Arvoisat pitkämieliset vieraani

perjantai 16. syyskuuta 2016

Haikeuden kukkanen


kasvaa kasvaa kunnes kuihtuu pois

juukelin rehuhan pitäis nyhtää juurineen jo ennen itämistään

Haikeuden kukkanen, vesiväri

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Näätiäisten paratiisissa


Tämän runon kopsasin Aili mummon blogista 




RUNOILIJAN OSA


Ei pääskynen pyynnöstä laula
eikä pihlaja kerskaa: Olen pyhä puu
ja siksi kukin valkeana

Turhuutta vaatia kasvojamme näkyville
vastausta kysymykseen miten kaikki alkoi

Tämä ei ole kuvattavissa
tämä on vähiten käskettävissä
tätä ei voi opiskella

Ei lahjaa vaihdeta
saatu mikä saatu
kiitos



Kuva tuli jostain muualta, vähän kuin uni hiipi se mieleeni....Kun katselin tummuvaa syyskuun iltataivasta täältä kerrostalon ikkunasta, Sysimusta hetki jo.
Sataa ropauttelee.


Näyttäytyivät näätiäiseni etuajassa, eihän vielä ole lumen valkeudesta tietoakaan. Huomenna paistaa aurinko, luvattiin sääennusteissa. Vielä  on monta vesisadetta ja virsun kitkausta ennen ensimmäistä hiutaletta.

Selitäpä hajanaisesti kulkevat ajatuksesi ja luo siitä kokonaisuus, ei se niin helppoa olekaan kuin sään ennustaminen. Mutta siinä tepastelee nyt tuo pesue, joka oli majoittunut viitisen vuotta sitten mökin vintille. Tai nelisen vuotta. Mitä tässä enää laskemaan ajan kuluja.... kun on muitakin kuluja.

Yltäkyllin

Eikä nettiyhteys päästänyt takaisin Aili mummon bogiin tarkistamaan, kenen tuo runo runoilijan osasta  oli.......





Syksy saa

..ja saan minäkin...


kohta hepulin, kun muistelen näitä nostalgisia aikoja, jolloin piirsin sitä, mitä elin.
Ja  missä elin. 
Nyt city sentrumissa ei juuri kusiaispesiin törmää, mutta en sitä odottanutkaan.
Tulin illalla  arabian kurssilta ja kovin tyytyväinen olen nyt, kun järjestyi vielä paikka.  
Tyytyväinen, että tämä nyt tuli mahdolliseksi täällä kaupungissa asuessa. Enkä olekaan enää ainoa asiasta kiinnostunut, vaan motivoituneita opiskelijoita on muitakin.
Puolensa kullakin.





nostalgiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa,
SYKSYINEN METSÄ ja kusiaispesä
-vanha seinäpahvi ja vesivärit

perjantai 2. syyskuuta 2016

Syysillan pimeydessä

...surisevat vielä suloiset mettiäiset mielen sopukoissa
mutta eivät ne sieltä kaikkoa
edesTäystuholla
pienestä hätistelystä puhumattakaan


Mettiäiset, vesiväripiirros

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Lähteen kaipuu



Joensuun taidemuseossakin voi huomata tuon veden kaipuun


Perinteisen arvotaiteen huoneessa, missä näkyy runsaana Munsterhjelm ja monet
 mestarit on pieni maalaus, jonka päähenkilö on kuotaissut itsensä ilkosilleen ilmeisesti keskellä yötä, vallitsevasta  taivaan pimeydestä päätellen.

Rähjöttää siinä kiven päällä kuolon kalpeana oljennellen vedenkalvoa kohden tähytäkseen omaa kuvajaistaan. Vuan miksi,,,, Teos on niin vanha, ettei kyseessä voi olla ainakaan huonovointinen  festarivieras, jonka älypuhelin on tipahtanut Pielisjokeen ja rosvo vienyt vaatteet. .

Näin aprikoitsen tuota taideteosta, joka todellakin on niin puhutteleva, että jäi minunkin hataraan mieleeni ikiajoiksi,
Mutta pois synkkyys ja huolet ja kukkaiseen kylpyyn...

