Arvoisat pitkämieliset vieraani

perjantai 31. toukokuuta 2013

Aitoa metsän väkeä tapaamassa

Tervehdys huuhkajan naapurista ja näätiäisten alakerrasta!

Vaatimaton metsämökkimme tuli siivottua lattiasta kattoon, minkä nyt vuorokaudessa parissa kerkiää, kun myös rassasin välillä kukkapenkkejä Tämä olikin samalla tuunausreissu, sillä välittäjäkin näyttäytyi juuri kesken pahimman mylläkän. Nyt olen ihan poikki enkä vielä oikein halua ajatella mökitöntä elämää. Näin lie paras kuitenkin, ei minusta ole kahden edestä reiskaksi! 

Mutta ei niin ikävää ettei jotain mukavaakin. Tultuani mökille kuului jokin lintu tehneen välikattoon pesänsä. Arvelin että västäräkki olisi jo saanut ekan poikueensa. Ihmettelin vain kun ei lintu pyrähtänyt lentoon, kun ovea joutui aikalailla paukauttamaan. Pian tuon pesän toiminta alkoi herättää uteliaisuuttani. Kun aamuyöstä läksin pihan perälle ja aika vauhdikkaasti vielä, oven päältä kuuluikin murinaa! Huh!

Pian kömmin takaisin ikkunaan jos vilaukselta näkisin vaikkapa ärhäkän näätiäisen. Olipa hieraistava silmiä kahteen kertaan kun humalasalon päähän aivan muutaman metrin päähän  oli ilmestynyt suurikokoinen pää,  joka tuijotti suoraan ikkunaan. Löydettyäni lasini olin tunnistavani tämän ensin suuri kokoiseksi huuhkajaksi. Huuhkajakin tuolla salolla huhuilee. Sen verran nyt viisastuin  katsellessani kuvia, että kyseessä oli kookas lapinpöllö! Sen katsetta ei hevillä unohda!

Viikset ja" kulmakarvat" koristivat suurta päätä. Sain katsella myyriä kyttäävää lintua niinkauan kuin jaksoin. Mentyäni taas uudestaan ulos olin kompastua jänikseen. Saman suuren linnun näin nousevan ojan varresta  illalla taittaessani saunavastaa.  Lähistön suurelta suoalueelta huokuu vielä yökylmää vaikka päivä olikin  kuuma. Olipa ihana käydä kerrankin saunassa ilman itikoita. Tänä aamuna ne  jo olivat heränneet.

Pihassa huojui vain yksinäinen tulppaani siellä täällä. Oisko myyrillä ollut osuutta asiaan. Välikaton Veetua en päässyt näkemään. 

Jäähyväinen, vesiväri


maanantai 27. toukokuuta 2013

Tulppaanien aikaan

Hyvää alkavaa viikkoa kukkasin! 


Tai eiväthän tulppaanit ole ihan kukkasiakaan vaan kerrassaan näyttäviä kukkia, jotka jättävät vaatimattomammat helposti varjoonsa. Ainakin Ilomantsin terkkarin pihassa on katsomisen arvoinen koko kesän kukkiva penkki, jossa nyt alkavat aikaisimmat sipulikukat peittyä uusiin nouseviin lajeihin.
Siinä eräänlaisessa bergolassa kukkien äärellä tulee viipyiltyä lähes jokapäivä.

Tulppaanit, vesiväri

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kesäistä lauantaita!

Meilläkin on vihdoin kesä. Kaikki mahdolliset alkukesän sipulikukat, esikot ja tuomet ovat puhjenneet kukkaan. Aurinko paistaa täydeltä terältä eikä enää raivoisasta tuulesta tietoakaan.Välillä vähän pilven reuna viilentää sopivasti paahdetta.Voi kiitos tästäkin päivästä.

Kevätesikko, väritetty piirros

torstai 23. toukokuuta 2013

Ystävien merkitykselle

Heippa ja korviimme koivunlehtien havinaa!

Tämän kertaisen piirrokseni omistan Ystävilleni. Vaikkei heitä kovin monta ole, on se tuki ja tietoisuus siitä ollut tarpeen elämänkumppanin tälläkin hetkellä oltua sairaalassa pitkälti toista kuukautta. Vilttihattu muistaa meitä usein tai joskus hiihtää vain läheltä. Ja niin se muistaa ystäviänikin ja kaikkia, joilla on rakkaita ihmisiä. Tämä piirros on tietysti myös erityisesti Sinulle.  Kiitos!

Lastut aina lentelevät, vesivärit


 Ystävyyden puulla on aina nakertajansa, niinkuin tässäkin puussa nuo pari tikkaa saavat kyllä lastut irtoamaan.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Haaveiden karusellisa

Kesäinen Päivä Sinullekin!


Elon karusellin pyöriessä, milloin isommalla, milloin pienemmällä vauhdilla, on meno ainakin mukavampaa näin auringon paistaessa.

Lapsena kovastikin haaveili vaikkapa polkupyörästä tai pääsevänsä aloittamaan koulun ja sitten taas ylemmälle luokalle. Sitten  aikuisen maailman isoista asioista, joihin joskus tulisi pääsemään mukaan. Kyllä sinä vielä kerkiät, kuuli usein sanottavan.

Haaveiden karuselli, akvarelli

torstai 16. toukokuuta 2013

Kukkiva Sarvi

Hyvää ja kaunista torstaita!


Tänään koivut ovat selvästi saaneet pikkuiset lehdet.  On tätä kauneutta odotettukin.

Kukkiva sarvi, vesiväri

maanantai 13. toukokuuta 2013

Mekot kesätuulessa



Kesäisiä tuulen henkäyksiä uuden mekon helmoissa, Kevätjuhla-mekko, kesämekko. Ja uusi mielellään, sillä entinen ei sovi enää kuitenkaan.

