Arvoisat pitkämieliset vieraani

tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden vaihtuessa




maanantai 30. joulukuuta 2013

Kohta on taas se ruumisarkun ilta -ja tarkoitan nyt tinoja


Hilima ja myö

Arvoisa Katsoja, otsikko mukaillen rakasta mummoani

Uuden vuoden aattona meillä valvottiin myöhään, valettiin tinaa, poltettiin kuusen kynttilöitä ja tähtisadetikkuja. Kaikinpuolin iloinen ja hauska ilta. Yksi kohokohta oli kun saatiin poksauttaa limonadit! Leikittiin saaduilla lahjoilla ja joskus tuli vielä uusiakin.Tinoja  katsottiin sitten valkeaksi  kalkittua kiviuunin rintaa vasten ja varjokuvat ennustivat tulevan vuoden. Leikisti tietysti. Mummoni, joka oli Metusalemiakin vanhempi, tiesi jo etukäteen, mitä  hänen oma tinansa näyttäisi. Joka vuosi se oli ruumisarkku tietystikin. En voi ohittaa uuden vuoden aattoa ilman Mummon tinan muistelemista.
 Lisäksi vielä tuli Hilmalta litania toivomuksia. Kuten, tulisipa jo Jumala pois ottamaan.
Kerran kun kissa ryminällä kaatoi varsi-luudan porstuassa, tokaisi  isänu  Jumalan olevankin jo kiireellä tulossa ja vieläpä vars´luudalla..

 Isä kun ei tästä ruumisarkku jupinasta oikein tykännyt, jos mummo  lasten ilon pilaisi synkeillä ennustuksillaan. Alkuunsahan se  taisi olla  huumoria, mutta loppua kohti toivomus oli totta  Kyllä se  aina Hilmallakin iloksi muuttui puolilta öin. Ainakin sitten kun taas herkkuja oli syöty ja pikarilliset viiniä puheiden ja toivotusten kera nautittu sekä  Uuden Vuoden julistus ja tykin laukaukset  kuultu radiosta ja vähän Raamattuakin luettu ja sitten yö puulle päästy asettumaan kaikessa rauhassa.



lauantai 28. joulukuuta 2013

Jospa oikeasti olisi potkurikeli

Tässä taas!

Enpä malta olla tuon edellisen hirviömäisen vedenpaisumus-kuvan perään olla julkaisematta tätä Tyttö ja potkuri- kuvaa, missä nuo luonnon elementit osuvat melkein kohdalleen.

Tyttö ja potkuri, pastelli

Välipäivien kosteutta

Heissulinveit ja kamalan kelin Teit!.

Tämä kuva yrittää kuvastella jotain näkymää tulevasta vedenpaisumuksesta.
 No, sehän tulikin sitten sinne Pohjanmaalle. Onneksi tässä korkeudessa vaan nilkutetaan keppilöillä. Järvelle ei kuitenkaan pääse vaikka vettä on jokapaikassa. Kalakin pitää ostaa kaupasta ja viimeksi ostin Pirkka-lohta. Ei siis puhettakaan minkäänsortin onngelle pääsystä.

 Tällaisia kuvia eivät piirtele oikeat taiteilijat! Vaan niinkun minä kaatunut esimerkiksi.

"Säästähän tämä johtuu?"...



keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Jouluiltana


Tykkylunta

Jouluyönä alkanut vesisade piiskaa meitä täällä susirajalla vielä iltasellakin. Ei näy huurteisia puita ja katoilta pudonneesta lumesta on ollut riesaa. Keli on ollut koko päivän  ihan mahdoton. Kompotti ja riisipuuro  maistuivat siitä huolimatta.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulu-konsensusta!

Heippa taas!

Jouluksi kannattaa sopia kaikki sovittavissa olevat riidat ja torat. Ainakin, jos aikoo viettää pyhät saman kurkihirren alla.  Eihän se aina onnistu niinkuin Vaarao- kissaltani ja tuolta  hiirulaiselta. Näyttävät päässeen jonkinlaiseen joulukonsensukseen, ainkin näiden parrakkaiden henkilöiden läsnäollessa  Vaaraon silmät kyllä ymmyrikäisinä killistelevät eikä Joulurauhaakaan ole vielä julistettu. Vai oiskohan  tuo hennompi punalakkinen  itse esiintymisasuinen Lady Gaga! Vaaraolle tv:stä tuttu.


Konsensusta kynttilän valossa



torstai 19. joulukuuta 2013

Ihan täyttä ja totisinta Nostalgiaa


Hyvät Ystävät!


