Arvoisat pitkämieliset vieraani

perjantai 29. marraskuuta 2013

Sarvihöylä ajanvirrassa ja perjantai illassa

..Vai oliko se nyt koivuhalkoja lentohiekassa.. ja akanvirrassa!

Piirroksessani on vanha höylä, joka pöydälläni toimii paperipainona sekä ennenkaikkea silmänilona.
Kuvassa sen kauneus ei oikein pääse oikeuksiinsa. Olisi pitänyt hieman vielä säätää. En uskoisi  edes tätä kömpelöä luonnosta hallituksen käsiin budjetti-neuvotteleluihin. On meinaan niin ärhäkäs peli, vaikka vanha kapine onkin, jos vain terä on paikoillaan!

Vanha höylä, luonnos vesivärein

torstai 28. marraskuuta 2013

Mielikuvituskaveri

Arvoisa Vieras!


Riihen takana illan tullen voi keksiä vaikka mitä. Vaikkapa sen puuttuvan leikkikaverin ihan omasta päästä. Kuvan reunassa vilahtava ja viuhtova otus ja vahva lapiomies edustaa tässä tuota ilmiötä "näkymätön leikkikaveri".
Aikuisille tämä ei liene mahdollista ja terveellisempää onkin hakeutua oikeiden kavereiden seuraan, mutta itselläni oli lapsena useinkin mielikuvitus leikkikaveri. Tosin se ei ollut tervetullut ainakaan sisätiloihin eikä muutenkaan pidetty siitä, että hengailin sen kanssa! Varsinkaan vieraiden aikana.

Porukalla leikkimässä, piirros





maanantai 25. marraskuuta 2013

Siniset huopatossut

Heti alkuviikosta nämä siniset huopikkaat!

Onhan meilläkin nyt vähän lunta ja valoisaa ja viisi astetta pakkasta.
 Blogini vanhoissa joulupostauksissa on ollut aikaisemmin  esillä ne enkelin tarjoamat punaiset huovikkaat. Pitäisiköhän nekin kaivaa nyt esille. Taas sitä vaivaista menoa sai katsella siinä sairaalan aulassa kyytiä odotellessa. Kaikkihan ei parane  huopikkailla.. Eikä edes  lääkärin toimesta. Onneksi omat varpaat eivät ole vielä jäätyneet.

Siniset huovikkaat, lasten värit


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Martan kynttilät

Pyhäisen illan hämärää!

Kaikkia eivät edes Suomen pakkasissa ole haitanneet sähkökatkot tai  pimennykset..
Siitä esimerkkinä pari vuotta sitten edesmennyt Martta. Tupa oli aina viihtyisä ja lämmin ja jopa valoisa. Valaisiko sen sitten tämä paikkaa asuttanut persoona, haltija ja omistaja? Kuvassa on Martalla ahkerassa käytössä ollut kynttiläjalka.

Puulämmitteisessä uunissa ja hellalla valmistui ruoka. Jonkun kykenevän piti vain tehdä puut... Näitä pikku jelppejä  ruvettiin tarvitsemaan elon ehtoopuolella, mutta vasta  kahdeksankymmenen ikävuoden jälkeen elämä  alkoi hankaloitua..
Värkkäämistä kyllä riitti valveillaoloajaksi.  Mikä olisi voinut ollakaan parempaa! Itsenäistä elämää vielä vanhoilla päivillä ja ilman sähkölaskuja vieläpä. Seinässä oli puhelin, johon saattoi hihkua, jos asiaa jollekin oli. Kellarissa säilyivät perunat ja hillot. "Ruokamökissä" muu särvin. Saunankin saattoi lämmittää. "Poikaystävä" autteli ja piti seuraa ja muhkea Murre vahtia.

Telkkari näkyi agrekaatilla, jonka kauhea meteli ei lähes umpikuuroa/puolikuuroa haitannut. Piti vain huutaa niin paljon kuin ääntä lähti, jos aikoi jutustella. Väärinkäsityksiä kyllä sattui yhtenään, muttei sillä sähkön kanssa paljon tekemistä ollut.. Elon päiviä piisasi lähemmäs yhdeksäänkymmeneen. Kynttilät syttyivät, paloivat ja sammuivat muun elämän tahtiin.Muutamat viimeiset vuodet tämä evakossakin käväissyt sissi tosin vietti vanhustenhoidon piirissä kirkonkylällä.

Martan kynttilät, pastelli

perjantai 22. marraskuuta 2013

Tuo varjo mua seuraa

 Arvoisat Vieraat!


Edellisessä postauksessa huomasin kirjoitusvirheitä sekä piirroksessa, että tekstissä. Kaikillehan niitä kai joskus sattuu, mutta omalla kohdallani epäilen aina ensimmäisenä lukihäiriötä, mikä minua "hörmyyttäjää" varmaan vaivaakin. Jos vain olisi tutkittu. No onneksi ei ole tutkittu, siihenkin pitäisi ostaa tietysti kalliita lääkkeitä!
Tänään on harvinaisen "myterä" päivä. Yöllä nukkuessani ja kaihtimien ollessa alhaalla oli satanut kohtuullisen paljon lunta ja aamulla sää olikin lämmennyt. Nyt on neljä astetta lämmintä ja joka paikassa vettä ja sohjoa sekä salakavalan liukasta.

