Arvoisat pitkämieliset vieraani

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Faaraon muistolle

Kaikki on sittenkin katoavaista

Tänään kuudes joulukuuta 2015 on ensimmänen itsenäisyyspäivä noin viiteentoista vuoteen ilman Faaraota. Hän on nyt jossain kytiksellä tuolla, missä muutkin Faaraot mitä  luultavimmin viettävät kuoleman jälkeistä elämäänsä. Ehkä joku laskee siellä ryöstettyjä aarteitaan ja toinen tarkkailee herkeämättä entistä  ruokakuppiaan. Vähän vaikea näin alkuunsa kuvitella mitä tuolla paratiisissa oikein puuhaillaan

Lähdön syyksi oli merkitty eläinlääkärin laskuun eutanasia. Eutanasiaa tarvittiin kun kissa alkoi selvästi dementoitua. Doctorin piti tulla kello 11.00. Kun häntä ei kuulunut vielä puolenpäivän jälkeenkään, oli minun lähdettävä muualle. Seuraavana päivänä oli tarjolla kaksi ajankohtaa, joko kello 11.00 tai jos eläinlääkärille ei sopisikaan, niin klo 16.00 ja sitten ihan tarkalleen.  Lopulta eläinlääkäri saapui siinä kuuden maissa. Odottavan aikahan on tunnetusti pitkä. En oikein viitsinyt enää soittaakaan, kun puhelut ohjautuivat aina terveyskeskuksen kuntohoitajalle. (Tämä kuntoutus kun on siinä seinän takana.) Hän tuskin oli mitenkään innostunut useista pyynnöistäni tulla päästämään kissaa päiviltä.

Faaraoiden taivaassa




3 kommenttia:

  1. Voi että, lämmin osanotto. Faarao omisti hienon nimen ja jätti kauniin muiston.On niin kipeä asia luopua lemmikistä vaikka tietääkin ettei muuta vaihtoehtoa ole. Teit Faaraon kannalta oikean ja hyvän päätöksen. Halauksia ♥

    VastaaPoista
  2. Osanottoni. Se sattuu aina ja lujaa kun joutuu luopumaan mutta uskonpa Faarao kulkee sun mukana vaikkei sitä näekään.

    VastaaPoista
  3. Toistakymmentä vuottanoin 14 kesi tämä suhde. Ei niinkään pyyteetön Toinen pyysi ruokaa ja toinen pyysi olemaan välillä kokoajan pyytämättä. Ikävä. Kiitos ymmärryksestä

    VastaaPoista

Jättämäsi kommentti on Lahjasi minulle!