Arvoisat pitkämieliset vieraani

tiistai 22. joulukuuta 2015

Mielleyhtymiä

Joululehdestä poimittua

Piirsin paikallisen lehden joulunumeroon tuon edesmenneen Timo poikani näköisen tontun. Ja siinä se pikku-Timppa nyt kannon nenässä nakottaa ja  ikäänkuin  mainostaa samalla  tuttua, paikkakunnan parhaaksikin voisi sanoa, taksikuskia Hassisen Jounia. Kuinkas sattuikaan. NO MIKÄPÄS SIINÄ!

Ja tuo -mikäpäs siinä- on sitten ihan inside juttu, jos ei ole käyttänyt Hassisen Jounin palveluja.

Pogostasta poimittua

maanantai 21. joulukuuta 2015

Wayn ak



Kyselemään joutuu kaikenlaista ikuisuudelta tuntuvassa pimeydessä


Ja loputon epävarmuus valostumisesta, enkä nyt puhu valaistumisesta. Vaikka tukka  on täynnä rihmarullia ja hiirenkoloja ja kaikkea säilytettävää ja pois heitettävää.tai tarpeellista. Minne katsot. Ketä kutsut.
Tässäkö sitä taas ollaan ja missä entiset ikkunaverhot

Kevättä etsimässä? vesiväripiirros

marani faham walou....adina twah chak

Mutta raha, sitä me tarvitsemme emmekä tätä vitun pakkasta
ja joudumme kärsimään teimmepä niin tai näin.
 


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Päät niin soikeina että ihan pyöreinä

Viime aikoina olen  havainnut ympärilläni niin  soikiapäisiä ihmisiä, että AI ETTÄ! Tälle kuikuilulle on tietysti selitys. Se en ole kuitenkaan minä oudoissa ryysyissäni, vaan ulkomaalaisen ystäväni aiheuttama hämmästys ja uteliaisuus.. Ihmettelenkin eivätkö nykyajan ihmiset ole vielä tottuneet ulkomaalaisiin.

Pallopäitä

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Faaraon muistolle

Kaikki on sittenkin katoavaista

Tänään kuudes joulukuuta 2015 on ensimmänen itsenäisyyspäivä noin viiteentoista vuoteen ilman Faaraota. Hän on nyt jossain kytiksellä tuolla, missä muutkin Faaraot mitä  luultavimmin viettävät kuoleman jälkeistä elämäänsä. Ehkä joku laskee siellä ryöstettyjä aarteitaan ja toinen tarkkailee herkeämättä entistä  ruokakuppiaan. Vähän vaikea näin alkuunsa kuvitella mitä tuolla paratiisissa oikein puuhaillaan

Lähdön syyksi oli merkitty eläinlääkärin laskuun eutanasia. Eutanasiaa tarvittiin kun kissa alkoi selvästi dementoitua. Doctorin piti tulla kello 11.00. Kun häntä ei kuulunut vielä puolenpäivän jälkeenkään, oli minun lähdettävä muualle. Seuraavana päivänä oli tarjolla kaksi ajankohtaa, joko kello 11.00 tai jos eläinlääkärille ei sopisikaan, niin klo 16.00 ja sitten ihan tarkalleen.  Lopulta eläinlääkäri saapui siinä kuuden maissa. Odottavan aikahan on tunnetusti pitkä. En oikein viitsinyt enää soittaakaan, kun puhelut ohjautuivat aina terveyskeskuksen kuntohoitajalle. (Tämä kuntoutus kun on siinä seinän takana.) Hän tuskin oli mitenkään innostunut useista pyynnöistäni tulla päästämään kissaa päiviltä.

Faaraoiden taivaassa




maanantai 30. marraskuuta 2015

soluja rakkuloita

Scetch

Muodostelmat syntyvät rosoina nyt, kun kaikki muutenkin täytyy taas opetella alusta alkain. Niin piirtäminen kuin puuron syönti. Tähän on syynä PYRKIMYS, kun vain tietäisi mihin..hhh

Rakkuloita, piirros

lauantai 28. marraskuuta 2015

Maailman vanhin metsästysase


...Oli pyöreä kuin kivinen reikäleipä

 

Pelto raivattiin vasta sitten. Ja siitäpittäin ruvettiin taas leivästä tappelemaan. Tosin itse en välitä tapella leivänteosta. Kyllä  taikinan joku toinen saa hämmentää puolestani. Se on kovaa hommaa, jos kätesi ovat jo kuluneet äärirajoille.



