Eu:n manneralueen itäisin piste

Herranen aika, ja pa...paita, Missä ii?

Onko Vanha tietokoneenikin ruvennut kantaa- ottavaksi, vaikkei olisi uskonut tuossa matolaatikossa olevan järjen hiventäkään? Joka kerran, kun olen yrittänyt kirjoittaa itäisin piste, näyttöön ilmestyy vain Täisin piste. Vihaako tämä katkeroitunut masiina jotenkin isäänsä niinkuin iii, parin turhan selkäsaunan takia, onko kyseessä tekninen vika tai näippäriin tipahtanut leivänmuru, vai johtuuko tämä jotenkin  pohjattomasta rikkaisiin Eu- maihin rahan syytämisestä?

 Julkaisen kuitenkin syksyisen kuvan Ilomantsissa sijaitsevasta Eu:n Itäisimmästä pisteestä, (taas se yritti!) vaikka onkin kesä, mitä ei kyllä uskoisi mittarin näyttämän lämpötilan perusteella. Toivottavasti puolukoiden kukkia ei halla pane! Mielelläni lähtisin lepuuttamaan itseäni vaikkapa kreikkalaisen kalastajakylän lämpöön -ja kustannettuna tietyst! tästä omaishoitajan tapaisesta tilanteestani, jossa tukea saadaan vain sairaan ihmisen housun kuminauhasta, muistelen jonkun noin joskus lausuneen..

Syvää rauhaa huokuu  iillä tai ilman tämäkin kolkka, joka sijaitsee itäisen nuapurin rajan välittömässä läheisyydessä

Sorry vain Joulupukki, Äläkäs huku Juhannuksena

Anteeksi nyt  Pukki, mutta Et ollut oikein uskottava viime jouluna! 

Enhän minä nyt sitä, että Sinun olisi pitänyt tuon keikan takia mennä vihdoin sinne nenäleikkaukseen tai että olisi pitänyt lihottautua  viisikymmentä kiloa tehdäksesi minuun mahdollisimman Ison vaikutuksen. Mutta vakuuttavuutesi kannalta, mites tuo noin heikost meni? Etkä tuonu mulle taaskaan yhtään lahjaa.

 Kyllä Sinä siinä yhdessä Fb- kuvassasi rannalla paljasnahkaisena olet  paljon paremman näköinen ilman sitä pomppaa, mihin pukki oli virittäytynyt, no emmä silläkään, mut jotain siis..siitä aattoillasta ja muusta ja senjälkeisestä koristeiden räjähtämisestä.

Ja musta parta ja Bilteman lasit ei nekään oikein sopineet Sulle Pukki. Kertakaikkiaan Sun TYYLISI vähän ontui, joten ihmekkös tuo, jos tunnen itseni vielä hieman hämmentyneeksi näin Juhannuksen kynnykselläkin. Oli kuitenkin kiva nähdä Pukki askareissaan pitkästä aikaa ja noinkin läheltä. Ja ilman sarvia... ihan kilttinä. Tottahan tuo minuunkin vaikutuksen teki. Äläkäs hukuttauvu Jussina.

Terveisin Anne-Riitta

Hyvää Jussia ja Lisää Uskottavuutta Joulupukille

Sulkamylly salainen, My Secret

Sulkamylly salainen, Salamylly suloinen

Tässä se nakottaa kalliolla joen rannalla salaisessa paikassa, jonka vain minä tiedän. Äärettömän sinitaivaan kannella purjehtii hiljaisten pikku hattaraisten parvi. Ei näy suihkukoneen jälkeensä jättämiä vanoja eikä kuulu kaukaista ruminaa, vain olemisen iätön suhina ja sulkien väpätys myllyn jauhaessa salaisuuksiaan, joita ei muille huudella!

Tämä rakennus seisoo luottamuksen unettavalla kivijalalla

Kiltit lapset, varokaa tätä hinkaloa!

Ja miksiköhän tätä "jauhosäiliötä" sitten pitäisi varoa?

Kalpea ja kammitsoitu

Neitokainen katsoo varjoon. Selän takana olisi paljon valoisampaa.

Kalpea ja kammitsoitu, piirros, sekatkn, kasvot maalattu kahvilla

Leipäkorvo, tuo ihmeellinen Sampo

Muutama sana ja kuva leivänteosta kesäaikaan

Äidin tekemää leipää

Myös kuumina kesäpäivinä oli leipää ennen leivottava  ja varsinkin heinäntekoaikaan leipää kului vielä tavallista enemmän. Tuvan uunia oli tietysti lämmitettävä ja silloin  vahdittava myös riihikuivaa pärekattoa, ettei vain piipusta lennähtäisi kipunoita sytyttämään tulipaloa. Kattoa saatettiin ensin kastella hilaamalla sinne tikapuita pitkin sankolla vettä. 

Myöskään ukonilman ei toivottu nousevan leivinuunin ja piisin hohkatessa salamoita houkuttelevaa lämpöä. 
Kesäinen leivän paisto olikin hikistä hommaa, mutta eipä tullut tuskanhiki makoisaa leipää voin kera niityn laidalla varjossa eväinään syövien.

