Arvoisat pitkämieliset vieraani

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Nuo silmät mua sähtää!

Tänään vuorossa Maukan kampihäntäinen kissa!

Kissa on muotoiltu liimapuusta ja kokopuinen häntä liitetty takapuoleen. Katti näyttää hyppäävän minä hetkenä hyvänsä pystyyn.

Musta Vaaraonikin antoi minulle jo heti aamusta vähän sähköhoitoa käydessään kipunoimassa vieressäni. Suorastaan sen turkki rätisi. Olisikohan jotain kevään merkkejä? Huomaan useissa blogikirjoituksissa jo havaitun esim lintujen elämässä orastavaa keväisyyttä ainakin etelämmässä.

Kissa, puutyö nikkaroinut Mauri

tiistai 29. tammikuuta 2013

Alkaisi vain jo suo sulaa!

Maukan vuolema kurki siinä tepastelemassa oksaisilla koivillaan.

M:n puutöistä on vielä joitakin ottamiani kuvia ja tarkoitukseni on etsiä ne muistoksi blogiini.Yhdessä puuhailu ja yhteinen kiinnostus kädentaitoihin oli mukavaa. Nyt puuttuu paljon elämästä, kun työkalut eivät ukolla kädessä pysy. Kaiketi myönnettävä, ettei uusia töitä enää koskaan synny.

Kurki, koivua

Tukevahko M-merkkinen tuolini

.. on talven kuivuudessa ruvennut vähän nitisemään.. Ihmekös tuo tämän kokoajan ylöspäin kapuavan elopainon alla! Tuoli onkin ollut kovassa käytössä jo kymmenen vuotta.
Lahjaksi saamani tuoli, nikkaroinut M
Tuolin tunnistaa omakseni runsaista väritahroista, mitkä ovat sormistani tarttuneet. Ne jotenkin kuuluvat asiaan.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Unelmainen luomu-olio

Tämä puutyö on kaverini Maukan tekemä. Hän on luvannut tuoda töitään blogiini.
Löydetty,  Mauri 2004

Kallen päivää kaikille!

Kallen päivä on, enkä edes muistanut veljen Kalle-pojalle lähettää nimipäiväkorttia. Kallen päivästä ennustetaan loppuvuoden säitäkin, sen mukaiseti kuulemma ilmoja pitelee! Meinaakohan tuo nyt muistin huononemista sitten osaltani vuoden loppua kohti  tuo korttiunho.. Huh.

Vaihdoin jo otsakkeena olleen pakkaskuvan hieman hentoisempiin ja kevättä ounasteleviin väreihin, sillä minulle riittäisi jo hyvinkin tätä keskitalvea.

Aamulla tuli radiosta some-aiheista - sosiaalinen media, ohjelmaa, missä erilaisten aineistojen taltioijat, päiväkirjan pitäjät  ja  bloggarit kertoilivat kokemuksiaan. Niin, kuinkas paljon omilla nimillään blogia pitävät voisivat asioistaan julkisesti kertoa, olen minä sitä itsekin joskus miettinyt.
 Varsinkin kun sukunimeni jotenkin vaikuttanee keksityltä kaikkine kaksine väliviivoineen.
Jotenkin vieraalta tuntuisi kuitenkin käyttää nimimerkkiä, kun on tarkoittanut kaiken nähtäväksi esim kaukaisille sukulaisille (ja kelle vaan, ketä kiinnostaaa). Ehkäpä omalle itellekin ennenkaikkea.

Tarkoitus ei ole ainakaan mitään henkkohtaista likasankoa kaataa lukijoiden niskaan, vaan enemminkin ihan vain tarjota nähtäväksi omia teelmiä
- ja saada siitä iloa irti,  kun on kerran tällainen käsintehty pohja.. Ja antaa vaikka blogin itsensä näyttää mihin suuntaan se on menossa, koska en niin tiukasti halua aihepiiriä rajata. Jossain blogiohjeissahan on neuvottu pysymään vain yhdessä asiassa lukijamäärän  saavuttamiseksi. Tietty kaupallisessa mielessä niin. Mutta ehkä syvemmältäkin asioita voisi luotailla. Ehkä itsekin alan kirjoitella enemmän, vaikka piirroksista aloitin.

Liitän tähän vielä yhden kukkasen!

