Arvoisat pitkämieliset vieraani

maanantai 17. lokakuuta 2016

Muistosanojen aikaan

In memoriam M L


mitä suurta meteliä surusta pitämään kun pienestäkin pääsee jo parku
tulisit vain äkäiseksi enkä siitä taas minä tykkäisi

nämä kallatkin piirsin jo kesällä valoisaan aikaan
varoilta
valmiiksi pimeällä katsella
ja nyt on pimeän aika
lokakuu ja kohta marraskuuksi vaihtuu

Pitkäaikainen sairaus uuvutti ja vei kaiken paitsi muistot
niille rakennetaan uusi menneisyys niillä tulevaisuutta huijataan

miksi huitoa minkään perään -näin vain elämässä käy että näinkin käy-
juna meni  jo eikä siihen pitänytkään nousta
se oli vain suoran tien kulkijoille ja minä kuljen mutkaisella tiellä
ainakin seison sen vieressä sinunkin vieressäsi seisoin
pahoissakin mutkissa

mutta kevät
kunhan se tulee taas
lorottaa vettä joka rännistään ja pörräävät ötökät sinisiipiset ja rupisammakot kahareisin lauhkeiden vesien lätäköillä
kuhisten kuin ennen kun ongella käytiin ja sitten syötiin patakukkoa ja paistettuja särkiä niin että rasva suupielistä valui

mutta onhan siihen aikaa
tulevaisuuteen
kun nyt ollaan vasta tässä hetkessä

Hyvästi ja Kiitos






6 kommenttia:

  1. Kaunis postaus. Kaunis teksti ja upea taulu. Kiitos tästä.

    VastaaPoista
  2. Oliko hän läheisesi Anna-Riikka?
    Otan osaa suruusi♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli hyvinkin hyvä tappelukaveri lähes 15 vuotta, Kiitos Aili

      Poista
  3. Surullinen ja kaunis teksti. Elämä ei olekkaan suora junarata seuraavalle pysäkille vaan polku kaikkine eksymis mahdollisuuksineen. Luonto ja taide parantavat oloa kun on pysähtymisen aika.. kaikkea hyvää

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tarja, emme elä tasaisella pöytälaudalla suinkaan

    VastaaPoista

Jättämäsi kommentti on Lahjasi minulle!