Arvoisat pitkämieliset vieraani

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kissavuoren kalastajat


Lähestyvän mualiskuun vaikutustako jo havaittavissa?

Kissojen yökalastuskuva taas. On jo viidennentoista helmikuuta iltamyöhä. Yhtään ainutta kissan naukaisua ei ole vielä tänä talvena kuulunut. Pelkäänkin jo purteni ajautuneen tyystin kissattomalle alueelle. 

Pahimmassa tapauksessa ei ole ketään, jota edes kengällä heittäisi, niinkuin vuosia sitten tapahtui Kuopiossa. Pation alisesta kauhean pahaäänisestä kissatappelusta ei ruvennut tulemaan loppua koko yönä, joten tartuin lähimpään monoon ja sinkosin sen makuuhuoneen ovesta ääntä kohti. Sitten vasta alkoikin varsinainen äläkkä. Kyllä kolleista ääntä lähtee.


maanantai 13. helmikuuta 2017

Hyvää ystävänpäivää

...ja ruusuja lurjukseltakin


Tuli mieleeni takavuosina tiuhaan  jukebokseissa pyörinyt Ruusuja lurjukselta -kappale. 



Nytpä on hyvä tilaisuus muistaa ystävää. Ja jos on tullut mokailleeksi, luulisi tuon yp- lähestymisen raivaavan vähän tietä varsinaiselle anteeksipyynnölle, jos tuntee sellaiseen tarvetta.
Vaikka sitten vain rennosti huikata "sori" toisesta suupielestään, jos on pelännyt suistaneensa ystävänsä elämän täysin raiteiltaan typerillä jutuilla. Tosi ystävyys kestää kyllä pienet säröilytkin. Ja on luonteeltaan varsin hyväksyvää ja lämminhenkistä toimintaa.

Piirros kuuluu sarjaan  "selvinnee myöhemmin". En tarkoita piirtäjää, vaan sitä, mitä kuva esittää.



kukittaja

perjantai 3. helmikuuta 2017

Jämäliitupiirros ja simppeliä kuvankäsittelyä


Ensi viikolle kylmenevää ...


Mutta Tammikuu on takana päin, joten eiköhän tämä tästä......
Pitäisi saada uusia piirrustustarvikkeita, tämänkin olen piirtänyt sekalaisilla liidun pätkillä. Että ihan kertakaikkiaan...tyhjät lootat.
Joten lisäsin  väriä Picasasta



Tänne äiti!  -vähän simppeliä kuvankäsittelyä



torstai 2. helmikuuta 2017

Onkiminenko välinelaji?

Karahkaisia vapoja 

ja kolme ongen korkkia, eilinen saaliini

Saaliilla tarkoitan, että sain öylön piirrettyä tämän kissakuvan, missä kissoilla on nämä kyseiset elementit ja harrastuskalastuksen kulmakivet: vapa, onki ja korkki.
Niinkuin ennustajan työssä tarot-kortit, heiluri ja kristallipallo. Musta kissakin saattaa kuulua asiaan. 
Nälkäkö ajanut lie kissat yöllä kalaan. Sillä yöhän tuo on, kun taivaalla loimottaa kuun sirppi kapeana kuin luvassa oleva maailman rauha, tai paremmat ajat.

Onkiminen on mukavaa puuhaa, muttei siitä makseta pohjapalkkaa tietääkseni missään.




maanantai 30. tammikuuta 2017

Bääääää

Lampaat ovat itsepäisiä laumaeläimiä

Jos yksi johtava elikko kääntää päänsä johonkin suuntaan muut ovat siellä vilauksessa.
Jos ovat menneet kukkapenkkiisi tai karanneet naapurin penkkiin, on aikamoinen työ saada niitä takaisin. 
Jos tarjoilet jotain ojanpielestä kassaroimaasi evästä ja yrität saada  tämän vitsasherkun kaikkien saataville,  lampaat seisovatkin jo kerppujesi päällä sorkkineen, eivätkä äjähdäkään toivomaasi suuntaan ja sotkeudut vielä omiin oksiisi.
.
Jos aitaukset eivät ole kunnossa stressaannut pian niin, että menevät siinä helposti yöunetkin sekaisin. Ehkä joudut hakemaan kaunoiset  karitsasi joku aamu kaupungin torilta, jos vain keskustaan pääsee maantietä pitkin ja johtaja on näin päättänyt.. Lammas valikoitsee ruokansa ja kulkureittinsä hyvin tarkkaan. Ihmettelen, miten niille on usein tarjottu jättömaita ja huonoja laitumia. En ole ikinä nähnyt lammasta, joka söisi mitä sattuu. Se osaa olla myös perin juurin niipokas elukka.
Ja aidan yli se osaa tarvittaessa kiivetä, jos aita on kyllin matala. Se osaa myös kaivautua aidan alitse. 
Tyhmänä pidetty lammas tarvitsee myös hyvän paimenen ja yösijan, ettei susi pistelisisi nukkuvaa saparoitsijaa poskeensa.