Joulumuistoni Avoimessa museossa tuossa  alla. Niissä ei ole sammunutta, muuta kuin pois puhallettu kuusen kynttilä ja olen siitä Kiitollinen. Ja entäs se ruoka ja olosuhteet, missä valmisti äitini kaikkea mahdollista ravintola-tason ylittävää herkkuruokaa. Ja ne mummon suoltamat uunimakkarat.
Nyt emme tarvitse kuin hitonmoisen dieetin. mutta eipä kukaan rehkikään "jokinpaikka" pitemmällä. kuin se eräs toinen paikka, niinkuin isäni  teki mm tukkitöissä.

Aamurannan Joulu


Oli ihanaa viettää joulua Aamurannassa. Se oli syntymäkotini syrjäisessä Leppävirran Ropan kylässä Ropan järven rannalla. Paikka oli entinen torppa ja räätäli-ukkini kotitila, josta oli muotoutunut sitten tavallinen pientila.

Jouluna hevonen ja lehmät saivat tavallistakin parempaa ruokaa ja kohtelua. Pyhävaatteita pidettiin pyhinä, paitsi ulkona hiihtäessä. Adventinajan mummo oli veisannut tavallista enemmän virsiä. Adventtikalenteri oli ihan nykymuodossaan ja sitä innokkaasti avattiin. Kouluaikana lasten joulu alkoi oikeastaan kuusijuhlasta, johon osallistui koko perhe. Myös joulupaketteja tuli postissa kaukaa sukulaisilta. Lahjat olivat sitten piilossa, vaikka tiedettiin kyllä, missä..

Aattona oli saunan lämmitys.
Pukin tullessa isä oli mennyt joko navetalle tai saunan uunia katsomaan rantaan. Pukilla oli tietysti kiire, eikä isää suinkaan ehdittäisi hakemaan. Ihmettelin noin kolme-vuotisena, kun pukki kielsi minua kiusaamasta kissaamme Mustaa-Ollia! Mistä tiesikään, että olin vetänyt Ollia joskus hännästä. Kerran taas saapui kokonainen tonttuarmeija traktorilla. Tonttuja oli yhtäpaljon kuin eräällä sepällä lapsia. Kas kumma.

Tapana oli. että isä haki joulukuusen parin kilometrin päästä metsäpalstalta. Kuusi oli katsottu jo kesällä valmiiksi. Kuusi odotti porstuassa sisälle pääsyään. Koristeita ei kovin paljon ollut, mutta ne olivat sitäkin kauniimpia ja rakkaampia, mielestämme. Tätinikin oli lähettänyt niitä Helsingistä. Pallot olivat lasipalloja. Kynttilät olivat oikeat kuusen kynttilät. Tähtisadetikkuja poltettiin. Jos oli suojaa, tehtiin ulos lumilyhdyt. Jos saatiin kyyti, käytiin hautausmaalla yli kymmenen kilometrin päässä.

Tapanina lämmitettiin jo aamulla sauna ja lehmille oli taas jotain ekstraa.. Iäkäs mummoni tarjosi pienen pikarillisen viiniä aikuisille ja muistaakseni minäkin sain joskus teelusikallisen..
Sitten olikin vuorossa tapaninajelu, eli kylässä käynti hevosella ja reellä.
Anne-Riitta


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Varsinainen pukki

Heippa Rakkaat Vieraat!


Kun isä teki jouluksi olkipukin, oli se taatusti maailman hienoin pukki. Olkia ei tarvinnut ostaa onneksi yksitellen. Mutta eipä se pukki  niin hirveän kallis investointi ole nytkään.

Kuulin taas jonkun ikäväkseni marisevan keksityn joulun kaupallisuudesta ja lisäävän  siihen myös pakanallisuuden, lahjojen kalleuden yms. Mutta onkos pakko lähteä suurin setelein kaikkeen mukaan...

 Lähetin aikuiselle pojalleni kaksi kymmenen euron rypistynyttä seteliä ja äitini oli  taas vastaavasti laittanut postiin aivan sileän kakskymppisen itselleni. Rikotaanko tässä nyt jotain lakia, tai houkutellaanko posteljoonia huonoille teille, tiiä en ja kokonaan eri juttu. Tästä kierrätyksestä saatiin  taas asiaa kuitenkin keskenämme soitella ja jutella niitä näitä. Ihan joulun ansiosta tällä kertaa. Ja ystäväni hyllyssä komeilee vuosia sitten tekemäni kaislapukki. Joskus tuntuu tarvittavan vähän virikkeitä arkeen.