Neito lähteessä, piirros

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Rysän vierestä

Kalajuttuja



Tämä pariskunta on nyt yllätetty täysin rysän vierestä ja armolahja on nostettu sepääseen....

Vesiväri piirros


Pää täynnä keijukaisia


Hyvää sunnuntai huomenta


Aloin joku aika sitten piirtää postikortteja varten kuvia, jotka ovat melko lapsenomaisia, yhtä fabuloa, nyt en enää muista olenko julkaissut tämän jo blogissani vai en, sillä pääni on jo niin täynnä keijukaisia.




Keijut, vesiväri, piirros

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Sua lähde kaunis katselen...


...Ja mietiskelen, valitsisitko tämän kortin jos se tarjoutuisi myytäväksi kaupan telineessä?


Keijulähteellä, vesivärit


tiistai 5. heinäkuuta 2016

verkoilla

On niin kalaisannäköinen keli , kun ikkunasta katsoo....satelee suloisesti




Verkoilla käynti isäni kanssa on jäänyt hyvin elävästi mieleeni. Airot vetteen, eläkä uneksi.... Tämä ei ou mikään purjevene.... tuohon tyyliin sain ohjeita ja aiheesta- Eihän se vene meinannut pysyä mitenkään hallinnassa ja oli isäukko tipahtamaisillaan monta kertaa järveen, kun seisoi veneen perätuhdolla kädet sojossa ja satuin nykäisemään puattia vähän äkkinäisesti, vaikka  tarkoituksenani vain aavistuksenomaisesti liuúttaa venhoa kimmeleisellä veden kalvolla. Silloin kuului kajakka ääninen PERKELET!


Luonnostelua ja kalastelua

lauantai 28. toukokuuta 2016

Suoraan luonnosta

Kuinka se  luonto osaakin muotoilla...

Kävelin eilen illalla Joensuun Linnun niemessä 

Vastaan tuli monenlaisia pesäkoloja ja pikkueläinten lymypaikkoja, tässä muutamia taiteellisimmasta päästä...
Oli mukavaa käyskennellä kielon tuoksussa Pyhäselän rannalla. Lintujen viserrystä kuului vielä jokapuolelta, mutta itikan pirulaiset, nuo kammottavat moskiitothan ne kuppasivat lopulta niin pahoin, että oli jatkettava matkaa takaisin kaupunkiin...








Auvoisa ilme, itikat eivät ole vielä päässeet hyökkäämään, olen rannalla mutta kohta on käytävä lepikossa...

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Haikeutta kerrakseen

ja haikeushan ei parane haikeilulla... Mitä oisi suomalainen jos mela lakkaisi kolahtelemasta ja kuuluisi vain suhinaa ja avun huutoja hhhhh


Pielisjoki ennen vappua 2016

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Sininen ja punainen


-Vai oliko se punainen ja sininen

Niin kaukana ja niin lähellä toisiaan 

vouisiko lähempänä ollakaan
ja vastakohdat täydentävät toisiaan

Niin kaukana ja niin lähellä, vesiväri piirros



tiistai 8. maaliskuuta 2016

Ei ainakaan hiphoppari

Onko tämä mies teatterista, kirjallisuudesta vai historiasta?

Se on ainakin varmaa, ettei hän ole hiphoppari.

Eikä minulla mitään ole vastaan hoppareitakaan hhhhh.


Lyijykynä-piirros

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Hiirienkö Kalevala






Hyvää Kalevalan Päivää

Kalevala kuuluu kaikille, pienille ja suurille. Hienoa että meillä on kansallis eepos. Sitä vain joskus tulkitaan niin puuduttavalla tavalla, että varsinkin lasten on vaikea ymmärtää Kalevalan kerrontaa. Aikuinenkin saattaa vaipua poreilemaan. Jännitäviä juttuja on Kalevala kuitenkin pullollaan, jännäys on nykyajan virtaus numero uuno. Muualta saa helposti pureskeltavaa täytettä esimerkiksi, kun avaa telkkarin tai tietsikan ja mitä kaikkea mobilea kelläkin on.

