tiistai 22. joulukuuta 2015

Mielleyhtymiä

Joululehdestä poimittua

Piirsin paikallisen lehden joulunumeroon tuon edesmenneen Timo poikani näköisen tontun. Ja siinä se pikku-Timppa nyt kannon nenässä nakottaa ja  ikäänkuin  mainostaa samalla  tuttua, paikkakunnan parhaaksikin voisi sanoa, taksikuskia Hassisen Jounia. Kuinkas sattuikaan. NO MIKÄPÄS SIINÄ!

Ja tuo -mikäpäs siinä- on sitten ihan inside juttu, jos ei ole käyttänyt Hassisen Jounin palveluja.

Pogostasta poimittua

maanantai 21. joulukuuta 2015

Wayn ak



Kyselemään joutuu kaikenlaista ikuisuudelta tuntuvassa pimeydessä


Ja loputon epävarmuus valostumisesta, enkä nyt puhu valaistumisesta. Vaikka tukka  on täynnä rihmarullia ja hiirenkoloja ja kaikkea säilytettävää ja pois heitettävää.tai tarpeellista. Minne katsot. Ketä kutsut.
Tässäkö sitä taas ollaan ja missä entiset ikkunaverhot

Kevättä etsimässä? vesiväripiirros

marani faham walou....adina twah chak

Mutta raha, sitä me tarvitsemme emmekä tätä vitun pakkasta
ja joudumme kärsimään teimmepä niin tai näin.
 


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Päät niin soikeina että ihan pyöreinä

Viime aikoina olen  havainnut ympärilläni niin  soikiapäisiä ihmisiä, että AI ETTÄ! Tälle kuikuilulle on tietysti selitys. Se en ole kuitenkaan minä oudoissa ryysyissäni, vaan ulkomaalaisen ystäväni aiheuttama hämmästys ja uteliaisuus.. Ihmettelenkin eivätkö nykyajan ihmiset ole vielä tottuneet ulkomaalaisiin.

Pallopäitä

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Faaraon muistolle

Kaikki on sittenkin katoavaista

Tänään kuudes joulukuuta 2015 on ensimmänen itsenäisyyspäivä noin viiteentoista vuoteen ilman Faaraota. Hän on nyt jossain kytiksellä tuolla, missä muutkin Faaraot mitä  luultavimmin viettävät kuoleman jälkeistä elämäänsä. Ehkä joku laskee siellä ryöstettyjä aarteitaan ja toinen tarkkailee herkeämättä entistä  ruokakuppiaan. Vähän vaikea näin alkuunsa kuvitella mitä tuolla paratiisissa oikein puuhaillaan

Lähdön syyksi oli merkitty eläinlääkärin laskuun eutanasia. Eutanasiaa tarvittiin kun kissa alkoi selvästi dementoitua. Doctorin piti tulla kello 11.00. Kun häntä ei kuulunut vielä puolenpäivän jälkeenkään, oli minun lähdettävä muualle. Seuraavana päivänä oli tarjolla kaksi ajankohtaa, joko kello 11.00 tai jos eläinlääkärille ei sopisikaan, niin klo 16.00 ja sitten ihan tarkalleen.  Lopulta eläinlääkäri saapui siinä kuuden maissa. Odottavan aikahan on tunnetusti pitkä. En oikein viitsinyt enää soittaakaan, kun puhelut ohjautuivat aina terveyskeskuksen kuntohoitajalle. (Tämä kuntoutus kun on siinä seinän takana.) Hän tuskin oli mitenkään innostunut useista pyynnöistäni tulla päästämään kissaa päiviltä.

Faaraoiden taivaassa




Blogitekstisuositus

KOVA LUU

  Tässä se parempi jalka Hymniä omaishoitajuudesta Suomessa Tarina on tosi ja lainattu omasta julkisesta fb-kirjoituksestani ...