lauantai 28. tammikuuta 2017

Ketut ovat ovelia tänään

Kettujen oveluus lisääntyy suhteessa lisääntyvään valonmäärään

On nimittäin löydettävä uusi puoliso,eikä se onnistu ihan vain puiden takana lymyillessä. vaan on  kajautettava iltaisin pari säettä ja ulvottava vielä naapurin Mikkoakin paremmin.
Kevään mittaan selviää, kantoiko laulu hedelmää. Puoliso on silloin jo häippässyt omille teilleen, mutta ketun poikaset ovat kyllä suloisia olentoja.

Tanssivat ketut


perjantai 27. tammikuuta 2017

Taas kaksi mahdollisuutta

Avopäin vai hatutta päin?


Opettajani suositteli muistaakseni käyttämään ilmaisua "ilman hattua", mikäli asian haluaa ilmoittaa täsmällisesti esim ulkomaalaiselle, jos tämä pyrkii pakkaseen avopäin ja huomautat hänelle siitä..

Viimeisin presidenttivalinta ameriikan malliin on alkanut hatuttaa minuakin siinä määrin, että tulee jo mieleen  mennä karvahattu päässä nukkumaan. 

Toisaalta tuoreessa muistissa on vielä eräs julkisuudessa nähty pohjoiskarjalainen talvipäähine. Oikein Tv:sta tuttu. Osataaan sitä täälläkin. Ehkä kuitenkin menen yöpuulle hatutta päin, etten näkisi enempää painajaisia, sanoipa entinen äidinkielen opettaja tuosta mitä hyvänsä.
Otanpa sitten päänsärkyyn vaikka vähän tippoja.

Ei nukkumaan hatutta päin



torstai 26. tammikuuta 2017

Sulkien ja sulkakynien suhinaa

Kiiltomatoja, virvatulia ja hiidenkirnuja....

Sulkamyllyn kävijöille tuttua


Sulkamylly-aiheesta on saattanut kirjoittaa satukirjan Kaarina Helakisa mutta itse kuvittelin tuon myllyn sijaisevan Rimmin suon takana vatukossa, jo ennenkuin opin edes lukemaan. Tähän päätelmään olin tullut kuultuani isommalta serkulta, että sieltä ryteikön takaa olisi putkahtanut vastaan harmaantunut rakennus. Rakennusta tai ei, siellä kuului nähdyn myös hiidenkirnuja. kiiltomatoja ja virvatulia.Voiko sulkamyllyn paikalta enää enempää toivoa. Tuolla suunnalla on myös hylätty grafiittilouhos, mikä on kylläkin  ihan todellinen ja vieläkin olemassa.

Tietääkseni siellä myllyssä syntyy uusia tarinoita tuulen liikutellessa myllyn sulkasiipiä. Nykyisin jutut kirjoitetaan combuterilla, mutta minun lapsuudessani saattoivat sulkakynät hyvinkin olla vielä käytössä. Myllyt ovat huomattavasti hiljaisempia kuin tuulivoimalat,  mutta ainahan toiminta saattaa aiheuttaa kitinää ja kolahtelua, varsinkin jos järki ei juokse kirjoittajan päässä niinkuin Kekkosen myllyssä.

Sulkamylly
Sulkamylly suon takana

tiistai 24. tammikuuta 2017

Tuulenpuuskia

Älä päästä huonoa tuultasi karkaamaan 

Ainakaan kenenkään kimppuun


Joudut vielä katumaan ja juoksentelemaan sanojesi perässä kuvan tytön lailla.
Mutta joillekin ihmisille loukkaaaminen ja ärhentely tuottaa ilmeisesti niin suurta nautintoa ja paikkaa jotain koloa siellä  sielun syövereissä, etteivät he lähtisi alkuun pantua vyyhteä selvittelemään mistään hinnasta.

