Arvoisat pitkämieliset vieraani

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kesän nuuh!

Hyvää Pääsiäisen loppua Jokaikiselle!


Kävipä nyt näin tämän harvinaisen varhaisen kevään, että Pääsiäinenkin tuli kuin kahteen tai jopa ties kuinkamonenteen kertaan. Mikäs siinä, sanoma on aina ollut koskettava. Kukat kauniita. Kortit ja kokot, voi hyvä isä sentään. Hyvä ettei niitä kortteja tullut kuitenkaan laitettua kahteen kertaan.

Nyt ovat linnutkin tulleet etuajassa. Tuntuu kuin tätä kevättä ei olisi ansaittu. Mikäs takatalvi vielä onkaan tulossa...  Kuvassa on koirallakin  joitain epäilyjä, mutta niinhän niillä aina. Ja siileillä tukka vielä päätä myöten. Jos nuo nyt ovat siilejä.

Kesän NUUUH!

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Viinakortilla ja ilman

Hyvää lauantai iltapäivää Arvoisa Vieraani!


Eilen ensimmäistä kertaa Joensuun markkinoilla! Olihan tuulinen sää. (Tietysti edellisenä päivänä oli ollut aurinkoista.)  Sattui  muutakin käyntiä kaupungissa.Tietysti  piti ystävättäreni kanssa poiketa torille ja ostaakin jotain.. Siis alennuksessa olleet kympin kiinalaiset villahatut ja huivit. Vaan ettepä uskokaan, miten hienot. Kaikki kääntyivät takuulla katsomaan ainakin kotikonnuille palattuamme!! Markkinakylmyydestä on kyllä kokemusta varsinkin Kuopiosta, missä on mm vaellettu vanhusten kanssa kolmattakymmenen asteen pakkasessa rollaattorein tammimarkkinoilla. Koulustakin oli muuten ennen oikein markkinaloma.

Varkauden syysmarkkinoista taas jäi mieleen fakiiri -ja villieläin teltat, joista isän mukana olleelle -ja taas palelevalle- penskalle jäi vähän kaksijakoiset mielikuvat. Pelottihan se, kun taikuri sovitti koehenkilölle köyttä kaulaan ja suretti, kun väsynyt ilves oksensi ja katseli muualle päin. Mutta kyllä se muuten ihan oli hauskaa palloineen-päivineen!

Aasin siltoja tultiinkin Varkauteen, minne isäni oli poikennut sodasta palatessaan, oltuaan sotahommissa oikein pidemmän kaavan mukaan, jatketun  asepalveluksesta joutunut rintamalle. Vaikka pitkät sotavuodet olivat vieneet nuoruuden, ikä ei ollut näkynyt naamasta. Varkauden kauppala oli meidän kotipaikan lähin isompi keskusta, kaupunki sitten vähän myöhemmin. Sinnekin  matkaa ja huonot kulkuyhteydet. Varkaudessa oli  lähin pitkäripainen, missä ei  käyty kuin korkeintaan kerran vuoteen, vaikka juuri markkinareissulla. Mäyriskin oli pelkkä koirarotu ennen ja kotona huuteli muu karja.

Isälle oli tullut siinä Äiti-Hilman  luo tullessa mieleen käydä viinakaupassa. Saattoi olla muuten eka kerta eläissään. Jos tuo totta on, vain tälle meidän mummolle viinipulloa hakemaan!!! Myyjä oli heti resuiselta ja nuoren näköiseltä sotapojalta alkanut tingata ikää ja papereita, niin että  oli ruvennut kertymään äkäisiä jonottajia. Takana ollut vanha  mies oli jo kerennyt kysellä, mistä poika on noin kurjissa vaatteissa tulossa, ja epäillyt nuoren ulkonäön takia  vapaaehtoisena sotaan  lähteneeksi.. Isäni oli  keskosena syntynyt ja ollutkin  vähän  hinteläkasvuinen. Asianlaita oli siinä selvinnyt ja ukko oli tokaissut kovalla äänellä, että näytähän  mies munas, kyllä se  myyjä  uskoo! Kaikkihan olivat tietysti ruvenneet nauraa hohottamaan. Lopulta siihen oli johtaja tullut paikalle. Isä oli  siitä lopulta lähtenyt tyytyväisenä kadulle,  mutta se vanha mies oli vielä tullut perässä,  kuin anteeksi pyydellen, ettei siellä sodassa taidettu paljon kysellä...

Viinakorttia on alettu käyttää vasta vuodesta 1944, sotahommiin lähdöstä aika monta vuotta.. Oiskohan tuo isukalta jäänyt siellä korven jyskeessä ohi korvien? Tai pitänyt ensin kotikylän postista noutaa tyyliin automatka, jalkamatka, venematka, jalkamatka ja sama toisinpäin. Tai muuten olleet paprut hukassa ja väärässä liivin taskussa.
  
Kuvassa on tuo taian-omainen paperi, eli viinakortti. Se ei kuitenkaan ole isäni, vaan  kumppanillani käytössä ollut. Olen siitä poistanut sukunimen, syntymäajan ja ammatin. Sotua ei näissä ollut sentään. Sitä ei vielä ollut käytössä. Jos joku kuvasta sattuisi M:n tuntemaan, tuskin kukaan pahakseen panisi.

Viinakortti

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Saunat armaat

Viikkoin piästä, Vieraani

Eilen tuli kylvettyä pitemmän kaavan mukaan natisevilla rivarilauteilla. Nämä vanhikset kun oisivat vielä voimissaan, uskaltaisi kiivetä jopa ylälauteille! Jos polvi kestäisi.


Vanhat saunat, Conte`