Arvoisat pitkämieliset vieraani

maanantai 30. joulukuuta 2013

Kohta on taas se ruumisarkun ilta -ja tarkoitan nyt tinoja


Hilima ja myö

Arvoisa Katsoja, otsikko mukaillen rakasta mummoani

Uuden vuoden aattona meillä valvottiin myöhään, valettiin tinaa, poltettiin kuusen kynttilöitä ja tähtisadetikkuja. Kaikinpuolin iloinen ja hauska ilta. Yksi kohokohta oli kun saatiin poksauttaa limonadit! Leikittiin saaduilla lahjoilla ja joskus tuli vielä uusiakin.Tinoja  katsottiin sitten valkeaksi  kalkittua kiviuunin rintaa vasten ja varjokuvat ennustivat tulevan vuoden. Leikisti tietysti. Mummoni, joka oli Metusalemiakin vanhempi, tiesi jo etukäteen, mitä  hänen oma tinansa näyttäisi. Joka vuosi se oli ruumisarkku tietystikin. En voi ohittaa uuden vuoden aattoa ilman Mummon tinan muistelemista.
 Lisäksi vielä tuli Hilmalta litania toivomuksia. Kuten, tulisipa jo Jumala pois ottamaan.
Kerran kun kissa ryminällä kaatoi varsi-luudan porstuassa, tokaisi  isänu  Jumalan olevankin jo kiireellä tulossa ja vieläpä vars´luudalla..

 Isä kun ei tästä ruumisarkku jupinasta oikein tykännyt, jos mummo  lasten ilon pilaisi synkeillä ennustuksillaan. Alkuunsahan se  taisi olla  huumoria, mutta loppua kohti toivomus oli totta  Kyllä se  aina Hilmallakin iloksi muuttui puolilta öin. Ainakin sitten kun taas herkkuja oli syöty ja pikarilliset viiniä puheiden ja toivotusten kera nautittu sekä  Uuden Vuoden julistus ja tykin laukaukset  kuultu radiosta ja vähän Raamattuakin luettu ja sitten yö puulle päästy asettumaan kaikessa rauhassa.



lauantai 28. joulukuuta 2013

Jospa oikeasti olisi potkurikeli

Tässä taas!

Enpä malta olla tuon edellisen hirviömäisen vedenpaisumus-kuvan perään olla julkaisematta tätä Tyttö ja potkuri- kuvaa, missä nuo luonnon elementit osuvat melkein kohdalleen.

Tyttö ja potkuri, pastelli

Välipäivien kosteutta

Heissulinveit ja kamalan kelin Teit!.

Tämä kuva yrittää kuvastella jotain näkymää tulevasta vedenpaisumuksesta.
 No, sehän tulikin sitten sinne Pohjanmaalle. Onneksi tässä korkeudessa vaan nilkutetaan keppilöillä. Järvelle ei kuitenkaan pääse vaikka vettä on jokapaikassa. Kalakin pitää ostaa kaupasta ja viimeksi ostin Pirkka-lohta. Ei siis puhettakaan minkäänsortin onngelle pääsystä.

 Tällaisia kuvia eivät piirtele oikeat taiteilijat! Vaan niinkun minä kaatunut esimerkiksi.

"Säästähän tämä johtuu?"...



keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Jouluiltana


Tykkylunta

Jouluyönä alkanut vesisade piiskaa meitä täällä susirajalla vielä iltasellakin. Ei näy huurteisia puita ja katoilta pudonneesta lumesta on ollut riesaa. Keli on ollut koko päivän  ihan mahdoton. Kompotti ja riisipuuro  maistuivat siitä huolimatta.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulu-konsensusta!

Heippa taas!

Jouluksi kannattaa sopia kaikki sovittavissa olevat riidat ja torat. Ainakin, jos aikoo viettää pyhät saman kurkihirren alla.  Eihän se aina onnistu niinkuin Vaarao- kissaltani ja tuolta  hiirulaiselta. Näyttävät päässeen jonkinlaiseen joulukonsensukseen, ainkin näiden parrakkaiden henkilöiden läsnäollessa  Vaaraon silmät kyllä ymmyrikäisinä killistelevät eikä Joulurauhaakaan ole vielä julistettu. Vai oiskohan  tuo hennompi punalakkinen  itse esiintymisasuinen Lady Gaga! Vaaraolle tv:stä tuttu.