Ja vaikeaahan se joskus onkin, jopa mahdotonta, 

Puuska, vesiväripiirros






maanantai 23. tammikuuta 2017

Eräässä sadussa...

kadonnut rahalipaskin löytyi

etsiessäni pikapankkikorttiani, joka ei vieläkään ole löytynyt!


Hahhah, kuinka tämä voi olla mahdollista? Tämän rasianhan taas olisi pitänyt jäädä erään nuoren matontekijän haltuun, vai onko tarinaan tullut muutoksia liian paljon nukkuessani....
Taidan olla raittiin ilman tarpeessa ja lähdenkin nyt viemään roskat, vaikka kello on puoli yksitoista illalla. Tai. Jatkan pankkikortin kuumeisia etsintöjä.
Tulipahan tehtyä tarinaan taas yksi piirros.


Kadonnut rahalipas

lauantai 21. tammikuuta 2017

Migrant Tales

One Big Tear

Olen Migrant Tales blogin tilaaja ja kun luen tuota blogia, useinkin tulen hyvin surulliseksi. Eihän se blogin vika ole, vaan syyt löytyvät kirjoitusten taustoista.

Eikä  näy edes lohduttavaa lintu-Valkeaa näköpiirissäni. Jospa sadun keinoin voisikin vaikuttaa tähän maailmaan. Mutta ikävä kyllä ei tykin piipusta ammuta ruusuja, eikä sitä ole tehty ennenkään. Ja nyt on käytössä jo muut aseet.




Lohdutus, Conte´

perjantai 20. tammikuuta 2017

Missähän on elämänpuu

Kookas Elämänpuu teos Arabialla...

Sattui koneelta tämä valokuva, (joka ei ole oma ottamani)ja ensimmäiseksi tuli mieleen tuo Birger Kaipiaisen Elämänpuu siellä tehtaan uumenissa. Onko se säilynyt ja entisellä paikallaan.
Nyt kun on tuotanto siirtynyt Romaniaan ja käsittääkseni Thaimaahan, en tiedä tarkemmin....
Kun tässä äskettäin pitelin muualla valmistettua Teema-mukia kädessäni, se tuntui minusta  jotenkin hengittämättömältä. Vertasimme sitä vanhaan mukiin ja samaa mieltä oli ystävänikin. Eri muki. Ale-tuote olikin. Samankokoinen, mutta kutistunut. Aika aikaa kutakin.




Entinen duunipaikka, yksi monista

torstai 19. tammikuuta 2017

Tulinen kokki

Imeliä välipaloja



Kaipaan joskus todella imeliä välipaloja, sillä ruokalistanihan on varsin maskuliininen. Ja karvaskin, sillä kokki lykkää varmaankin kaikkiin eväisiini öljyn lisäksi etikkaa. Kaikista halal-shopin ryydeistä en edes tiedä, mitä. Olen lakannut kyselemästä, kun olen huomannut säilyneeni terveenä näinkin pitkään.
Ehkä jopa näiden ansiosta. Hampaissa on karskahtanut myös karkea suola. 

Ruokani ei ole pahaa, en minä sitä tarkoita. En vain ole varma onko kokin kotiseudulla ollut tapana pistellä poskeen puoliraakoja vihanneksia, vai onko kokki rukka luonani vain niin nälissään, ettei malta niitä aina kypsentää. Siitä olen pahoillani jos näin. Kalassa oli eilen isoja ruotoja ja kidukset. Lihoissa on luita ja omenoissa siemeniä ja luumumehuksi luulemani liemi kuin tervankusta.. 
Ja tällä menolla riisin jyvät vähenemään päin.






Ja neuvoksi kaikille naisille: Älä ota kumppaniksesi mustakutrista isoruokaista masterseehviä, joudut vielä tämän koekaniiniksi, kun se testaa uusia reseptejään sinuun.