Ite Pukki

Tästä ohje pukin tekoon
http://www.avoinmuseo.fi/joulu/ohje_olkipukki.php


Ja alla Wikipediasta pomimani kuva Gävlen olkipukista, jolle tuppaa perinteisesti käymään huonosti. Joku kun sen aina polttaa. Vai oisiko peri-ruotsalainen mainostemppu?



File:Gavle christmas billy goat.jpg
Gävlen eli Pikku-Pietarsaaren olkipukki

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Linnuille ja lapsenmielisille

Hyvää alkavaa viikkoa!



Montakos päivää jouluun?

Tuota edellistä postausta täytyy hieman ihmetellä, miten nuo siniset norsut tuohon ovat putkahtaneet. Se on taas tonttu hiplannut tietokonettani öiseen aikaan, kun taas minun olisi pitänyt olla kaiken järjen mukaan nukkumassa.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kiemuroita ja mutkia

Mutkainen meno jatkuu näin perjantaina -ja kolmastoistakin vielä!

Olipa taas ihan kunnon "jiätikkä". Sohjoinen eilinen kostautui nyt kun yöllä pakasti. Mäkistä luistinrataa saa taas taiteilla, mutta tuon Seijan heittelemiä oksia onnistuin väistelemään. On nimittäin käytävä palkkatoimistossa ja siihen on tänään viimeinen mahdollisuus ennen maksupäivää olipa sitten keli kuin keli.

Enkä malta olla tässä vielä julistamatta tätä ilosanomaa. Sain nimittäin omaishoitajanverokortin!
Ja etuudestani on veroprosentti 36 ja lisä prossa 38!  Nythän onkin kovasti mainostettu, että omaishoitajista kannattaa pitää huolta, kun laitospaikkoja tullaan rutkasti vähentämään. Voi etuuksien etuus ja palkkio! Etuudethan sitten vaikuttavat muihinkin etuuksiin, kuka niitä saa, esim asumistukea. Yleensähän ne tulevat harhaanjohtavasta nimityksestään huolimatta tarpeeseen eivätkä minään kultaisina alusastioina. Onhan se ainakin etuoikeus itse hoitaa sairasta omaistaan, mutta kohtuus pitäis olla kerjätessäkin.

Tonttulakkisten jäätanssia


tiistai 10. joulukuuta 2013

Pian ne alkavat taas hiippailun ja hyvät toimet...

 Tervehdys Vierailleni!

Jestas, miltä tuntui kävellä aamutuimaan apteekkiin kahdenkymmenenviiden asteen pakkasessa. Ei kymmentäkään ole vielä tänä vuonna aikaisemmin ollut. Onneksi sain ihan itse aamulla makkarin patterin toimimaan.Vaikka viileässä viihdynkin, niin en vielä kaipaa kylmiöön. Nämä tonttu-asiat jaksavat lämmittää, ja sopiva viileys nukkuessa miellyttää. Ei vain tulis niitä tulipalo-pakkasia!

Jano  ja kaurat, vesivärit

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Muutamia pipareita immeisille

...kuvassa katsellaan omppujakin kaula pitkällä. Varsinkin tuo poika.

Ensi-Pipareita Arvoisalle Katsojalle.

Mistähän muuten johtuu, että minulla on  tuo äidin viime jouluksi lähettämä kilon painoinen stolleri vielä puoliksi syömättä?

Omppuja ja pipareita!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää Joulukuun Kuudetta iltaa!

Arwi-vainaa, tuo karmeita kokenut lähes silmäpuoli sotasankari, edesmennyt kissani kuvassa. Piirtämiseen on Arwiitti itse osallistunut tassuineen. Hällä kun oli se tyyli ryypätä vesivärivettä, purra pensselinvartta, ratustella kynät poikki ja istua sekä tepastella piirroksen päällä.


Arwi, Olit tosi Sälli!



sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Alkavaa Adventtia

Talven iloja ja kodikasta oloa,

toivotan tämän kuvan kera Sinulle Arvoisa vieras!

Kahvilla, vesiväripiirros johon  käytetty myös valkoista

perjantai 29. marraskuuta 2013

Sarvihöylä ajanvirrassa ja perjantai illassa

..Vai oliko se nyt koivuhalkoja lentohiekassa.. ja akanvirrassa!