Kaukametsän asuvaisia sammaleisilla sijoilla

Siinä Nalle-emo pesueinensa sammalpohjaisilla sijoilla, jäkäläisillä kankahilla kaukana saavuttamattomien salojen takana

Mantsin mukavat metsäläiset, pastelli

Sulat höyhenen kevyet

 En malta olla julkaisematta tätä kuvaa uudelleen nimettynä,  vaikka poistinkin sen  erään tekstin mukana aiemmin. Blogini on sekin lennähtänyt aivan kaukaisimpiin maihin saakka höyhenen lailla, mistä olen hyvin iloinen.

Valokuva piirroksestani

Ongella Sulkavan suunnalla

Kesähelteellä ongin ruohikossa  ja piirsin, mitä näin.

 

 Kala vei onkeni. Mutta ei se minua ollenkaan harmittanut. Ehkä kalaa.

 

Ongella Sulkavan suunnalla, pastelli

Spring in Boy´s

Herrat heinä suussa, pastelli

Mitä mietit poika pieni?

Lapsi ajatuksissani, Derwent ja punaliitu

 

Markku Juha Ensio,  (heijastukset johtuvat lasista)

 

Huoltomiesten ansiosta ja uutta hellaa juhliessa!

Maanantaista tulikin lopulta suorastaan JUHLAPÄIVÄ saatuani uuden lieden keittiöön ihan käden käänteessä. Kiitos!

 

Ja se kävikin todella nopeasti soitettuani huoltomiehen päivystykseen. Heti alkuunsa sainkin  ällistyksekseni  kuulla, että keittiöni menee samantien kokonaan remontiin, enkä voisi käyttää sitä kahteen viikkoon ollenkaan!
Älysin soittaa kuitenkin uudestaan ihmetellen, johtuuko tämä jotenkin uuninluukustani..?
Onnekseni puhelut vain olivat menneet hieman sekaisin  ja tieto olikin tarkoitettu aivan toisen kiinteistön asukkaille...

Juhlistankin nyt uutta hellaani kesäisellä piirroksella ja saatanpa leipoa vaikka korvapuustit koemielessä  ihan tuotapikaa! Ehkäpä panen muutamia pakkaseen  piknikkiä varten jossain niitun laidalla kesemmällä.

Pellon laidalla

Arkiset orvokit

Arkiset orvokit- kortti, akryylivärit

 

Mutta nyt onkin arki ja maanantai! 

Ja voisi sanoa, ilkeys kun vallan saa, ei kellään ole mukavaa. Ei ole  kivaa ilkeilijöiden kynsissä! Ilkeys sai minussakin vallan eilen sunnuntai-iltana tavattuani erään mukavan tuttuni. Muistinkin taas juuri Ne, jotka olivat minua kiusanneet. ja tavallaan vieläkin käytöksellään pilasivat  iloni tuosta tuttavani kanssa käydystä jutustelusta näin jälkeenpäin ajatellen.

Ja kirjoitin siitä blogiini. En halua kuitenkaan pilata blogiani yksin muutaman typeryksen takia. Joten poistin tuon kirjoituksen nukuttuani yön yli. Vaikka tuo kiusaaminen vakava paikka minulle olikin.

Mutta Hyvää maanantaita 7.pv toukokuuta Kaikille tasapuolisesti! 

 

Anne-Riitta

Kevään keijuja ja ihania surusilmiä

Kevään kaunokainen siinä tähyilee tulevaan suveen. Mitäköhän tuo mahtaa tuoda tullessaan. Itsekullekin. Ja pian on taas syksy, joten asioiden pitäisikin jo alkaa tapahtua, ettei kaikki kaunis ja kuviteltu siirry taas vuodella eteenpäin. Tai tulevaisuuteen, jota ei enää ole. Sitä miettien surullinen on surusilmä.

Angel, pastelli

Metsä kukkii

Pian alkaa tuo hetken kestävä hektinen aika. Metsät, purot ja tien vierukset tuhahtavat täyteen elämää. Ylivalottuneissa pusikoissa pörisee ja sirisee. Korennon siipi sipaisee vain ohimennen.

Metsätien varressa

PÄIVÄ PICASSONA

Ruukkukala soi. 

Picasson maanantaikappale!

Maanantai aamu aukeni sateisen harmaana. Ja toivottoman mälsänä. Päätin pelastaa kuitenkin päivän itselleni.
Miten ois päivä Picassona, visertelivät nyt vasta pihaan saapuneet muuttolinnut, joiden aamuöiseen äkilliseen mekastukseen olin herännyt melkein sydän kurkussa säikähtäen kesken unieni.

Ruukkukala soi, värikynä piirros

Lampfaita

Pysyisivätköhän lampaat tuon aidan takana?

Viisain on laumassa Musta-lammas!

Suru-adressini Martalle

Perjantaina 13.pv huhtikuuta 2012

Martta Marian muistolle

Martta Kiiski in Memoriam

Nukkelan ovet olivatkin lukossa..

Nukkelan sivulle ei jostain syystä päästykään. Odottelemmekin  tässä. 