Mutta minuthan  opetettiin syömään suurinpiirtein kaikki, mikä ei pakene lautaselta. Ja jos alan äkäilemään tai tuputtamaan neuvoja, saattaa kipakka kokkini siitä äkämystyä niin, että ja ottaa ja häipyy, paukauttaa vielä lautasetkin seinään lähtiessään.
Jään  mielenkiinnolla ja kiitollisena odottamaan, mitä sanoo sisikuntani tämän päiväisestä papukastikkeesta.


vesiväri ja piirros
HEMPEILYKSI MENI TÄMÄKIN RUOKAKRITIIKKI, MUTTA MENKÖÖN, KUNHAN VÄLTYN JOKAPÄIVÄISELTÄ SOPAN KEITOLTA ON KAIKKI HYVIN

lauantai 14. tammikuuta 2017

Pikaisesti Picasalla


Kuvapäivitys lauantai-illan ratoksi


Kopiopaperille puuväreillä tehtdyn piirroksen uusi elämä




Lopetin tähän kolmnteen, sillä leikkiähän olisi voinut vaikka koko yön....

torstai 12. tammikuuta 2017

Jäiset näpit ja iskias jota ei tullutkaan, mutta antoi odottaa

Inhorealistinen pätkä tammikuulta

Sisulla suomalainen selättää keskitalven ja taittaa tammikuun 

...ja ulkona on Reino aina hiihtää taikka luistelee... näin aapiseni


Kalvava kylmyys järsii varpaitasi ja sielua nyrhii kalpeat päivät. Ulkona livettää ja joudut varomaan kalloasi joka askeleella tiekoneiden jäljiltä.
Suurin osa ajasta on sysi pimeää. Sinun on pidettävä myös kaihtimia kun asunnossasi on valot, jos et halua olla näyteikkunassa. Tai tiedä, mistä vielä saat syytteen. Ja ymmärrätkö sitten mistä syytetään.

Talviset oksat, Conte



Tammikuu ei siis ole yksin talven iloja eikä luonnon lumoa tai palmujen huisketta etelässä. Mieleen voi nousta jopa suoranaista pakokauhua, vaikkei mikään erityinen crazy man olisikaan.
Kouluun lähtö vitkastuttaa, kun paleltaa ja nukuttaa sekä nukuttaa ja paleltaa samaan aikaan.
Pahimmat lintsarit voivat nukkua autotallissa tai kellarikomerossa puolille päivin ja sitten vasta lähteä kylille hengailemaan.
Joku on kertonut paniikkihäiriön iskevän juuri tammikuussa ja muun osan vuotta olevansa normaali. Tarua vai totta.
Siispä lämminhenkinen ystävä on sinulle tärkeä nyt erityisesti. Jutustella niitä näitä ja lämmitellä vaikka kahvilla. Maaseudulla oli ennen kiva tapa poiketa pyhäkylässä  koko perheen voimin kovillakin pakkasilla.

Jos ei ole mitään yhteisöä  ympärillä.. myös yksinäiselle ulkolaiselle saattaa talven kovuudessa iskeä paha koti-ikävä.
Jopa niin paha, että kotimaassa odottavista riskeistä huolimatta haluaa yht äkkisesti palata kotiin vaikka sota-alueelle.
Suoritetut vaivalloiset ponnistelut uutta elämää kohti ovat vaarassa jäädä unhoon tuon tunteen vallatessa.
Samoin jotkut pohjoisen ulkolaiset opiskelijat voivat harkita opintojensa lopettamista pelottavan pimeän keskellä ja kärsivät stressistä.
Mutta ovat sieltä pohjoisesta palanneet eteläsuomalaisetkin kertoen elämän käyneen liian raskaaksi pohjoisen kaamoksessa.

Toivoisin olevani talviunilla nyt. Kirjoittaminenkin tuntuu tylsältä ja aihe samoin. Aihe erityisesti.

Palellutin naamani pahasti lapsena ollessani mukana jäiden nostossa. Mikä tarkoittaa sitä, että järven jäästä sahattiin suuria lohkareita jotka ajettiin hevosella lähelle navettarakennusta ja jäät peitettiin mudalla ja sahanpuruilla yms. Kesällä niitä käytettiin maidon jäähdytykseen. Tämä tapahtui ennen sähkön tuloa talouteen.
Kasvoni jäivät kylmän aroiksi tämän paleltumisen jälkeen. Arvattavastikaan en nauti pakkasista. Katselen vain ikkunasta. Odotan säiden lämpenemistä.



maanantai 9. tammikuuta 2017

Entinen tyyli ja uuet kujjeet!