Piirroksessani on vanha höylä, joka pöydälläni toimii paperipainona sekä ennenkaikkea silmänilona.
Kuvassa sen kauneus ei oikein pääse oikeuksiinsa. Olisi pitänyt hieman vielä säätää. En uskoisi  edes tätä kömpelöä luonnosta hallituksen käsiin budjetti-neuvotteleluihin. On meinaan niin ärhäkäs peli, vaikka vanha kapine onkin, jos vain terä on paikoillaan!

Vanha höylä, luonnos vesivärein

torstai 28. marraskuuta 2013

Mielikuvituskaveri

Arvoisa Vieras!


Riihen takana illan tullen voi keksiä vaikka mitä. Vaikkapa sen puuttuvan leikkikaverin ihan omasta päästä. Kuvan reunassa vilahtava ja viuhtova otus ja vahva lapiomies edustaa tässä tuota ilmiötä "näkymätön leikkikaveri".
Aikuisille tämä ei liene mahdollista ja terveellisempää onkin hakeutua oikeiden kavereiden seuraan, mutta itselläni oli lapsena useinkin mielikuvitus leikkikaveri. Tosin se ei ollut tervetullut ainakaan sisätiloihin eikä muutenkaan pidetty siitä, että hengailin sen kanssa! Varsinkaan vieraiden aikana.

Porukalla leikkimässä, piirros





maanantai 25. marraskuuta 2013

Siniset huopatossut

Heti alkuviikosta nämä siniset huopikkaat!

Onhan meilläkin nyt vähän lunta ja valoisaa ja viisi astetta pakkasta.
 Blogini vanhoissa joulupostauksissa on ollut aikaisemmin  esillä ne enkelin tarjoamat punaiset huovikkaat. Pitäisiköhän nekin kaivaa nyt esille. Taas sitä vaivaista menoa sai katsella siinä sairaalan aulassa kyytiä odotellessa. Kaikkihan ei parane  huopikkailla.. Eikä edes  lääkärin toimesta. Onneksi omat varpaat eivät ole vielä jäätyneet.

Siniset huovikkaat, lasten värit


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Martan kynttilät

Pyhäisen illan hämärää!

Kaikkia eivät edes Suomen pakkasissa ole haitanneet sähkökatkot tai  pimennykset..
Siitä esimerkkinä pari vuotta sitten edesmennyt Martta. Tupa oli aina viihtyisä ja lämmin ja jopa valoisa. Valaisiko sen sitten tämä paikkaa asuttanut persoona, haltija ja omistaja? Kuvassa on Martalla ahkerassa käytössä ollut kynttiläjalka.

Puulämmitteisessä uunissa ja hellalla valmistui ruoka. Jonkun kykenevän piti vain tehdä puut... Näitä pikku jelppejä  ruvettiin tarvitsemaan elon ehtoopuolella, mutta vasta  kahdeksankymmenen ikävuoden jälkeen elämä  alkoi hankaloitua..
Värkkäämistä kyllä riitti valveillaoloajaksi.  Mikä olisi voinut ollakaan parempaa! Itsenäistä elämää vielä vanhoilla päivillä ja ilman sähkölaskuja vieläpä. Seinässä oli puhelin, johon saattoi hihkua, jos asiaa jollekin oli. Kellarissa säilyivät perunat ja hillot. "Ruokamökissä" muu särvin. Saunankin saattoi lämmittää. "Poikaystävä" autteli ja piti seuraa ja muhkea Murre vahtia.

Telkkari näkyi agrekaatilla, jonka kauhea meteli ei lähes umpikuuroa/puolikuuroa haitannut. Piti vain huutaa niin paljon kuin ääntä lähti, jos aikoi jutustella. Väärinkäsityksiä kyllä sattui yhtenään, muttei sillä sähkön kanssa paljon tekemistä ollut.. Elon päiviä piisasi lähemmäs yhdeksäänkymmeneen. Kynttilät syttyivät, paloivat ja sammuivat muun elämän tahtiin.Muutamat viimeiset vuodet tämä evakossakin käväissyt sissi tosin vietti vanhustenhoidon piirissä kirkonkylällä.

Martan kynttilät, pastelli

perjantai 22. marraskuuta 2013

Tuo varjo mua seuraa

 Arvoisat Vieraat!