Kaskessa, vesiväripiirros


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Tragedian ainekset

Kohtaamisia, ohituksia ja muuta kurvailua

Kun on toinen sinistäkin sinistäkin sinisempi ja toinen niin punainen, löytyvät kaikki myrkyn vihreydet ennen pitkää. Tämä kurottelu jäi nyt kuitenkin jotenkin päälle tuosta edellisestä postauksesta ja sisältää suuren tragedian kuvallisten puutteidensa lisäksi. Toivottavasti vain tragedian ainekset. Harmoniasta viis.


Harmoniasta viis,  väritetty piirros

lauantai 31. lokakuuta 2015

Halloweenia sitä haluaville

Pimeänä pyhäinpäivän iltana


Vaihtoehtoisesti halloweenina.
Ehkä puun oksa sipaisi sinua liikkuessasi ulkona halloween iltana. Sitten puu jäi katsomaan jälkeesi ja pudistelemaan  latvustaan. Ja kyllä minäkin pudistelisin, jos oisin puu.




Puiden kosketus, vesiväripiirros ja kuvankäsittely





torstai 29. lokakuuta 2015

KOVA LUU

 Tässä se parempi jalka

Hymniä omaishoitajuudesta Suomessa

Tarina on tosi ja lainattu omasta julkisesta fb-kirjoituksestani

Uutiset

Että hallooooo. Opi tästä. Älä soita apua amputaatiopotilaalle.

 

Tässä kulkiessani ohi muuan työmaan täällä Ilomantsin keskustassa, olin kuulevinani jonkinlaisten apupoikien huutelevan perääni. SUURIA SAKKOJA SUURIA SAKKOJA JA KYLLÄ SINÄ OOT SITTEN IHANA. Saattaa olla, että kuulin väärin, mutta asiahan on tosi eikä räkyttämällä parane.

Mutta näin se meni. Olen pitkäaikaissairaan omaishoitaja. Näin tämä ihminen , jolla on ollut kaksi aivohalvausta ja molempia raajoja amputoitu sekä oikea puolisko halvauksen takia toimintakyvytön etc etc pystyy asumaan kotonaan.
Sattui vaikea ajanjakso ja minun oli soitettava kunnan kotihoitopalveluun, koska lääkkeet ja pistokset ollivat ottamatta useilta päiviltä ja käytös oli hankalaa. Vaikeaa ja mahdotonta.
Minua käskettiin soittamaan itse ambulanssi kun lääkärikin oli ollut sitä mieltä.
Ambulanssi tuli, ei mitään tekemään, vain ainoastaan paikalle, ja omainen kieltäytyi voimakkaasti lähtemästä matkaan ja istui sitkeästi ja ärhäkkäänä, mikä hänen sairauteensa usein kuuluu, pyörätuolissa, johon on täysin sidottu..

Tämä ambulanssi soitti paikalle poliisin. Minä en sitä kutsunut.
Poliisi aikansa jututti tätä sairasta ihmistä Kysyi minulta pitäisikö antaa sähköä siihen on vain yksi kuollut Suomessa!!!!!!!! Aika ilmeisesti alkoi loppua. Luulin tätä jonkinlaiseksi polliisihuumoriksi. Sanoin ao henkilöllä olevan paha sydämen vajaatoiminta.
Poliisi tuli sitten siihen tulokseen, että annetaanpa pippurikaasua potilaan silmiin. Totesin siihen, että astma onkin ainoa sairaus mitä hänellä ei vielä ole.
Potilaaksihan tuota ihmistä voi kutsua, kun ei ollut tehnyt mitään kenellekään eikä ollut edes humalassa. Saati pankkia ryöstänyt.
Siinä sitten tapahtui tällainen sairaan asiakkaan "kohtaaminen" mutta ihanko häntä kunnioittaen terveyttä edistävällä tavalla, HAHHAHHAH. Näinkö teitä siellä P- opistossa opetettiin??? Laki nimittäin näin vaatii. Tarkoitan, kohtaamaan sairaan ihmisen ko tilaanteessa, ei pidättämään häntä!!!!!!!!!!!!!!