Konsensusta kynttilän valossa



torstai 19. joulukuuta 2013

Ihan täyttä ja totisinta Nostalgiaa


Hyvät Ystävät!


Joulumuistoni Avoimessa museossa tuossa  alla. Niissä ei ole sammunutta, muuta kuin pois puhallettu kuusen kynttilä ja olen siitä Kiitollinen. Ja entäs se ruoka ja olosuhteet, missä valmisti äitini kaikkea mahdollista ravintola-tason ylittävää herkkuruokaa. Ja ne mummon suoltamat uunimakkarat.
Nyt emme tarvitse kuin hitonmoisen dieetin. mutta eipä kukaan rehkikään "jokinpaikka" pitemmällä. kuin se eräs toinen paikka, niinkuin isäni  teki mm tukkitöissä.

Aamurannan Joulu


Oli ihanaa viettää joulua Aamurannassa. Se oli syntymäkotini syrjäisessä Leppävirran Ropan kylässä Ropan järven rannalla. Paikka oli entinen torppa ja räätäli-ukkini kotitila, josta oli muotoutunut sitten tavallinen pientila.

Jouluna hevonen ja lehmät saivat tavallistakin parempaa ruokaa ja kohtelua. Pyhävaatteita pidettiin pyhinä, paitsi ulkona hiihtäessä. Adventinajan mummo oli veisannut tavallista enemmän virsiä. Adventtikalenteri oli ihan nykymuodossaan ja sitä innokkaasti avattiin. Kouluaikana lasten joulu alkoi oikeastaan kuusijuhlasta, johon osallistui koko perhe. Myös joulupaketteja tuli postissa kaukaa sukulaisilta. Lahjat olivat sitten piilossa, vaikka tiedettiin kyllä, missä..

Aattona oli saunan lämmitys.
Pukin tullessa isä oli mennyt joko navetalle tai saunan uunia katsomaan rantaan. Pukilla oli tietysti kiire, eikä isää suinkaan ehdittäisi hakemaan. Ihmettelin noin kolme-vuotisena, kun pukki kielsi minua kiusaamasta kissaamme Mustaa-Ollia! Mistä tiesikään, että olin vetänyt Ollia joskus hännästä. Kerran taas saapui kokonainen tonttuarmeija traktorilla. Tonttuja oli yhtäpaljon kuin eräällä sepällä lapsia. Kas kumma.

Tapana oli. että isä haki joulukuusen parin kilometrin päästä metsäpalstalta. Kuusi oli katsottu jo kesällä valmiiksi. Kuusi odotti porstuassa sisälle pääsyään. Koristeita ei kovin paljon ollut, mutta ne olivat sitäkin kauniimpia ja rakkaampia, mielestämme. Tätinikin oli lähettänyt niitä Helsingistä. Pallot olivat lasipalloja. Kynttilät olivat oikeat kuusen kynttilät. Tähtisadetikkuja poltettiin. Jos oli suojaa, tehtiin ulos lumilyhdyt. Jos saatiin kyyti, käytiin hautausmaalla yli kymmenen kilometrin päässä.

Tapanina lämmitettiin jo aamulla sauna ja lehmille oli taas jotain ekstraa.. Iäkäs mummoni tarjosi pienen pikarillisen viiniä aikuisille ja muistaakseni minäkin sain joskus teelusikallisen..
Sitten olikin vuorossa tapaninajelu, eli kylässä käynti hevosella ja reellä.
Anne-Riitta


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Varsinainen pukki

Heippa Rakkaat Vieraat!


Kun isä teki jouluksi olkipukin, oli se taatusti maailman hienoin pukki. Olkia ei tarvinnut ostaa onneksi yksitellen. Mutta eipä se pukki  niin hirveän kallis investointi ole nytkään.

Kuulin taas jonkun ikäväkseni marisevan keksityn joulun kaupallisuudesta ja lisäävän  siihen myös pakanallisuuden, lahjojen kalleuden yms. Mutta onkos pakko lähteä suurin setelein kaikkeen mukaan...

 Lähetin aikuiselle pojalleni kaksi kymmenen euron rypistynyttä seteliä ja äitini oli  taas vastaavasti laittanut postiin aivan sileän kakskymppisen itselleni. Rikotaanko tässä nyt jotain lakia, tai houkutellaanko posteljoonia huonoille teille, tiiä en ja kokonaan eri juttu. Tästä kierrätyksestä saatiin  taas asiaa kuitenkin keskenämme soitella ja jutella niitä näitä. Ihan joulun ansiosta tällä kertaa. Ja ystäväni hyllyssä komeilee vuosia sitten tekemäni kaislapukki. Joskus tuntuu tarvittavan vähän virikkeitä arkeen.