Myös kotouttamisessa voisi olla Kalevalalla oma merkityksensä kouluopetuksessa, en tiedä onko asiaa siltä kannalta ajateltu..
Toivon ettei kävisi niinkuin meille koululiikunnan traumatisoimille, että kestää kovin kauan palata asiaan, jos koskaan. Iteltänikin into katkesi joksikin aikaa kumpaankin. Ainoa lause minkä muistan kouluajan kalevalaisesta teksistä kuuluu näin: ....sorran sontatunkiohon läävän nurkkahan nutistan. Kotona piti monta kertaa kysyä mitä se läävä ja sen nurkkaan nutistaminen tarkoittaa. Tuon ansiosta kuitenkin jäi pysyvä muistijälki tuostakin....hhhhh

Ja takaisin Rauta-aika ja kalevalainen taide. Please. Nämä hiiret eivät nyt kuulu pahemmin asiaan. Sattuivat vain pomppimaan pöydällä kun olisin etsinyt parempia kuvia. On kerrankin niin hyvä ilma, että täytyy unohtaa Kalevala ja häippästä ulokoilemaan.. Ehkä illemmalla avaankin Kalevalan jos hiiret  rotat eivät ole sitä jyrsineet lukukelvottomaan kuntoon.






maanantai 22. helmikuuta 2016

Vivahteita maanantaihin

Tervehdys Arvoisa Vieras

Tänään maanantaina tarvitsen väriä tähän harmaaseen päivään. Tekstini näyttävät lyhenevän mutta eihän kukaan aina ole vireessä jos varsinkin on muuta ajateltavaa niin sanotusti.
Super


lagom

sinivihreät

lauantai 30. tammikuuta 2016

In lost? Pahasti eksynyt,....

Kylläpä nyt naurattaa

...kun lopultakin eilen illalla osuin majapaikkaani, siis nykyiseen kotiini suoraan sisäpihalle vieläpä. Pitkän metsä sekoilun eli pitkittyneen iltakävelyn jälkeen kadunnimi rupesi vaikuttamaan oudon tutulta hhhh

ja muistin asuvani kyseisen kadun kulmassa hhhhhhh mutten varsinaisesti kyseisellä kadulla.

Joopa. Tällaista voi tapahtua uudessa kotokaupungissa pimeällä. Tiesin, etten ollut pahasti eksynyt, koska en ollut ylittänyt vielä Pielisjokea kertaakaan. Ainakaan palaamatta takaisin tai uimalla.

Olen siis Joensuussa. Matkalla johonkin. Luulisin. Onpa niin huoleton olo kuin hollituvan entisellä rengillä.

Kuitti uudesta passista

 

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Vantaan kasvot kaksinaiset

Tammistossa

Tikkurilan asema
Vesipisaroita ikkunaruudussa 
huomenna pitäisi lähteä ja palata
ei huvita
on liukasta
en mene tuonne 
asemalle 
se tuo vain ikäviä muistoja
tuonilmaista
ja lähtöjä
vaikka portaat ovatkin vielä uudet

viivasuorat kiskot kulumattomat
mitä tulevat joskus vielä olemaan

en minä sitä ole enää täällä ihmettelemässä
vetelät ovat minua nyt mihinkään viemään



Ruutin kosken seutua



Kuvat kännykällä viime kesältä veljeni hautajaisten aikoihin
Vantaan joki Haltialan seudussa






sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Morjes pilkittäjät ja muut kalamiehet ja naiset

Hellureit!

Huawei sen teit ja multa ensin järjen veit, kun et kylmässä suostunut toimimaan.

Ja Sinä, jos nimesi muistat!
Yritin nimittäin Sinun reissussa ollessasi parantaa blogini ulkoasua , hhhh

Ahvenet, piirros vanhoilla sakuroilla
Ja jo rupesi siinä harmaantumaan sekä pää että sää. Lunta työntää taivaan täydeltä. Eräät taas nukkuvat palmun alla, en ole siitä varsinaisesti kateellinen kuitenkaan. Parempi oisi hyvässä hotellissa.

Kaikki yritykset parantaa blogin ulkoasua siis epäonnistuneet tähän mennessä.
Mistakes. Mistakes.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Oi mummoni mun

---ja naapurin vanha emäntä myös!