Itse olin aivan sanaton, koska olin ollut jo muutenkin ymmälläni ja siksi apuja pyytänytkin.
Voi sanoa että virkamies rynnäköi tämän pyörätuolipotilaan kimppuun hänen asuntonsa tuulikaapissa. Invalidi oli löytänyt patterin välistä metallilangan ja piti sitä käsissään. Poistuin tapahtumapaikasta takaovelle, silti sain minäkin pippurikaasua silmiini. Mutta se oli pienintä tässä päin persettä hoidetussa ja traumaattisessa hoitoonsaattamisessa muiden pihapiiriläisten ihmetellessä mitä tapahtuu..

Sitten kun potilas oli RAASTETTU SOKEANA JA YSKIVÄNÄ ambulanssiin, tulikin pihaan kaksi poliisia lisää.
Potilaalle lätkäistiin yli kolmensadan euron sakot VIRKAMIEHEN VASTUSTAMISESTA!!!!!!!!!!!!!!!!
POTILAS MAKASI AMBULANSSISSA PAAREILLA eikä kyennyt allekirjoittamaan tätä tikettiä eikä halunnut tietystikään. Tulotkin oli laitettu polliisin hatusta mukavasti yläkanttiin.
Tunnin kuluttua tästä terveyskeskuksesta soitettiin, että hoidettavani on rauhoittunut ja hän on tulossa takaisin kotiinsa. Äläkä sitten kaivele. Herra isä minä en juurikaan mitään vielä ole sanonut!!!!!!

Terveyskö tässä nyt edistyi? Tämän tapauksen jälkeen hän on yskinyt yökaudet ja ollut huonompivointinen entisestään.
Prosessi jatkuu...Ehkäpä tässä joutuu puoliksi puhekyvyttömän kanssa vielä raastupaan!!!!!!!!!
Vastustimme tätä rangaistusvaatimusta ja poliisi joutui tekemään esitutkinnan. Jos oikeutta haluatte hankkikaa asianajaja oli neuvo.
Arvatkaapa mitä tekis mieli nyt sanoa, vaan en uhallanikaan 
sano!!!!!!!!!!!!!!!!HW

Jatkoksi tähän onnettomaan tapahtumasarjaan...
Syyttäjä sentään oli järjissään ja katsoi ettei hoitoontoimitettavaa ole syytä enempää  rangaista.

Lopetin omaishoitajana. Simiäni  kirvelee kylliksi ilman pippuriakin.


Laitoinpa nyt tämän synnyinpaikkani Järven minkä rannalla olen kasvanut,  tähän kansikuvaksi.

Anne-Riitta Laukka-aho

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kaikenlaisia reseptejä

Rescripition of my eyedoc.....

Löytyihän se tämäkin otus, jonka piirsin Sonkajan koulun taululle jo noin kymmenen vuotta sitten. Löytyi koneelta ja silmälääkärin reseptin sijasta lähetinkin vahingossa sen optikolle !!! Saattoi siinä mennä toinenkin otus samantien.
Mitähän tuo linssimaakari mahtaakaan nyt miettiä. Ehkäpä lähettää minulle sassiin ja erikoispikana, jopa tänä päivänä, ennenkuin on edes linssejä kerennyt viilaamaankaan, uudet lasit tämän yöeläimeni ansiosta.


Ei kuulema lähetä, kun pupillien etäisyyttä ei ollut merkitty. 


Valvoja, liidunpätkät ja liitutaulu


lauantai 24. lokakuuta 2015

Senkin supersensitive!

Ihanaa olla taas tässä...takaisin tantereilla

Blogissa ja piirtämässä vieläpä

 

Aikaahan kului vuosissa mitaten, vaan mitäpä tässä nyt muutamasta kuukaudesta tai viikosta itkemään, kun on kyseessä aika, mikä käsite ei voi olla kellekään niin selvä, kuin lapselle, joka odottaa vain syntymäpäivää ja joulua.
Niin paljon on tapahtunut  ja ikävin asia eli  rakkaan veljeni tuskallinen yllätyskuolema liikenteessä vielä viime kesänä. Jäihän miehestä edes kitara.
Muutenkin olin ollut jo aivan sokaistua sanan varsinaisessa merkityksessä...


Näe mitä katsot senkin super sensitive! 

Piirros 2015