Ite Pukki

Tästä ohje pukin tekoon
http://www.avoinmuseo.fi/joulu/ohje_olkipukki.php


Ja alla Wikipediasta pomimani kuva Gävlen olkipukista, jolle tuppaa perinteisesti käymään huonosti. Joku kun sen aina polttaa. Vai oisiko peri-ruotsalainen mainostemppu?



File:Gavle christmas billy goat.jpg
Gävlen eli Pikku-Pietarsaaren olkipukki

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Linnuille ja lapsenmielisille

Hyvää alkavaa viikkoa!



Montakos päivää jouluun?

Tuota edellistä postausta täytyy hieman ihmetellä, miten nuo siniset norsut tuohon ovat putkahtaneet. Se on taas tonttu hiplannut tietokonettani öiseen aikaan, kun taas minun olisi pitänyt olla kaiken järjen mukaan nukkumassa.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kiemuroita ja mutkia

Mutkainen meno jatkuu näin perjantaina -ja kolmastoistakin vielä!

Olipa taas ihan kunnon "jiätikkä". Sohjoinen eilinen kostautui nyt kun yöllä pakasti. Mäkistä luistinrataa saa taas taiteilla, mutta tuon Seijan heittelemiä oksia onnistuin väistelemään. On nimittäin käytävä palkkatoimistossa ja siihen on tänään viimeinen mahdollisuus ennen maksupäivää olipa sitten keli kuin keli.

Enkä malta olla tässä vielä julistamatta tätä ilosanomaa. Sain nimittäin omaishoitajanverokortin!
Ja etuudestani on veroprosentti 36 ja lisä prossa 38!  Nythän onkin kovasti mainostettu, että omaishoitajista kannattaa pitää huolta, kun laitospaikkoja tullaan rutkasti vähentämään. Voi etuuksien etuus ja palkkio! Etuudethan sitten vaikuttavat muihinkin etuuksiin, kuka niitä saa, esim asumistukea. Yleensähän ne tulevat harhaanjohtavasta nimityksestään huolimatta tarpeeseen eivätkä minään kultaisina alusastioina. Onhan se ainakin etuoikeus itse hoitaa sairasta omaistaan, mutta kohtuus pitäis olla kerjätessäkin.

Tonttulakkisten jäätanssia


tiistai 10. joulukuuta 2013

Pian ne alkavat taas hiippailun ja hyvät toimet...

 Tervehdys Vierailleni!

Jestas, miltä tuntui kävellä aamutuimaan apteekkiin kahdenkymmenenviiden asteen pakkasessa. Ei kymmentäkään ole vielä tänä vuonna aikaisemmin ollut. Onneksi sain ihan itse aamulla makkarin patterin toimimaan.Vaikka viileässä viihdynkin, niin en vielä kaipaa kylmiöön. Nämä tonttu-asiat jaksavat lämmittää, ja sopiva viileys nukkuessa miellyttää. Ei vain tulis niitä tulipalo-pakkasia!

Jano  ja kaurat, vesivärit

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Muutamia pipareita immeisille

...kuvassa katsellaan omppujakin kaula pitkällä. Varsinkin tuo poika.

Ensi-Pipareita Arvoisalle Katsojalle.

Mistähän muuten johtuu, että minulla on  tuo äidin viime jouluksi lähettämä kilon painoinen stolleri vielä puoliksi syömättä?

Omppuja ja pipareita!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää Joulukuun Kuudetta iltaa!

Arwi-vainaa, tuo karmeita kokenut lähes silmäpuoli sotasankari, edesmennyt kissani kuvassa. Piirtämiseen on Arwiitti itse osallistunut tassuineen. Hällä kun oli se tyyli ryypätä vesivärivettä, purra pensselinvartta, ratustella kynät poikki ja istua sekä tepastella piirroksen päällä.


Arwi, Olit tosi Sälli!



sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Alkavaa Adventtia

Talven iloja ja kodikasta oloa,

toivotan tämän kuvan kera Sinulle Arvoisa vieras!

Kahvilla, vesiväripiirros johon  käytetty myös valkoista