Arvoisat pitkämieliset vieraani

perjantai 16. syyskuuta 2016

Haikeuden kukkanen


kasvaa kasvaa kunnes kuihtuu pois

juukelin rehuhan pitäis nyhtää juurineen jo ennen itämistään

Haikeuden kukkanen, vesiväri

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Näätiäisten paratiisissa


Tämän runon kopsasin Aili mummon blogista 




RUNOILIJAN OSA


Ei pääskynen pyynnöstä laula
eikä pihlaja kerskaa: Olen pyhä puu
ja siksi kukin valkeana

Turhuutta vaatia kasvojamme näkyville
vastausta kysymykseen miten kaikki alkoi

Tämä ei ole kuvattavissa
tämä on vähiten käskettävissä
tätä ei voi opiskella

Ei lahjaa vaihdeta
saatu mikä saatu
kiitos



Kuva tuli jostain muualta, vähän kuin uni hiipi se mieleeni....Kun katselin tummuvaa syyskuun iltataivasta täältä kerrostalon ikkunasta, Sysimusta hetki jo.
Sataa ropauttelee.


Näyttäytyivät näätiäiseni etuajassa, eihän vielä ole lumen valkeudesta tietoakaan. Huomenna paistaa aurinko, luvattiin sääennusteissa. Vielä  on monta vesisadetta ja virsun kitkausta ennen ensimmäistä hiutaletta.

Selitäpä hajanaisesti kulkevat ajatuksesi ja luo siitä kokonaisuus, ei se niin helppoa olekaan kuin sään ennustaminen. Mutta siinä tepastelee nyt tuo pesue, joka oli majoittunut viitisen vuotta sitten mökin vintille. Tai nelisen vuotta. Mitä tässä enää laskemaan ajan kuluja.... kun on muitakin kuluja.

Yltäkyllin

Eikä nettiyhteys päästänyt takaisin Aili mummon bogiin tarkistamaan, kenen tuo runo runoilijan osasta  oli.......





Syksy saa

..ja saan minäkin...


kohta hepulin, kun muistelen näitä nostalgisia aikoja, jolloin piirsin sitä, mitä elin.
Ja  missä elin. 
Nyt city sentrumissa ei juuri kusiaispesiin törmää, mutta en sitä odottanutkaan.
Tulin illalla  arabian kurssilta ja kovin tyytyväinen olen nyt, kun järjestyi vielä paikka.  
Tyytyväinen, että tämä nyt tuli mahdolliseksi täällä kaupungissa asuessa. Enkä olekaan enää ainoa asiasta kiinnostunut, vaan motivoituneita opiskelijoita on muitakin.
Puolensa kullakin.





nostalgiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa,
SYKSYINEN METSÄ ja kusiaispesä
-vanha seinäpahvi ja vesivärit

perjantai 2. syyskuuta 2016

Syysillan pimeydessä

...surisevat vielä suloiset mettiäiset mielen sopukoissa
mutta eivät ne sieltä kaikkoa
edesTäystuholla
pienestä hätistelystä puhumattakaan


Mettiäiset, vesiväripiirros