Vuoden ensimmäinen postaus ja poksaus

Arvoisa ja Kunnioitettu Blogivieraani, toivotan Sinulle Kaikkea Hyvää Aluillaan olevalle vuodelle 2017 !

Tähän toivotukseen sisältyvät hyvä terveys, riittävät rahavarat, kaikkinainen kukoistus ja elämisen tasapaino  ja  mitä nyt itsekukin milloinkin tarvitsee.
Ja kaikki tämä kun olisi vielä saatavissasi ilman koodia, tunnistautumisia tai kaikenkattavia vakuuksia. Sittenpä oisikin perin perfect.


Runsauden pensas ihanuuksien ihmemaassa,
 pastelli







torstai 29. joulukuuta 2016

Ottakaa sika kiinni!

Muutamia näkökulmia syömäjuhliin...



Miksi piileksit siellä lumisten oksien alla, oi lampaan pää?


Silmäkuoppasi saattavat jäätyä umpeen ennenkuin vuosi vaihtuu
Sisällä on paljon lämpimämpää... ainakin uunissa

Sika ja lammas, silloin kuin puhutaan ruuasta...
Molemmilla on syytä paeta, jos aikovat päänsä säilyttää.

Mutta tosiasiassa ei meidän maailmamme tunne vaihtoehtoja
Viimeisiltä rannoilta kääntyvää ammutaan vähintäänkin jalkaan
Valinnat on tehtävä jo ennen syntymää


Lampaan pää, vesivärit






Lampaan pää, tullut uunista


LP kattilassa

maanantai 17. lokakuuta 2016

Muistosanojen aikaan

In memoriam M L


mitä suurta meteliä surusta pitämään kun pienestäkin pääsee jo parku
tulisit vain äkäiseksi enkä siitä taas minä tykkäisi

nämä kallatkin piirsin jo kesällä valoisaan aikaan
varoilta
valmiiksi pimeällä katsella
ja nyt on pimeän aika
lokakuu ja kohta marraskuuksi vaihtuu

Pitkäaikainen sairaus uuvutti ja vei kaiken paitsi muistot
niille rakennetaan uusi menneisyys niillä tulevaisuutta huijataan

miksi huitoa minkään perään -näin vain elämässä käy että näinkin käy-
juna meni  jo eikä siihen pitänytkään nousta
se oli vain suoran tien kulkijoille ja minä kuljen mutkaisella tiellä
ainakin seison sen vieressä sinunkin vieressäsi seisoin
pahoissakin mutkissa

mutta kevät
kunhan se tulee taas
lorottaa vettä joka rännistään ja pörräävät ötökät sinisiipiset ja rupisammakot kahareisin lauhkeiden vesien lätäköillä
kuhisten kuin ennen kun ongella käytiin ja sitten syötiin patakukkoa ja paistettuja särkiä niin että rasva suupielistä valui

mutta onhan siihen aikaa
tulevaisuuteen
kun nyt ollaan vasta tässä hetkessä

Hyvästi ja Kiitos






perjantai 16. syyskuuta 2016

Haikeuden kukkanen


kasvaa kasvaa kunnes kuihtuu pois

juukelin rehuhan pitäis nyhtää juurineen jo ennen itämistään

Haikeuden kukkanen, vesiväri

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Näätiäisten paratiisissa


Tämän runon kopsasin Aili mummon blogista 




RUNOILIJAN OSA


Ei pääskynen pyynnöstä laula
eikä pihlaja kerskaa: Olen pyhä puu
ja siksi kukin valkeana

Turhuutta vaatia kasvojamme näkyville
vastausta kysymykseen miten kaikki alkoi

Tämä ei ole kuvattavissa
tämä on vähiten käskettävissä
tätä ei voi opiskella

Ei lahjaa vaihdeta
saatu mikä saatu
kiitos



Kuva tuli jostain muualta, vähän kuin uni hiipi se mieleeni....Kun katselin tummuvaa syyskuun iltataivasta täältä kerrostalon ikkunasta, Sysimusta hetki jo.
Sataa ropauttelee.