Edellisessä postauksessa huomasin kirjoitusvirheitä sekä piirroksessa, että tekstissä. Kaikillehan niitä kai joskus sattuu, mutta omalla kohdallani epäilen aina ensimmäisenä lukihäiriötä, mikä minua "hörmyyttäjää" varmaan vaivaakin. Jos vain olisi tutkittu. No onneksi ei ole tutkittu, siihenkin pitäisi ostaa tietysti kalliita lääkkeitä!
Tänään on harvinaisen "myterä" päivä. Yöllä nukkuessani ja kaihtimien ollessa alhaalla oli satanut kohtuullisen paljon lunta ja aamulla sää olikin lämmennyt. Nyt on neljä astetta lämmintä ja joka paikassa vettä ja sohjoa sekä salakavalan liukasta.

Torilla olikin sitten markkinat, kun sinne asti pääsin. Tuttavaksi tullut naishenkilö pyysi torikahvilaan kahville. Sain tyhjentää siinä vähän  likasankoani ja voivotella, eikä hän yhtään siitä pahastunut, ilmeisestikään.

 Olisin halunnut ostaa hatun, oisi ollut kivoja ja edullisia lätsiä pieksämäkeläisen yrityksen pöydässä. Jokunen intiaani kaupitteli alpakka-ponchoja. Kauniita olivat. Silmäni kiinnittyi myös ihanan siniseen tuulisieppariin. Olisin tulenpalavasti tarvinnut pölypusseja ja pohjallisia. Niitäkin oli tarjolla. Eihän niitä muuten täältä löydäkään. Ja Viipurin rinkeliä. Koululaisia oli paljon liikkeellä, mikä on kivaa, kun yleensä vain rollaattorilla ollaan täällä enimmäkseen liikenteessä.
Jäin hatutta, rinkelittä pussitta, ponchotta ja ilman pohjallisia. Siepparista puhumati. Pallokauppias ei onneksi vilkaissutkaan .Tulomatkalla olin vielä lentää selälleni.

Ostin vitosen sontikan, joka hajosi jo matkalla, sekä  lakupussin. Äly hoi. Mulla on joku synnynnäinen häiriö takuulla.

Varjo mua seuraa, akryyli



maanantai 18. marraskuuta 2013

Hevonen on haastis

Hyvää alkavaa viikkoa!

Hevonen se on haastellinen piirrettävä, jos tuota haastis-sanaa voi tässä yhteydessä käyttää. Onhan myös tämä henkilö, jonka omaishoitajana aikani kuluu, kuvattavissa tuolla.h-sanalla, jolla luonnehdittaneen "hankalia tapauksia"!
Mutta molemmissa on puolensa... Ehkä en ikinä opi piirtämään juoksevaa hevosta. Eihän mikään ole todellisuudessa sitä, miltä se ravatessa näyttää.

Hevosurheilu ei ole ihan minun lempilajejani. En ole peluri ja raviradaltakin ajettiin aikanaan pois, kun yritin eräänä syksyisenä päivänä (noin 40vuotta sitten) opetella ajamaan siellä kupla-volkkaria. Ymmärrän hyvin sen, koska autolla ajo oli nimenomaan kielletty. Tosin radalla ei ollut hevosia eikä niitä ollut sinne tulossakaan kuin seuraavana keväänä Muna-raveihin.

Samaisena iltana vuolaassa vesisateessa peruutin vielä kuplamme kannon päälle läheisessä metsässä.. Saihan sen siitä nostamalla pois, vaan mitenhän sen siihen kannolle sainkaan.
Omia hevosia rakastin kovasti, kun kotona sellaisia vielä oli ja ihailen hevosen kaunetta vieläkin.

Luottamusta ensi silmäyksellä?  Lyijykynäpiirros


torstai 14. marraskuuta 2013

Liikkuva Ihanuuspensas

Rakkaat Vieraat!


Olen aina ollut uteliaan kiinnostunut pensaista. Keväällä siritystä ja hyörinää pehkoissa seuraa syksyn kauneus ja lako. Olen kuvitellut juoksevan "Ihanuus" pensaan tässä kaihtavan niittäjää ja oksasaksia kipittämällä hämärän tullen toiseen paikkaan..

Kulkeva pensas, värikynä

lauantai 9. marraskuuta 2013

Vanhalla Ratsulla ravaten. Aiemmin julkaistuja uutena päivityksenä

Toivotan Kaikille Kävijöille Hyvää Viikonvaihdetta!

Havu, värikynäpiirros

Pari ahvenaa, Sakurat ja vähän kuvan käsittelyä

Kujosilla, pastelli

torstai 7. marraskuuta 2013

Näinköhän jo tontun?

 Heissuli vei Arvoisa Vieras!