Tammimarkkinat, kinkerit ja juoksentelevat koirat, virkistävä virrenveisuus lämpimän uunin edessä tuvassa.
Alan jo kaivata niitäkin.
Nämä viikot paukkupakkasessa alkavat käydä turhan pitkäveteisiksi. Ainoastaan pukemista ja riisumista, mitkä operaatiot kestävät tuntitolkulla sekä ulos lähtiessä, että sisälle tullessa-  Ja vasta on menossa viidennet villahousut.



Veisuuttaa

Lisää kuvateksti

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Lentääkö puusta veistetty lintu?

 Harmaja on hetki


Puinen lintu kelluu, ui, tai oleskelee muuten vain sameahkossa rantavedessä. Sillä ei kai tuo onneton monoliitti edes uida osaakaan.Toivottavasti joku sen löytää ennen järven jäätymistä. Ennen kuin jää ja pakkanen sen halkaisee.

Puulintu, piirros

lauantai 16. tammikuuta 2016

Palvelin jäässä

  - pakkanen hipoo kolmia kymppejä

 Mikäpä ei haalenisi tässä pitkään jatkuneessa paukkupakkasessa. Tähän ajankohtaan sattui myös muuttoni sekä samaan aikaan pari sairastumista.
oisko toinen niistä ollut tekosairaus, mene tiedä hhh.


                      lämmittelen näillä pikkuhiljaa haalenevilla joulumuistoilla.

          Timo-tonttu


tämän vuoden pokkaria
 Pokkaria
                                   omppuja ja pipareita
...vain tämän kerran...

tiistai 22. joulukuuta 2015

Mielleyhtymiä

Joululehdestä poimittua

Piirsin paikallisen lehden joulunumeroon tuon edesmenneen Timo poikani näköisen tontun. Ja siinä se pikku-Timppa nyt kannon nenässä nakottaa ja  ikäänkuin  mainostaa samalla  tuttua, paikkakunnan parhaaksikin voisi sanoa, taksikuskia Hassisen Jounia. Kuinkas sattuikaan. NO MIKÄPÄS SIINÄ!

Ja tuo -mikäpäs siinä- on sitten ihan inside juttu, jos ei ole käyttänyt Hassisen Jounin palveluja.

Pogostasta poimittua

maanantai 21. joulukuuta 2015

Wayn ak



Kyselemään joutuu kaikenlaista ikuisuudelta tuntuvassa pimeydessä


Ja loputon epävarmuus valostumisesta, enkä nyt puhu valaistumisesta. Vaikka tukka  on täynnä rihmarullia ja hiirenkoloja ja kaikkea säilytettävää ja pois heitettävää.tai tarpeellista. Minne katsot. Ketä kutsut.
Tässäkö sitä taas ollaan ja missä entiset ikkunaverhot

Kevättä etsimässä? vesiväripiirros

marani faham walou....adina twah chak

Mutta raha, sitä me tarvitsemme emmekä tätä vitun pakkasta
ja joudumme kärsimään teimmepä niin tai näin.
 


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Päät niin soikeina että ihan pyöreinä

Viime aikoina olen  havainnut ympärilläni niin  soikiapäisiä ihmisiä, että AI ETTÄ! Tälle kuikuilulle on tietysti selitys. Se en ole kuitenkaan minä oudoissa ryysyissäni, vaan ulkomaalaisen ystäväni aiheuttama hämmästys ja uteliaisuus.. Ihmettelenkin eivätkö nykyajan ihmiset ole vielä tottuneet ulkomaalaisiin.

Pallopäitä

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Faaraon muistolle

Kaikki on sittenkin katoavaista

Tänään kuudes joulukuuta 2015 on ensimmänen itsenäisyyspäivä noin viiteentoista vuoteen ilman Faaraota. Hän on nyt jossain kytiksellä tuolla, missä muutkin Faaraot mitä  luultavimmin viettävät kuoleman jälkeistä elämäänsä. Ehkä joku laskee siellä ryöstettyjä aarteitaan ja toinen tarkkailee herkeämättä entistä  ruokakuppiaan. Vähän vaikea näin alkuunsa kuvitella mitä tuolla paratiisissa oikein puuhaillaan

