Arvoisat pitkämieliset vieraani

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Punaisia rapuja ja siti-itikoita..

Pitkästäaikaa Kaikille Hei!

Omaishoitajan kuntoutuskurssi keskeytti joksikin aikaa bloggaamisen. Mutta olihan se sen arvoista. Tosin hoidettavan hermo ei kestänyt olla sisätiloissa komeina hellepäivinä, vaan tämä  istui nyssäköineen pyörätuolissaan kuin pakokauhun vallassa keskenkaiken pois lähdössä. Tukkijäärä hissin ovella! Hoitaja tuli pyytämään hätiin. Päätin sitten kuitenkin tilata tälle loppuunpalaneelle kärsijälle invataksin viemään kotiin.

 Seuraavana päivänä hän olikin paistatellut sitten niin paljon torilla auringossa että oli punainen kuin keitetty rapu. Ja ihan pehmeä kuin veneen pohjalla päiväkauden lojunut särki. Myös tietysti punoittavat silmän valkuaiset. Tosin kotipalvelu häntä oli pitänyt silmällä. Kiitos siitä! Sainpa lisää liikuntaa, kun kävin kotona katsomassa aamuin illoin, niin että polvi, jossa on nivelrikko äityi aivan kamalaan kuntoon. Lisäksi city-itikat, jos niitä nyt näin pienellä kylällä voi ollakaan, söivät kinttuni verille ja olen tutissut kuin horkassa pari yötä raapien itseäni helvetillisissä liekeissä vatsa täysin sekaisin. Yritin lääkitä itseäni Cibicort-voiteella, mutta Faarao kissani lipoi senkin pois karkealla kielellään yön aikana käyttäen vastuskyvyttömyyttäni hyväkseen. Mitenhän tuo kortisooni kissan kieleen niin hyvälle maistui! Kissani on kyllä ymmärtäväinen eläin.

Koska en ole kerennyt piirtää, laitan tähän tämän kylmäisevän kuvan itsestäni eräänä sadekesänä takapihalla Lanko-Pekan karvaisissa tamineissa.