Torilla olikin sitten markkinat, kun sinne asti pääsin. Tuttavaksi tullut naishenkilö pyysi torikahvilaan kahville. Sain tyhjentää siinä vähän  likasankoani ja voivotella, eikä hän yhtään siitä pahastunut, ilmeisestikään.

 Olisin halunnut ostaa hatun, oisi ollut kivoja ja edullisia lätsiä pieksämäkeläisen yrityksen pöydässä. Jokunen intiaani kaupitteli alpakka-ponchoja. Kauniita olivat. Silmäni kiinnittyi myös ihanan siniseen tuulisieppariin. Olisin tulenpalavasti tarvinnut pölypusseja ja pohjallisia. Niitäkin oli tarjolla. Eihän niitä muuten täältä löydäkään. Ja Viipurin rinkeliä. Koululaisia oli paljon liikkeellä, mikä on kivaa, kun yleensä vain rollaattorilla ollaan täällä enimmäkseen liikenteessä.
Jäin hatutta, rinkelittä pussitta, ponchotta ja ilman pohjallisia. Siepparista puhumati. Pallokauppias ei onneksi vilkaissutkaan .Tulomatkalla olin vielä lentää selälleni.

Ostin vitosen sontikan, joka hajosi jo matkalla, sekä  lakupussin. Äly hoi. Mulla on joku synnynnäinen häiriö takuulla.

Varjo mua seuraa, akryyli



maanantai 18. marraskuuta 2013

Hevonen on haastis

Hyvää alkavaa viikkoa!

Hevonen se on haastellinen piirrettävä, jos tuota haastis-sanaa voi tässä yhteydessä käyttää. Onhan myös tämä henkilö, jonka omaishoitajana aikani kuluu, kuvattavissa tuolla.h-sanalla, jolla luonnehdittaneen "hankalia tapauksia"!
Mutta molemmissa on puolensa... Ehkä en ikinä opi piirtämään juoksevaa hevosta. Eihän mikään ole todellisuudessa sitä, miltä se ravatessa näyttää.

Hevosurheilu ei ole ihan minun lempilajejani. En ole peluri ja raviradaltakin ajettiin aikanaan pois, kun yritin eräänä syksyisenä päivänä (noin 40vuotta sitten) opetella ajamaan siellä kupla-volkkaria. Ymmärrän hyvin sen, koska autolla ajo oli nimenomaan kielletty. Tosin radalla ei ollut hevosia eikä niitä ollut sinne tulossakaan kuin seuraavana keväänä Muna-raveihin.

Samaisena iltana vuolaassa vesisateessa peruutin vielä kuplamme kannon päälle läheisessä metsässä.. Saihan sen siitä nostamalla pois, vaan mitenhän sen siihen kannolle sainkaan.
Omia hevosia rakastin kovasti, kun kotona sellaisia vielä oli ja ihailen hevosen kaunetta vieläkin.

Luottamusta ensi silmäyksellä?  Lyijykynäpiirros


torstai 14. marraskuuta 2013

Liikkuva Ihanuuspensas

Rakkaat Vieraat!


Olen aina ollut uteliaan kiinnostunut pensaista. Keväällä siritystä ja hyörinää pehkoissa seuraa syksyn kauneus ja lako. Olen kuvitellut juoksevan "Ihanuus" pensaan tässä kaihtavan niittäjää ja oksasaksia kipittämällä hämärän tullen toiseen paikkaan..

Kulkeva pensas, värikynä

lauantai 9. marraskuuta 2013

Vanhalla Ratsulla ravaten. Aiemmin julkaistuja uutena päivityksenä

Toivotan Kaikille Kävijöille Hyvää Viikonvaihdetta!

Havu, värikynäpiirros

Pari ahvenaa, Sakurat ja vähän kuvan käsittelyä

Kujosilla, pastelli

torstai 7. marraskuuta 2013

Näinköhän jo tontun?

 Heissuli vei Arvoisa Vieras!

-Vai onko kulkija vain muuan eläkkeellä oleva merikarhu, jonka parta on ollut jo kotvan ajamatta. Noin tähtikirkasta taivasta ei olekaan pitkilleen nähty eikä sitä kaikille näytetäkään. Vaeltajalle kyllä, samoin kuin rännät ja rakeet.

Vaeltaja, vesiväri

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Ajankulua ja kolokkanaa


 Hyvää Viikonpuolikasta Arvoisat Vieraat ja Visitöörit!

Kellostanikin näkyy vain puolet. Tämä puukäsityönä tehty seinäkelloni lienee noin metrin korkuinen tai pituinen kokonaisuudessaan. Heilurin alapuolella on eläinhahmo, joka nyt pakeni tästä kuvasta.


 

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tähtösiä ladon ovella

Hyvät Vieraani, aikaa pääsi taas vierähtämään ja takana päin ovat jo halloweenit, kekrit ja kurpitsalyhdyt


Tuolla iltaisin tuulen riepotellessa ja kotiin päin tarpoessa kauniisti valaistujen pihojen ohi, on tullut mieleeni tämäkin hytisyttävä ajatus. Miten olisi, jos ei vielä päivällä tiedä, mihin illalla päänsä kallistaa.

Ladon ovella, vesivärit