(Pääsin sivulle kuitenkin myöhemmin ja sieltä löytyykin nyt lisää nukkeja)

Milka ja Natalia

Natalia on kaunis neitokainen

Natalia ja Milka ovat  ompelemiani nukkeja. Malli on alunperin venäläinen ja olen mukaillut sitä mieleni mukaan.

Tämä tyttöjen välisestä ystävyydestä... Natalia on ekana tekemäni nukke  porukasta, joka on Nukkelaan tulossa. Sivu ei suostunut millään ottamaan vielä neitoja vastaan! 
Nuket olen tehnyt vuosina 2006 ja 2007 kierrätyskankaista ommellen. Somisteeksi on lisätty helmiä, nappeja ja nauhoja. Kasvot olen ommellut erivärisillä rullarihmoilla, sekä valmistanut kengät ja päähineet käsin ommellen.

Nukkelan toinen asukas tulee huomenna!

Meille tulee varmaan kivaa uudessa paikassa, vaikka vähän jännittääkin muutto.

Olen Milka. Olen vähän ujo. Vaatteeni ovat  vielä silitettävänä. Puen ne ylleni kun huomenna tulen ja pari kaverianikin saan mukaani.

Kissani Faarao osaa lentää luudalla, melkein.

Mustalla kissalla sively parantaa monia vaivoja!

Ja onkos tuo ihmekään, näin söpön lemmikin toimiessa parantajana.

Faarao alias Vaarao alias Varukki, melkein Sipe Santapukki

Vitsi, että mulla on niin hieno kissa! Olen todella ylpeä siitä! Vesiväri            

My Animals

Rakkaat lampaat ja Arwi-vainas plus muut, pastelli

Vanha kuikka

Kuikka Koponen, tuo kuviteltu esi-isäni siinä meloskelee savivedelle päin.

Itsekin tykkäsin kellua kotijärvellä ja uiskennella pitkin selkää niinkuin tuo Kuikka oli tehnyt.
MUTTA tämä näyttää hieman kaakkurilta vaikkei ole kumpikaan. 

-vaan sarvipäinen mielikuvituslintuni, vesiväri

Martta Kiiski, Ilomantsi, in Memoriam. K. 27.3.2012

Martta

Minä en osannut olla niinkuin Et Sinäkään aina, niinkuin olisivat vaatineet. Mutta Sinä olit minun silmissäni isompi..

Mutta tässäpä Sinä kävelet, vaikka viime yönä menit pois. Ja Elit!

Minulla on ikävä Sinua.. 


Kunnioituksella  
Anne-Riitta

Kumussa

" Korvan takana" on osa isommasta vesiväri-maalauksesta

Arvaa Kuka?

(Piirros ei esitä itseäni)

This is My Life

- ja rakkaudesta suohon

Pastelli (heijastuksia lasista)

 

Varhainen lumi, värikynä piirros

Sadepäivä

Niitulla

Tyhjä tuoli -ja harvinaisen siisti pöytä!
Ei leivän murua! Akvarelli

Pari pariskuntaa tapetilla -parketilla

Kipunoina mielessä, muste ja simppeli kuvankäsittely

Doll`s Hand made

Blue Roses

Kortti

Siniset ruusut, kortti

Kolme kortti-aihetta

Valkeat kukat, kortti

Taitettu kortti

Päivänsini, kortti

Katriina

      Syyskuun kyyhän se siinä tyttöä väijyyp, akvarelli.  Surullisen prinsessan kulkiessa kääntyy vanha pihlajakin liitoksistaan. Ja se tiiraa perään niin että eikös vaan veny kyykäärmeen mittoihin ja luikahtaa jo tytön perään.                                                  

Huoneen hämärässä

Tassukas,vesiväri

Vanha joulukortti, "Kontion hiihtoreissu"

 Kunnon leveät tervatut puusukset pysyvät tukevasti nahkaisilla varpaallisilla tassu-tuntumassa ja kaatuessa ei ole vaaraa ettei suksi irtoa jalasta ja katko luita ja nivelsiveitä otteessaan. Tuohikontti on kepeä ja suojaava kantoväline, suositeltava niin lahjoille kuin kaloillekin. Kortin julk. Laura&Nelson

Kettulassa

 

Kun oksa rapsahtaa tai sieraimiin kantautuu outo häivähdys tietää jonkun lähestyvän, vaan millaisin aikein.. Juuri kun näit mustaliivisen ukon seisovan kukkamaasi takana metsän laidassa ja melkein häntä jo huusit nimeltä, katosi se puun runkojen sekaan, Käveltyäsi paikalle on siinä vain koskematonta sammalta.

Nokallinen kimpikannu

Riihi, tuo pelottava jytkeen ja varstomisen nokinen ja hikinen tyyssija oli ennenmuinoin monenlaisten muidenkin tapahtumien kesku, aivan mestojen mesta. Puintiajan jälkeen saattoi läikähdellä kimpikannukin, tai kolahdella jopa ruumislauta, mille vainaja asetettiin talven yli makaamaan odottamaan maahanpanoa  sulaan maahan keväällä.