Lähdön syyksi oli merkitty eläinlääkärin laskuun eutanasia. Eutanasiaa tarvittiin kun kissa alkoi selvästi dementoitua. Doctorin piti tulla kello 11.00. Kun häntä ei kuulunut vielä puolenpäivän jälkeenkään, oli minun lähdettävä muualle. Seuraavana päivänä oli tarjolla kaksi ajankohtaa, joko kello 11.00 tai jos eläinlääkärille ei sopisikaan, niin klo 16.00 ja sitten ihan tarkalleen.  Lopulta eläinlääkäri saapui siinä kuuden maissa. Odottavan aikahan on tunnetusti pitkä. En oikein viitsinyt enää soittaakaan, kun puhelut ohjautuivat aina terveyskeskuksen kuntohoitajalle. (Tämä kuntoutus kun on siinä seinän takana.) Hän tuskin oli mitenkään innostunut useista pyynnöistäni tulla päästämään kissaa päiviltä.

Faaraoiden taivaassa




maanantai 30. marraskuuta 2015

soluja rakkuloita

Scetch

Muodostelmat syntyvät rosoina nyt, kun kaikki muutenkin täytyy taas opetella alusta alkain. Niin piirtäminen kuin puuron syönti. Tähän on syynä PYRKIMYS, kun vain tietäisi mihin..hhh

Rakkuloita, piirros

lauantai 28. marraskuuta 2015

Maailman vanhin metsästysase


...Oli pyöreä kuin kivinen reikäleipä

 

Pelto raivattiin vasta sitten. Ja siitäpittäin ruvettiin taas leivästä tappelemaan. Tosin itse en välitä tapella leivänteosta. Kyllä  taikinan joku toinen saa hämmentää puolestani. Se on kovaa hommaa, jos kätesi ovat jo kuluneet äärirajoille.



Kaskessa, vesiväripiirros


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Tragedian ainekset

Kohtaamisia, ohituksia ja muuta kurvailua

Kun on toinen sinistäkin sinistäkin sinisempi ja toinen niin punainen, löytyvät kaikki myrkyn vihreydet ennen pitkää. Tämä kurottelu jäi nyt kuitenkin jotenkin päälle tuosta edellisestä postauksesta ja sisältää suuren tragedian kuvallisten puutteidensa lisäksi. Toivottavasti vain tragedian ainekset. Harmoniasta viis.


Harmoniasta viis,  väritetty piirros

lauantai 31. lokakuuta 2015

Halloweenia sitä haluaville

Pimeänä pyhäinpäivän iltana


Vaihtoehtoisesti halloweenina.
Ehkä puun oksa sipaisi sinua liikkuessasi ulkona halloween iltana. Sitten puu jäi katsomaan jälkeesi ja pudistelemaan  latvustaan. Ja kyllä minäkin pudistelisin, jos oisin puu.




Puiden kosketus, vesiväripiirros ja kuvankäsittely





torstai 29. lokakuuta 2015

KOVA LUU

 Tässä se parempi jalka

Hymniä omaishoitajuudesta Suomessa

Tarina on tosi ja lainattu omasta julkisesta fb-kirjoituksestani

Uutiset

Että hallooooo. Opi tästä. Älä soita apua amputaatiopotilaalle.

 

Tässä kulkiessani ohi muuan työmaan täällä Ilomantsin keskustassa, olin kuulevinani jonkinlaisten apupoikien huutelevan perääni. SUURIA SAKKOJA SUURIA SAKKOJA JA KYLLÄ SINÄ OOT SITTEN IHANA. Saattaa olla, että kuulin väärin, mutta asiahan on tosi eikä räkyttämällä parane.

Mutta näin se meni. Olen pitkäaikaissairaan omaishoitaja. Näin tämä ihminen , jolla on ollut kaksi aivohalvausta ja molempia raajoja amputoitu sekä oikea puolisko halvauksen takia toimintakyvytön etc etc pystyy asumaan kotonaan.
Sattui vaikea ajanjakso ja minun oli soitettava kunnan kotihoitopalveluun, koska lääkkeet ja pistokset ollivat ottamatta useilta päiviltä ja käytös oli hankalaa. Vaikeaa ja mahdotonta.
Minua käskettiin soittamaan itse ambulanssi kun lääkärikin oli ollut sitä mieltä.
Ambulanssi tuli, ei mitään tekemään, vain ainoastaan paikalle, ja omainen kieltäytyi voimakkaasti lähtemästä matkaan ja istui sitkeästi ja ärhäkkäänä, mikä hänen sairauteensa usein kuuluu, pyörätuolissa, johon on täysin sidottu..

