pahville

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Anne-Riitta ylösalaisin!

Eräänlaisena "liitymäkohtana"  Fagerholmin vasta julkaistuun kirjaan "Lola ylösalaisin", jonka juuri luin.. Pidän kovasti varsinkin tuosta kirjan nimestä!  Halusin heti päästä lukemaan, kun sain kirjan hyppysiini!


Minä ylösalaisin, värikynä piirros

Vieno Kuutamo

Kettu kanasensa niitulle ajoi...

Pienet kanaset ne hyppeli, akryyli

perjantai 16. marraskuuta 2012

Yllätyksiä "Kustille", Turunenko tulossa?

 Huoltomiesten ansiosta 2.

Apua, missä ovat Gust Goltenberginä piirtämäni tonttu- ym kuvat? Kaipaisin niitä kovasti tunnelman kohottamiseksi pimeässä marraksessa. Muttei vielä mitään, että nuokin pääsivät jossain muutossa ehkä lopullisesti häviämään. Oma syyni. ( tai Goltenbergin)

 Pahempi yllätys oli kun äsken kotiin tullessani satuin vilkaisemaan porraskäytävän nimitaulua ja sen mukaan on hetken poissaollessani kämppääni muuttanut Turunen. Avasin oven pelonsekaisin tuntein. Vastassa oli kuitenkin kissani Vaarao, jollaista ei Varmasti ole Turusella, kuka tuo sitten lieneekin. Mutta ehkä Turunen on vasta tulossa!


Varjele enkeli Herran nimessä kellari-loukkoani kaikilta maailman yllätys-Turusilta, vaikkei mitään henk-koht sen nimisiä ihmisiä vastaan olekaan.

Blogitekstisuositus

KOVA LUU

  Tässä se parempi jalka Hymniä omaishoitajuudesta Suomessa Tarina on tosi ja lainattu omasta julkisesta fb-kirjoituksestani ...