-Vai onko kulkija vain muuan eläkkeellä oleva merikarhu, jonka parta on ollut jo kotvan ajamatta. Noin tähtikirkasta taivasta ei olekaan pitkilleen nähty eikä sitä kaikille näytetäkään. Vaeltajalle kyllä, samoin kuin rännät ja rakeet.

Vaeltaja, vesiväri

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Ajankulua ja kolokkanaa


 Hyvää Viikonpuolikasta Arvoisat Vieraat ja Visitöörit!

Kellostanikin näkyy vain puolet. Tämä puukäsityönä tehty seinäkelloni lienee noin metrin korkuinen tai pituinen kokonaisuudessaan. Heilurin alapuolella on eläinhahmo, joka nyt pakeni tästä kuvasta.


 

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tähtösiä ladon ovella

Hyvät Vieraani, aikaa pääsi taas vierähtämään ja takana päin ovat jo halloweenit, kekrit ja kurpitsalyhdyt


Tuolla iltaisin tuulen riepotellessa ja kotiin päin tarpoessa kauniisti valaistujen pihojen ohi, on tullut mieleeni tämäkin hytisyttävä ajatus. Miten olisi, jos ei vielä päivällä tiedä, mihin illalla päänsä kallistaa.

Ladon ovella, vesivärit

torstai 24. lokakuuta 2013

Autio on järven selkä

Pitkästä aikaa Tervehdys Arvon Vierailleni!

Bloggaustauon aikana kerkesi sataa kunnon kinokset, nekin ovat jo häipyneet  taivaan tuuliin. Tuossa kuvassa on sellainen autio syyskylmän kajakka ja vähän poissaoleva tunnelma. Omasta mielestäni.


Syysilta, vesivärit



Iltaan asti venyi myös taannoinen poliklinikkareissumme keskussairaalaan. Odottelimme invataksia toista tuntia  pääovella,  ennenkuin tajusimme ruveta kyselemään ja  tarkistamaan, onko koko kyyti jäänyt hoitajalta tällä kertaa tilaamatta, paprut ainakin oli handussa. Kauan on kestänyt joskus enneenkin..Nämä tilaukset kun sieltä kelan taksikeskuksen kautta kuuluu hoitaa, eikä se tulokyydin taksi voi jäädä odottamaan pitkämatkalaistakaan.
Tilausta ei mistään löytynyt ja saatiin odottaa vielä lisää, ennenkuin se aamulla meidät kotoa hakenut taksi sitten jostain ilmaantuikin. Vihdoin keskuksesta oli tilaus hälle tullut. Moka, mikä moka, kenen, asianhan PITI  olla kunnossa. Pelkäsin jo huonovointisen saatettavani saavan sairaskohtauksen tai hermoromahduksen liian pitkään siinä oven pielessä pyörätuolissa kököttäessään. Eikä se olisi ollutkaan mikään ihme. Ja tuli kyllä tunne, kuin olisimme jossain vaiheessa tulleet näkymättömiksi tai peräti meitä ei olisi enää ollutkaan!


torstai 10. lokakuuta 2013

Pottua!

 Tervehdykseni

Alkoipa se aurinko taas lopulta näkyillä näin puolilta päivin. Mutta osaavat ne aamut olla tosi hämäriä, kosteita ja väsyttäviä tähän aikaan. Auringon valokin on vähän alakuloisempaa kuin kesällä.
Kevätesikot ovat kuulemma kuitenkin alkaneet uudestaan kukkia!

Laitetaanpa sitten perunatkin  maahan samointein.

Perunanteossa, vesivärit

tiistai 8. lokakuuta 2013

Lokakuuta

Hyvää tiistaita!

Tässä vanha kuva syksyiseltä Kuopion Haapaniemeltä.

Myöhäissyksyn lehmukset

maanantai 7. lokakuuta 2013

Oisinpa hevoinen, niin hirnuisin ja kuopisin maata...



Hyväiset Ystävät!

Jos taas oisin hirvi olisipa työläitä päiviä tiedossa. Ainakin kolme.
Mutta minäpä oonkin Dnan:n asiakas (vaan kuinka kauan), joten jouduin hankkimaan Saunalahden latauslipukkeen ja siirtymään vanhalle koneelleni päästäkseni maksamaan laskuja ja käymään blogissani. Muuta en enää keksinyt tällä omaishoitajan vähitellen surkastuvalla aivotoiminnalla päästäkseni tähän kaikille avoimeen ja lähes pakolliseen mediaan!!

Metsästystorvi  joulun alla