Kiitos-kukkanen Kaikille!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Tuohinen kukkaroni


 Perimmäistä perjantaita tammikuulta!

Vanha tuohinen kukkaroni tai iltalaukkuni tuohisine helmineen on jo läpästään vähän käpristynyt ja sen pintaan kyhäämäni koristeet haalistuneet. Vai pitäisikö kutsua sitä vain yksintein "TUOHETTOMAKS kukkaroksein"? Siltä usein tuntuu.
Tein  kukkaron kymmenen vuotta sitten punonnan erikoistekniikka linjalla opiskellessani täällä Ilomantsissa. Kuitenkin muoto on säilynyt, eikä tuota vielä erehtyisi luulemaan saunan sytykkeeksi. Tuohilevyjen ristikkäin liimaaminen pitää sen suorana.




Kukkaro,  koivun tuohi


torstai 24. tammikuuta 2013

Kesämylly

Tuuli pyörittää vielä myllyn siipiä vinhasti, muttei hätää, ilmassahan on mukana muutakin...

 

Mutta sitten pitkän hellejakson jälkeen nousi myrsky. Näin trombin kaikennielevän suppilon vierivän metsäojaa pitkin pihaan ja samassa se pyöräytti myllyn betoni jalustoineen korkealle ilmaan. Ja Räiskis ja VinksVonks sekunnissa! Onneksi trombi muttuui  ohueksi seinämäksi ja sujahti  rakennusten välistä metsään, missä olikin heti kaatanut suuria puita. Mennessään se siinä vielä katkoi lampaan kelloja yhdistävän narun pikku pätkiksi ja nakkeli puu-ukkoja sinne tänne, muuten vältyttiin pahemmilta tuhoilta.  Myllyn rakentaja vain on jo niin sairas ettei pysty enää uutta myllyä nikkaroimaan.

Mylly, pastelliliitu

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Sonkajan koulun vanha tammi

Näiden korkeuksien tammeksi  kookas yksilö on Sonkajan koulun tammi. Taimi on tuotu aikaa sitten Vanhasta Valamosta. Myrsky on sitä vahingoittanut kaatamalla ison runko-oksan kuvan ottamisen jälkeen.

Tammi pakkasessa

Hevosena

Onpa tullut pariin kertaan katsottua telkusta Ypäjän hevoskoululaisten touhuja. Huomioni on kiinnittynyt enimmäkseen hevosiin. Kyllä ne ovat kauniita ja tuollaiset hyvin hoidetut hevoset suorastaan säkenöivät. Tähän piirrokseen ei ollut hevosta mallina, vaan se on ihan "omasta päästä".
Enpä ole varma onko hepalla  harjassaan kuuran kukkia vai oikeita kesäkukkia.


Mielikuva hevosesta, pastelli

perjantai 18. tammikuuta 2013

Pakkasen panemaa

Komea päivä.  Arvokkasti huurteiset puut ja hanki hohtavat talviauringon paistaessa haalean siniseltä taivaalta. 


Mutta tuo pakkanen!


 Kasvot muistavat lapsena tapahtuneen ikävän paleltumisen samanlaisena päivänä. Olin aikuisten mukana nostamassa jäitä avannosta. Niitä tarvittiin sähköttömässä taloudessa maidon jäähdyttämiseen kesällä. Jäitä säilytettiin mutaläjässä navetan läheisyydessä. "Kuutiot" sahattiin järven jäästä, vedettiin hevosella ylös jään pinnalle ja  kuljetettiin ylös pihaan.
Pakkasta oli lähes -30C.  Naamani alkoi yht´äkkiä tuntua oudon lämpimältä. Onneksi toiset huomasivat kasvojeni valkenemisen ja minut vietiin sisälle lämpimään. Seurauksena oli palovamman kaltainen paleltuma. Sen jälkeen pakkanen on tuntunut hyvin ilkeältä  kasvoissani.

Keväämmällä hiihtämässä  kuvassa

Mahdotonta menoa Lylysuolla

torstai 17. tammikuuta 2013

Sarjassamme Pieniä Ihmeitä!

Hyvä Vieraani! 
Eilen mystisesti kadonneet kuvat olivatkin yönaikana itsestään palautuneet. Hyvä niin. Oisikohan yhteen kuvaan kohdistuneet tekemiset sitten jotenkin siirtyneet muihinkin teksteihin, missä on samanlaisia asetuksia ym.. Nalle-sivukaan ei taida olla ihan kunnossa. Enpä tiiä kun en ole asiantuntija.