Näyttäytyivät näätiäiseni etuajassa, eihän vielä ole lumen valkeudesta tietoakaan. Huomenna paistaa aurinko, luvattiin sääennusteissa. Vielä  on monta vesisadetta ja virsun kitkausta ennen ensimmäistä hiutaletta.

Selitäpä hajanaisesti kulkevat ajatuksesi ja luo siitä kokonaisuus, ei se niin helppoa olekaan kuin sään ennustaminen. Mutta siinä tepastelee nyt tuo pesue, joka oli majoittunut viitisen vuotta sitten mökin vintille. Tai nelisen vuotta. Mitä tässä enää laskemaan ajan kuluja.... kun on muitakin kuluja.

Yltäkyllin

Eikä nettiyhteys päästänyt takaisin Aili mummon bogiin tarkistamaan, kenen tuo runo runoilijan osasta  oli.......





Syksy saa

..ja saan minäkin...


kohta hepulin, kun muistelen näitä nostalgisia aikoja, jolloin piirsin sitä, mitä elin.
Ja  missä elin. 
Nyt city sentrumissa ei juuri kusiaispesiin törmää, mutta en sitä odottanutkaan.
Tulin illalla  arabian kurssilta ja kovin tyytyväinen olen nyt, kun järjestyi vielä paikka.  
Tyytyväinen, että tämä nyt tuli mahdolliseksi täällä kaupungissa asuessa. Enkä olekaan enää ainoa asiasta kiinnostunut, vaan motivoituneita opiskelijoita on muitakin.
Puolensa kullakin.





nostalgiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa,
SYKSYINEN METSÄ ja kusiaispesä
-vanha seinäpahvi ja vesivärit

perjantai 2. syyskuuta 2016

Syysillan pimeydessä

...surisevat vielä suloiset mettiäiset mielen sopukoissa
mutta eivät ne sieltä kaikkoa
edesTäystuholla
pienestä hätistelystä puhumattakaan


Mettiäiset, vesiväripiirros

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Lähteen kaipuu



Joensuun taidemuseossakin voi huomata tuon veden kaipuun


Perinteisen arvotaiteen huoneessa, missä näkyy runsaana Munsterhjelm ja monet
 mestarit on pieni maalaus, jonka päähenkilö on kuotaissut itsensä ilkosilleen ilmeisesti keskellä yötä, vallitsevasta  taivaan pimeydestä päätellen.

Rähjöttää siinä kiven päällä kuolon kalpeana oljennellen vedenkalvoa kohden tähytäkseen omaa kuvajaistaan. Vuan miksi,,,, Teos on niin vanha, ettei kyseessä voi olla ainakaan huonovointinen  festarivieras, jonka älypuhelin on tipahtanut Pielisjokeen ja rosvo vienyt vaatteet. .

Näin aprikoitsen tuota taideteosta, joka todellakin on niin puhutteleva, että jäi minunkin hataraan mieleeni ikiajoiksi,
Mutta pois synkkyys ja huolet ja kukkaiseen kylpyyn...

Neito lähteessä, piirros

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Rysän vierestä

Kalajuttuja



Tämä pariskunta on nyt yllätetty täysin rysän vierestä ja armolahja on nostettu sepääseen....

Vesiväri piirros


Pää täynnä keijukaisia


Hyvää sunnuntai huomenta


Aloin joku aika sitten piirtää postikortteja varten kuvia, jotka ovat melko lapsenomaisia, yhtä fabuloa, nyt en enää muista olenko julkaissut tämän jo blogissani vai en, sillä pääni on jo niin täynnä keijukaisia.




Keijut, vesiväri, piirros

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Sua lähde kaunis katselen...


...Ja mietiskelen, valitsisitko tämän kortin jos se tarjoutuisi myytäväksi kaupan telineessä?


Keijulähteellä, vesivärit


tiistai 5. heinäkuuta 2016

verkoilla

On niin kalaisannäköinen keli , kun ikkunasta katsoo....satelee suloisesti




Verkoilla käynti isäni kanssa on jäänyt hyvin elävästi mieleeni. Airot vetteen, eläkä uneksi.... Tämä ei ou mikään purjevene.... tuohon tyyliin sain ohjeita ja aiheesta- Eihän se vene meinannut pysyä mitenkään hallinnassa ja oli isäukko tipahtamaisillaan monta kertaa järveen, kun seisoi veneen perätuhdolla kädet sojossa ja satuin nykäisemään puattia vähän äkkinäisesti, vaikka  tarkoituksenani vain aavistuksenomaisesti liuúttaa venhoa kimmeleisellä veden kalvolla. Silloin kuului kajakka ääninen PERKELET!


