Tuo varjo mua seuraa

 Arvoisat Vieraat!

Edellisessä postauksessa huomasin kirjoitusvirheitä sekä piirroksessa, että tekstissä. Kaikillehan niitä kai joskus sattuu, mutta omalla kohdallani epäilen aina ensimmäisenä lukihäiriötä, mikä minua "hörmyyttäjää" varmaan vaivaakin. Jos vain olisi tutkittu. No onneksi ei ole tutkittu, siihenkin pitäisi ostaa tietysti kalliita lääkkeitä!
Tänään on harvinaisen "myterä" päivä. Yöllä nukkuessani ja kaihtimien ollessa alhaalla oli satanut kohtuullisen paljon lunta ja aamulla sää olikin lämmennyt. Nyt on neljä astetta lämmintä ja joka paikassa vettä ja sohjoa sekä salakavalan liukasta.

Torilla olikin sitten markkinat, kun sinne asti pääsin. Tuttavaksi tullut naishenkilö pyysi torikahvilaan kahville. Sain tyhjentää siinä vähän  likasankoani ja voivotella, eikä hän yhtään siitä pahastunut, ilmeisestikään.

 Olisin halunnut ostaa hatun, oisi ollut kivoja ja edullisia lätsiä pieksämäkeläisen yrityksen pöydässä. Jokunen intiaani kaupitteli alpakka-ponchoja. Kauniita olivat. Silmäni kiinnittyi myös ihanan siniseen tuulisieppariin. Olisin tulenpalavasti tarvinnut pölypusseja ja pohjallisia. Niitäkin oli tarjolla. Eihän niitä muuten täältä löydäkään. Ja Viipurin rinkeliä. Koululaisia oli paljon liikkeellä, mikä on kivaa, kun yleensä vain rollaattorilla ollaan täällä enimmäkseen liikenteessä.
Jäin hatutta, rinkelittä pussitta, ponchotta ja ilman pohjallisia. Siepparista puhumati. Pallokauppias ei onneksi vilkaissutkaan .Tulomatkalla olin vielä lentää selälleni.

Ostin vitosen sontikan, joka hajosi jo matkalla, sekä  lakupussin. Äly hoi. Mulla on joku synnynnäinen häiriö takuulla.

Varjo mua seuraa, akryyli