Kolme? mekkoa, vesiväri


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Huvikseen kruunautunut

 Vielä yksi juhlakuva näin Äitien Päivän illatsuun


Etsin vanhaa vappunenää aiemmin postaamieni vappukuvien lisäksi. Löysinkin koko naaman. En siis sitä nenää, mitä etsin. Tietenkään! Mutta komeahan  on tämäkin, eikös!

Hymyilevä vieraamme



Pienelle kielojen löytämälle tytölle ja meille muille

Iloista Äitien Päivää Kaikille, äideille, lapsille, isille ja Jokaiselle !


Ja Jokainen on jonkun lapsi itsekin. Ei tehdä  ainakaan tästä päivästä liian suurta draamaa tai tragediaa! Olemassa olomme on suuri ihme.

Ilo ja ihanuus, piirros

lauantai 11. toukokuuta 2013

Orvokkeja tälle päivälle

Hyvää Äitienpäivän aattoa!

Näin aattona voi vielä harjoitella kortin piirtämistä huomiseksi. Jos ei saa valmista tai asettaa itselleen liian kovia vaatimuksia, joutuu antamaan kaupasta ostetun kortin, niinkuin minäkin lähetin omalle äidilleni. Sattui löytymään niin kivan näköinen pieni musta ja veikeä koira, joka hellyttävästi siinä istui pää kallellaan ruusu hampaissa, muistuttaen kovasti äidin Jenni-koiraa, jonka kanssa he yhdessä tekivät taivalta pitkine auto- ja junamatkoineen. Arvelin juuri siitä kortista olevan tällä kertaa eniten iloa.

Heippa Äiti!

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kaksi kuvaa, yksi maisema

Voihan perjantaita, vettä paistaa!


Kun näppöset huurussa kiireellä yritin kuvailla tuota kumpareelta avautuvaa lampea "siintelevine vaaroineen", paistoi sentään aurinko, vaikka syksy alkoi ollakin. Nimesin tuon piirroksen Erämaa lammeksi, mitä se esittääkin.

 Erämaa lähistöllä vain on kokenut todella monet myllerrykset, ihmisen taholta varsinkin. Metsähän kasvaa, selvä se, mutta suuret kynnetyt aukot ovat lohduttomia. Muinoin alueella on riehunut myös suuri metsäpalo, mistä on vielä merkkeinä mystisiä mustia kantoja siellä täällä puiden lomassa. Niitä saattaa ihan hätkähtää, kun sellainen tuntuu  katsovan aivan liikkumatta, kun nostat pääsi  marjamättäästä.

 Toivon mukaan saan vielä tuolta kuvan paikalta joskus oikean maalauksen aikaiseksi Varmaankin palaan sinne vielä. Paikka on minulle tärkeä.


Erämaalampi, vesiväri luonnos


tiistai 7. toukokuuta 2013

Tupakuvia

Tervetulleeks näkemään tähänkin tupaseen!

Kuvista voi huomata, ettei turhia tavaroita kovinkaan ole. Tämä ei ole mikään varsinainen sisustusjuttu, myöskään en väitä, että näin pitäisi elää. Näin on vain joskus elettty. En tiedä sitäkään, onko oltu onnellisempia, vai ollaanko onnellisempia nyt? Valon leikki merkitsi paljon auringon paistaessa milloin mistäkin kuusiruutuisesta ikkunasta. Tuvan pöytä oli tärkeä keskipiste penkkeineen. Sieltä pöytä- laatikosta löytyi vallan vaikka mitä! Tämä on vain pieni tupanen isojen talojen korkeisiin pirtteihin ja kookkaisiin kalusteisiin verrattuna. Vähän kuin minun kotonani vielä 60-luvulla.

Radio ja tuvansänky

Päiväkahvilla kellon alla



lauantai 4. toukokuuta 2013

Taidemuseon takapihalla

...ehkä sinne kuulunkin. Ainakin ihastelin näitä Kuopion taidemuseon takapihalla olleita kevät tuulessa heiluneita maalauksia, mitä sitten lienevät olleetkaan ja kenen, en muista. Aikaa on kulunut parikymmentä vuotta ja risat!


Velda, kaverini

Heippa ja hei!

Vappuna piirtelin Veldaa valokuvasta. Blogissani en ole käynytkään koko viikolla. Sensijaan mm lääkärissä Joensuussa perjantaina. Pielisjoki odotteli säpinää ja lokit kirkuivat kovassa tuulessa. Anttilasta ostinkin sitten aika kirkuvat aniliinin punaiset katukengät. Jeejee. Onhan täällä tuo Kalevalantie, missä steppailla!

Vappu meni siis aivan huomaamatta. Puhujana olisi täällä ollut Markku Pölönen. Meilläpäin ei kuitenkaan kirkonkylä ole se ainoa tapahtumien kehto, vaan Möhkön kulttuurikylä vähän kauempana  rajan pinnassa.   Puheiden lisäksi siellä olisi voinut kuunnella oikeaa kosken lotinaa Lotinakoskessa! Möhkössä on aikoinaan ollut järvimalmi- ruukki. Ruukista on jäljellä museona toimiva pytinki, mutta myös paljon toimintaa, kuten aivan upea kesäteatteri. Uittoaikojen muistona on Möhkön Manta kahviloineen. Makkaranpaistoakin voi  rantakatoksessa.harjoittaa.

 Mutta huonolla säällä minua ei saa enää mihinkään.  Mie en lähe! En tarkene. Valon Juhlassakin olin jäätyä, kun satoi koko ajan...

Sitten kesällä.

Velda miettii, vesivärit