Tämä ambulanssi soitti paikalle poliisin. Minä en sitä kutsunut.
Poliisi aikansa jututti tätä sairasta ihmistä Kysyi minulta pitäisikö antaa sähköä siihen on vain yksi kuollut Suomessa!!!!!!!! Aika ilmeisesti alkoi loppua. Luulin tätä jonkinlaiseksi polliisihuumoriksi. Sanoin ao henkilöllä olevan paha sydämen vajaatoiminta.
Poliisi tuli sitten siihen tulokseen, että annetaanpa pippurikaasua potilaan silmiin. Totesin siihen, että astma onkin ainoa sairaus mitä hänellä ei vielä ole.
Potilaaksihan tuota ihmistä voi kutsua, kun ei ollut tehnyt mitään kenellekään eikä ollut edes humalassa. Saati pankkia ryöstänyt.
Siinä sitten tapahtui tällainen sairaan asiakkaan "kohtaaminen" mutta ihanko häntä kunnioittaen terveyttä edistävällä tavalla, HAHHAHHAH. Näinkö teitä siellä P- opistossa opetettiin??? Laki nimittäin näin vaatii. Tarkoitan, kohtaamaan sairaan ihmisen ko tilaanteessa, ei pidättämään häntä!!!!!!!!!!!!!!

Itse olin aivan sanaton, koska olin ollut jo muutenkin ymmälläni ja siksi apuja pyytänytkin.
Voi sanoa että virkamies rynnäköi tämän pyörätuolipotilaan kimppuun hänen asuntonsa tuulikaapissa. Invalidi oli löytänyt patterin välistä metallilangan ja piti sitä käsissään. Poistuin tapahtumapaikasta takaovelle, silti sain minäkin pippurikaasua silmiini. Mutta se oli pienintä tässä päin persettä hoidetussa ja traumaattisessa hoitoonsaattamisessa muiden pihapiiriläisten ihmetellessä mitä tapahtuu..

Sitten kun potilas oli RAASTETTU SOKEANA JA YSKIVÄNÄ ambulanssiin, tulikin pihaan kaksi poliisia lisää.
Potilaalle lätkäistiin yli kolmensadan euron sakot VIRKAMIEHEN VASTUSTAMISESTA!!!!!!!!!!!!!!!!
POTILAS MAKASI AMBULANSSISSA PAAREILLA eikä kyennyt allekirjoittamaan tätä tikettiä eikä halunnut tietystikään. Tulotkin oli laitettu polliisin hatusta mukavasti yläkanttiin.
Tunnin kuluttua tästä terveyskeskuksesta soitettiin, että hoidettavani on rauhoittunut ja hän on tulossa takaisin kotiinsa. Äläkä sitten kaivele. Herra isä minä en juurikaan mitään vielä ole sanonut!!!!!!

Terveyskö tässä nyt edistyi? Tämän tapauksen jälkeen hän on yskinyt yökaudet ja ollut huonompivointinen entisestään.
Prosessi jatkuu...Ehkäpä tässä joutuu puoliksi puhekyvyttömän kanssa vielä raastupaan!!!!!!!!!
Vastustimme tätä rangaistusvaatimusta ja poliisi joutui tekemään esitutkinnan. Jos oikeutta haluatte hankkikaa asianajaja oli neuvo.
Arvatkaapa mitä tekis mieli nyt sanoa, vaan en uhallanikaan 
sano!!!!!!!!!!!!!!!!HW

Jatkoksi tähän onnettomaan tapahtumasarjaan...
Syyttäjä sentään oli järjissään ja katsoi ettei hoitoontoimitettavaa ole syytä enempää  rangaista.

Lopetin omaishoitajana. Simiäni  kirvelee kylliksi ilman pippuriakin.


Laitoinpa nyt tämän synnyinpaikkani Järven minkä rannalla olen kasvanut,  tähän kansikuvaksi.

Anne-Riitta Laukka-aho