Tässä nyt sitten kimppu tulppaaneja. Eivätkä nämä ole vanhaksi menneitä joulun aikaisia ale-kukkasia, vaikka jokunen jo vähän siinä ja siinä alkaa ollakin.

Tulppaanit, taitettu kortti, vesivärit

tiistai 15. tammikuuta 2013

Hapottomia pihlajan marjoja

Mökin pihlaja
Tammikuu on puolessa välissä, enkä rehellisesti sanottuna ole siitä tippaakaan katkera. Enkä pystyisi katkeruutta tai happamuutta edes  tuntemaan, ehkä en yhdestäkään asiasta näin henk.kohtaisella tasolla -mutta jos jokin pännii, se on aivan eri juttu, eikö vain?
Viime syksynä ei mökin pihlajassa ollut montakaan marjaa -eivätkä nekään muutamat olleet kovin punaisia..

Sekaannusta kuvien kanssa! Jostain syystä blogistani hävisi joukko kuvia. Muutenkaan kuvan liittäminen ei onnistu niinkuin pitäisi.


lauantai 12. tammikuuta 2013

Hakovaarassa Hopeapajun alla

Talvea vaaralla. 
Kuvan puu on jo kaadettu, mutta Hiltusen mökki Hakovaarassa on entistä ehompi! 

Keskitalvea Hakovaarassa

Toukokuun valoissa
Viimeisiä rakennuksia tien varressa matkalla Keson lintutornille.

torstai 10. tammikuuta 2013

Keson Kakadu, Erittäin Harvinainen!

Tammikuista päivää Hyvä Vieraani.

Olen liikkunut paljon luonnossa ja oleskellutkin siellä myös yksinäni päiväkausia, tosin vain sulan maan aikaan. Joskus saattaa tavata silloin aivan "erikoisia lajeja". Monelle henkeen ja vereen asiantuntijalle saattaa kyllä syntyä erimielisyyttä näistä havainnoista. 
Tuskinpa tästäkään  kukaan saa rariteettia vaikka kiiruhtaisikin mahtavalle Ilomantsin Keson lintusuolle sitä oikopäätä tähyämään putkeensa! Kannattaa kuitenkin tänä vuonna yrittää, sillä mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa on niin paljon, ettei huonokuntoisempi jaksa kaikkia muistikorttejaan edes repussa kantaa.


Keson Kakadu, puuvärit


Näkymiä Kesonsuon lintutornista. Suo, joka täytyy KOKEA!

Pitkospuut Kesonsuon lintutornille

tiistai 8. tammikuuta 2013

Keijukaiset parasta päänsärkylääkettä

TiistaiTervehdys!

Päätäni alkoi oudosti särkeä. Niskastakin kuuluu vain kuivaa rutinaa kuin näkkäripaketista. Mikäs avuksi? Eihän tähän auta Ibusalit tai Disperinit eivätkä parasetamoolit tai muutkaan apteekkirohdot. Päätin kokeilla keijukaisia. Ne ilmestyivätkin tuohon muutamassa hetkessä. Mikä onkaan rattoisampaa, kuin piirrellä Ihan niitänäitä. Suosittelen.

Keijukaiset lääkkeenä, piirtelyä






Lisää piirtelyä...väriä lisää...
    

Ja Sitten Lopulta... Maahiseltako apu?

Vastaani tuleekin  keijukaisten talo, niin luulisin. Tai kokonainen linnahan tuosta tupsahtikin Ehkäpä sieltä löytyykin keijujen henkilääkärin vastaanotto, missä itse Maahinen kopsauttaa ryhmysauvalla polvilumpiooni -ja katso! Päähäni ei koskaan ole koskenutkaan.

 Kannattihan taas vähän piirrellä.


Keijujen talo, värikynät yms

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kattien loppiaisjuhlat!

Huomenna tämä ylensyönti ja yletön ystävällisyys taas päättyy. Kuvassa kissat juhlivat paperilyhtyjen valossa. Myös lintuparvi on tulossa ja suuren lyhdyn päällä istuu piippalakkinen HIIRI.


Juhla, vesiväri