Luonnostelua ja kalastelua

lauantai 28. toukokuuta 2016

Suoraan luonnosta

Kuinka se  luonto osaakin muotoilla...

Kävelin eilen illalla Joensuun Linnun niemessä 

Vastaan tuli monenlaisia pesäkoloja ja pikkueläinten lymypaikkoja, tässä muutamia taiteellisimmasta päästä...
Oli mukavaa käyskennellä kielon tuoksussa Pyhäselän rannalla. Lintujen viserrystä kuului vielä jokapuolelta, mutta itikan pirulaiset, nuo kammottavat moskiitothan ne kuppasivat lopulta niin pahoin, että oli jatkettava matkaa takaisin kaupunkiin...








Auvoisa ilme, itikat eivät ole vielä päässeet hyökkäämään, olen rannalla mutta kohta on käytävä lepikossa...

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Haikeutta kerrakseen

ja haikeushan ei parane haikeilulla... Mitä oisi suomalainen jos mela lakkaisi kolahtelemasta ja kuuluisi vain suhinaa ja avun huutoja hhhhh


Pielisjoki ennen vappua 2016

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Sininen ja punainen


-Vai oliko se punainen ja sininen

Niin kaukana ja niin lähellä toisiaan 

vouisiko lähempänä ollakaan
ja vastakohdat täydentävät toisiaan

Niin kaukana ja niin lähellä, vesiväri piirros



tiistai 8. maaliskuuta 2016

Ei ainakaan hiphoppari

Onko tämä mies teatterista, kirjallisuudesta vai historiasta?

Se on ainakin varmaa, ettei hän ole hiphoppari.

Eikä minulla mitään ole vastaan hoppareitakaan hhhhh.


Lyijykynä-piirros

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Hiirienkö Kalevala






Hyvää Kalevalan Päivää

Kalevala kuuluu kaikille, pienille ja suurille. Hienoa että meillä on kansallis eepos. Sitä vain joskus tulkitaan niin puuduttavalla tavalla, että varsinkin lasten on vaikea ymmärtää Kalevalan kerrontaa. Aikuinenkin saattaa vaipua poreilemaan. Jännitäviä juttuja on Kalevala kuitenkin pullollaan, jännäys on nykyajan virtaus numero uuno. Muualta saa helposti pureskeltavaa täytettä esimerkiksi, kun avaa telkkarin tai tietsikan ja mitä kaikkea mobilea kelläkin on.

Myös kotouttamisessa voisi olla Kalevalalla oma merkityksensä kouluopetuksessa, en tiedä onko asiaa siltä kannalta ajateltu..
Toivon ettei kävisi niinkuin meille koululiikunnan traumatisoimille, että kestää kovin kauan palata asiaan, jos koskaan. Iteltänikin into katkesi joksikin aikaa kumpaankin. Ainoa lause minkä muistan kouluajan kalevalaisesta teksistä kuuluu näin: ....sorran sontatunkiohon läävän nurkkahan nutistan. Kotona piti monta kertaa kysyä mitä se läävä ja sen nurkkaan nutistaminen tarkoittaa. Tuon ansiosta kuitenkin jäi pysyvä muistijälki tuostakin....hhhhh

Ja takaisin Rauta-aika ja kalevalainen taide. Please. Nämä hiiret eivät nyt kuulu pahemmin asiaan. Sattuivat vain pomppimaan pöydällä kun olisin etsinyt parempia kuvia. On kerrankin niin hyvä ilma, että täytyy unohtaa Kalevala ja häippästä ulokoilemaan.. Ehkä illemmalla avaankin Kalevalan jos hiiret  rotat eivät ole sitä jyrsineet lukukelvottomaan kuntoon.






maanantai 22. helmikuuta 2016

Vivahteita maanantaihin

Tervehdys Arvoisa Vieras

Tänään maanantaina tarvitsen väriä tähän harmaaseen päivään. Tekstini näyttävät lyhenevän mutta eihän kukaan aina ole vireessä jos varsinkin on muuta ajateltavaa niin sanotusti.
Super


lagom

sinivihreät